Television virhe ja kaupan purku takuuaikana sekä korvaus käyttöhyödystä

Asiaselostus

Kuluttaja osti 16.7.2019 myyjältä LG 55UK6470 55" Smart 4K Ultra HD LED -television hintaan 399,90 euroa. Televisio toimitettiin kuluttajalle 23.7.2019. Televisiolle myönnettiin 24 kuukauden valmistajan takuu sekä myyjän oma kolmen vuoden lisäturva (takuu).

Kuluttaja ilmoitti 15.7.2022 myyjälle, että television kuvaruutu oli alkanut sinertää. Television tausta-LED-lamput olivat vikaantuneet ja koko ruutu oli sininen. Myyjä ilmoitti 30.8.2022 kuluttajalle: ”Tuotteen korjaaminen on kannattamatonta, joten hyvitämme ostohinnan tarjoamamme kolmen vuoden takuun ehtojen mukaisella ikävähennyksellä. Tuote ei tällöin enää palaa huollosta. Hyvityssumma on 170 euroa.”

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, onko myyjällä ollut oikeus pidättää kaupan purkautumisen vuoksi palautettavasta kauppahinnasta käyttöhyötykorvaus 229,90 euroa.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjä palauttaa kuluttajalle 301,90 euroa ja suorittaa palautettavalle summalle viivästyskorkoa 30.9.2022 lukien palautettavan summan maksupäivään saakka. Lisäksi myyjän tulee maksaa kuluttajalle vahingonkorvauksena 15 euroa.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii, että myyjä palauttaa maksetun kauppahinnan kokonaisuudessaan (399,90 euroa) tuottokorkoineen ja 30.8.2022 alkaen viivästyskorkoineen. Lisäksi kuluttaja vaatii vahingonkorvauksena 40 euroa asian hoidosta aiheutuneista kuluista.

Kaupan purku ja palautettava kauppahinta

Televisio on luovutettu kuluttajalle kuljetusliikkeen kotiinkuljetuksella 23.7.2019. Kuluttajan mukaan kolmen vuoden takuuaika on alkanut kulua vasta tuotteen vastaanottamisesta eikä tilauspäivästä 16.7.2019. Kolmen vuoden takuuaika on siis ollut voimassa 23.7.2022 saakka. Televisio on rikkoutunut kesä-heinäkuun 2022 vaihteessa eli alle kolme vuotta niin tilauspäivämäärästä (16.7.2019) kuin tuotteen hallintaan saamisesta (23.7.2019). Kuluttaja on reklamoinut myyjää 15.7.2022 parin viikon kuluessa laitteen rikkoutumisesta, kun laitetta ei ole saatu toimimaan enää omin toimin.

Televisio on vikaantunut takuuaikana ja myyjä on todennut takuuhuollossa, ettei sen ole taloudellisesti kannattavaa korjata laitetta. Myyjä ei ole halunnut oikaista virhettä ja kauppa on purettu myyjän omasta aloitteesta, mutta myyjä on suostunut palauttamaan takuuaikana korjauskelvottomaksi vikaantuneen laitteen kauppahinnasta (399,90 euroa) ainoastaan 42,5 prosenttia eli 170 euroa. Kuluttaja pitää kyseistä summaa selvästi liian alhaisena ja kuluttajansuojalain vastaisena.

Kuluttajaneuvonta on todennut asiassa, että kuluttajansuojalain mukaisesti takuuaikana ilmenneen vian kohdalla ei saa kuluttajansuojalain mukaan tehdä mitään käyttöhyöty-vähennyksiä/ikävähennyksiä vaan kauppahinta on palautettava kokonaisuudessaan kaupan purkautuessa takuuaikana sen vuoksi, että takuunalaista laitetta ei voi/kannata korjata ja kauppa on käsiteltävänä olevassa asiassa purettu. Myyjä ei ole halunnut noudattaa kuluttajaneuvonnan kannanottoa vaan on pysynyt aiemmassa kannassaan kauppahinnan palautuksen määrän suhteen.

Kuluttaja viittaa hallituksen esityksiin HE 360/1992 vp ja HE 180/2021 vp, joissa todetaan takuun olevan lisäetu kuluttajalle verrattuna lain minimisuojavirhesäännöksiin, sillä takuu-nimitys on omiaan aikaansaamaan kuluttajissa erityisiä odotuksia tavaran laadun ja sen hankintaan liittyvän oikeussuojan suhteen.

Tuottokorko ja viivästyskorko

Kuluttaja vaatii, että myyjä maksaa palautettavalle kauppasummalle korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista korkoa (ns. tuottokorko) siitä päivästä lukien, jona myyjä vastaanotti maksun eli kauppakuitin mukaisesti 16.7.2019 alkaen. Kuluttaja on vaatinut myyjältä tuottokorkoa ensimmäisessä reklamaatiossaan 15.7.2022 ja koron vaatimus on toistettu niin ikään reklamaatiokirjeenvaihdon aikana.

Kuluttajan 18.12.2022 lähettämästä sähköpostiviestistä ilmenee, että viivästyskorkoa on vaadittu myyjältä 30.8.2022 lukien, jolloin myyjä on todennut laitteen takuuhuollossa korjaamiskelvottomaksi ja lyönyt laimin palauttaa kauppasumman kauppasopimuksen purkautumisen johdosta.

Kuluttaja pyytää kuluttajariitalautakuntaa määrittämään päätöksessään maksettavien korkojen rahamäärän päätöksenantopäivään saakka. Kuluttaja pyytää kuluttajariitalautakuntaa toteamaan ratkaisussaan myös, että mikäli myyjä ei edelleenkään maksaisi lainmukaista kauppahinnan palautusmäärää, tulee suorittamatta jätetylle kauppahinnan palautussummalle suorittaa viivästyskorkoa korkolain mukaisesti.

Vahingonkorvaus

Kuluttaja vaatii, että myyjä korvaa asian hoidosta aiheutuneista puhelinkuluista, tulostuskuluista ja riita-asian hoidon vaatimista internet-yhteyskuluista ynnä muista kuluista yhteensä 40 euroa, koska kuluttaja on joutunut muun muassa olemaan yhteydessä lakineuvontaa antavaan lakipalvelunumeroon puhelimitse ja tästä on aiheutunut palvelupuhelulaskua.

Kuluttaja pyytää lautakuntaa ottamaan asian ratkaisussa huomioon hänelle aiheutuneet haitat, mukaan lukien myyjän toistuva kuluttajansuojalain vastainen toiminta. Tässä tapauksessa myyjä on muun muassa tarjonnut lainvastaisesti liian alhaista kauppahinnan palautusta, kieltäytynyt antamasta korvaavaa laitetta television vikaantumisen ajaksi heinäkuusta 2022 alkaen, sekä vaatinut kuluttajaa toimittamaan laitteen takuuhuoltoon omalla kustannuksellaan, vaikka virheen korjaamisesta ei saa aiheutua kuluttajalle kuluja. Vasta reklamoinnin jälkeen myyjä suostui järjestämään toimituksen omalla kustannuksellaan. Mikäli näihin lainvastaisuuksiin liittyy erillisiä rahallisia korvauksia tai hyvityksiä, kuluttaja pyytää lautakuntaa arvioimaan ne viran puolesta ja lausumaan niistä päätöksessään.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Myyjä kiistää kuluttajan vaatimukset.

Laitteen takuu sekä kolmen vuoden takuu -lisäturva on ollut päättynyt, ja tarjottu hyvitys on ollut kuluttajan tilaukselleen lisäämän palvelun ehtojen sekä kuluttajansuojalain mukainen.

Televisio on toimitettu myyjälle huoltoon 29.7.2022 ja huollon alkaessa laitteen takuu on ollut päättynyt, mutta tuote on otettu huollon tarkistettavaksi myyjän lisäturvan puitteissa. Huoltoontoimitusvaiheessa laite on jo ylittänyt lisäturvan kattaman kolmen vuoden iän. Huoltoyhtiön lausunnon mukaan laitteen taustavalot ovat vioittuneet. Huollon kustannusarvioksi on annettu 329,97 euroa. Koska laitteen korjauskustannus on ylittänyt laitteen elinkaari huomioiden sen reaaliarvon, kuluttajalle on tarjottu lisäturvan ehtojen mukaista hyvityssummaa 170 euroa. Kuluttaja on kieltäytynyt hyvityksestä ja kertonut riitauttavansa asian. Kuluttaja on ollut vaateissaan ehdoton, eikä hänelle ole tarjottu tässä vaiheessa sovittelevaa vastaantuloa. Mikäli Kuluttaja kuitenkin on valmis sovittelemaan asiassa, tarjoaa myyjä esitetyn hyvityksen korottamista 210 euroon.

Lisäturvan ehdoissa todetaan takuuajan alkavan, kun tuote on toimitettu kuluttajalle. Lisäksi ehdoissa todetaan, että ”Tuotteessa oleva virhe pyritään ensisijaisesti korjaamaan, mutta tämän epäonnistuessa tai kulujen ylittäessä kohtuulliset kustannukset asiakkaalla on mahdollisuus valita hinnanalennuksen ja käyttöhyödyllä vähennetyn kaupanpurkamisen välillä, ellei virheettömän tuotteen toimittaminen ole mahdollista” sekä ”Käyttöhyödyn vähentäminen arvioidaan tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa otetaan huomioon tuotteen oletettava käyttöikä kuluttajansuojalain mukaisesti ja tuotteen mahdolliset huoltokerrat. Kolmen vuoden takuu ei vähennä tai muuta kuluttajan virhevastuuta, joka on määritelty kuluttajansuojalaissa.”

 Ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko myyjällä oikeus vähentää kaupan purkautuessa palautettavasta kauppahinnasta kuluttajan saama käyttöhyöty silloin, kun kaupan purkuun oikeuttava virhe on ilmennyt takuuaikana.

Asian arviointi

Myyjän antaman takuun voimassaolo, kaupan kohteen virhe ja oikeus kaupan purkuun

Asiassa on riidatonta, että televisio on toimitettu kuluttajalle 23.7.2019 sekä se, että televisio on rikkoutunut kesä-heinäkuun vaihteessa 2022. Kuluttajariitalautakunnalle toimitetuissa myyjän takuuehdoissa on todettu, että takuuaika alkaa, kun tuote on toimitettu asiakkaalle. Myyjän takuu on siis ollut voimassa 23.7.2022 saakka. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella lautakunta katsoo television rikkoutuneen tämän takuun voimassaoloaikana.

Sopimuksentekohetkellä voimassa olleen kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n (16/1994) mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan tai muilta ominaisuuksiltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Jos ei muuta voida katsoa sovitun, tavaran tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:n 1 momentin mukaan, jos myyjä on sitoutunut vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan (takuu), tavarassa katsotaan olevan virhe, jos tavara tänä aikana huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla. Virhevastuuta ei kuitenkaan synny, jos myyjä saattaa todennäköiseksi, että huonontuminen johtuu tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta seikasta.

Televisio on tarkistettu valmistajan valtuuttamassa huollossa, jossa on todettu, että laitteen taustavalot ovat vioittuneet. Myyjä ei ole edes väittänyt, että television rikkoutuminen olisi johtunut kuluttajan puolella olevasta seikasta. Lautakunta katsoo selvitetyn, että kaupan kohde on ollut virheellinen kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla.

Kuluttajansuojalain 18 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus vaatia, että myyjä korjaa virheen tai toimittaa virheettömän tavaran. Tällainen oikaisu on suoritettava kohtuullisessa ajassa ja siten, ettei ostajalle aiheudu siitä kustannuksia tai olennaista haittaa. Myyjä ei kuitenkaan ole velvollinen oikaisemaan virhettä, jos siihen on este, jota hän ei voi voittaa, tai jos siitä aiheutuisi hänelle kohtuuttomia kustannuksia.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan, jollei virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ostaja saa vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta tai purkaa kaupan, paitsi jos virhe on vähäinen.

Huoltoliike on arvioinut laitteen korjauskustannusten olevan 329,97 euroa. Laitteen kauppahinta on ollut 399,90 euroa, joten korjauskustannukset ovat olleet kauppahintaan nähden korkeat. Myyjä on ilmoittanut kuluttajalle, että television korjaaminen on kannattamatonta, ja tarjoutunut maksamaan kuluttajalle myyjän takuuehtojen mukaisen hyvityssumman, johon on tehty ehtojen mukainen ikävähennys. Kuluttajalle on tarjottu 170 euron hyvitystä televisiosta.

Myyjä on vedonnut toimittamiinsa takuuehtoihin. Lautakunta toteaa, että kuluttajalla on kyseisten ehtojen perusteella ensisijaisesti oikeus saada rikkoutunut laite takaisin korjattuna tai virheetön tuote virheellisen tilalle. Kuluttaja on 15.7.2022 myyjälle sähköpostitse lähettämässään reklamaatiossa vaatinut virheen oikaisua. Myyjä on kieltäytynyt television korjauksesta vedoten korjauksen kannattamattomuuteen. Kuluttaja ei ole ratkaisupyynnössään vaatinut virheen oikaisua tai virheetöntä tuotetta vaan koko kauppahinnan palauttamista.

Oikeus korvaukseen käyttöhyödystä

Kaupantekohetkellä voimassa olleen kuluttajasuojalain 5 luvun 29 §:n mukaan kauppalain (355/1987) säännöksiä sovelletaan luvussa tarkoitettuun kauppaan siltä osin kuin kuluttajansuojalain säännöksistä ei johdu muuta. Kauppalain 65 §:n mukaan, jos kauppa puretaan, ostajan on luovutettava myyjälle tavarasta saamansa tuotto sekä maksettava kohtuullinen korvaus, mikäli hänellä on ollut tavarasta muuta hyötyä.

Kuluttaja on esittänyt, ettei takuuaikana saisi vähentää käyttöhyötyä. Kuluttajariitalautakunta on täysistuntoratkaisussaan D/677/32/2020 todennut, ettei käyttöhyötyä tule vähentää kaupan purkautuessa takuuaikana tavaran virheen vuoksi. Ratkaisussa on viitattu Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioon C-404/06, jonka mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevan direktiivin 1999/44/EY 3 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan myyjä voi silloin, kun hän on myynyt kulutustavaran, jossa on virhe, vaatia kuluttajalta korvausta virheellisen tavaran käytöstä siihen saakka, kunnes se on vaihdettu uuteen tavaraan. Ratkaisussa on lisäksi viitattu markkinatuomioistuimen päätöksiin 1983:2, 1983:12 ja 2000:7, joissa on kielletty käyttää takuusitoumuksessa sopimusehtoa, johon sisältyy korvausta rajoittava omavastuu.

Lautakunta toteaa, että toisin kuin tuomion C-404/06 mukaisessa tilanteessa, jossa tavara vaihdetaan uuteen, kaupan purkutilanteessa tavaraa ei vaihdeta, vaan sopimus lakkaa. Tällöin kuluttajan olisi edellä selostetun kauppalain 65 §:n nojalla maksettava myyjälle kohtuullinen korvaus, jos hänellä on ollut tavarasta muuta hyötyä. Kyseisessä lainkohdassa ei säädetä käyttöhyödyn osalta tästä poikkeavasti tilanteessa, jossa purku tapahtuu takuuaikana. Tällainen kanta ei ilmene myöskään muusta kansallisesta tai EU-lainsäädännöstä eikä esitöistä. Myös edellä mainituissa markkinatuomioistuimen ratkaisuissa on ollut kyse lähinnä kuluttajien maksettavaksi tulevista korjauspalveluiden omavastuuosuuksista eikä kaupan purkautumistilanteessa kuluttajan maksettavaksi tulevasta käyttöhyötykorvauksesta.

Lautakunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että takuu on lakisääteistä virhevastuuta täydentävä vapaaehtoinen lisäetu, jolla takuunantaja nimenomaisesti sitoutuu takuuajan vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista. Takuun antajalla on mahdollisuus lähtökohtaisesti haluamallaan tavalla määritellä takuun kattavuus sekä ehdot kuitenkin sillä varauksella, että takuu ei saa heikentää kuluttajan lakimääräisiä oikeuksia. Näin ollen lautakunta pitää perusteltuna, että tilanteessa, jossa kauppa puretaan takuun aikana, myyjän oikeutta saada korvaus kuluttajan tavarasta saamasta käyttöhyödystä arvioidaan takuun ehtojen mukaisesti. Arvioinnissa tulee kuitenkin ottaa huomioon lain esityöt, joista ilmenee, että takuutilanteissa virheen seuraamukset määräytyisivät lain säännösten mukaan, jollei takuuehtoihin sisälly erityisiä ostajan kannalta edullisempia määräyksiä (HE 360/1992 vp s. 59). Lautakunta ei ota nyt käsiteltävässä asiassa huomioon kuluttajan viittaamaa hallituksen esitystä 180/2021 vp kuluttajansuojalain muuttamisesta, sillä kyseinen lakimuutos on tullut voimaan vasta nyt kyseessä olevan kaupanteon jälkeen.

Koska takuuehdot tässä tapauksessa antavat myyjälle oikeuden vähentää kuluttajan saama käyttöhyöty palautettavasta kauppasummasta eikä lautakunta katso tämän ehdon heikentävän kuluttajan lakimääräisiä oikeuksia, myyjällä on oikeus korvaukseen kuluttajan saamasta käyttöhyödystä, vaikka kauppa puretaan takuuaikana.

Käyttöhyödyn määrä ja myyjän kieltäytyminen virheen oikaisusta

Lautakunta toteaa, että myydyn television takuuehdot eivät sisällä selkeitä ehtoja siitä, miten kuluttajan saama käyttöhyödyn määrä määräytyy. Lautakunta katsoo, että kuluttajan tulee tällöin kauppalain 65 §:n mukaisesti maksaa myyjälle kohtuullinen korvaus saamastaan käyttöhyödystä ja että tämä määrä on arvioitava tapauskohtaisesti huomioon otettavien seikkojen perusteella.

Myyjä on tässä tapauksessa tarjonnut kuluttajalle purkutilanteessa ikävähennys huomioon ottaen 170 euron hyvitystä. Aineistosta ei selviä, miten hyvityksen määrä on laskettu.

Lautakunnan käsityksen mukaan käyttöhyödyn määrän arviointi perustuu tavanomaisesti etenkin laitteen olettavissa olevaan käyttöikään ottaen kuitenkin huomioon, ettei käyttöhyötykorvauksen tule ylittää tavaran käytöstä aiheutunutta tavaran arvon alenemista (täysistuntoratkaisu D/4240/33/2023). Lautakunta katsoo kuluttajan voineen perustellusti odottaa tämän hintaluokan television käyttöiän olevan noin viisi vuotta. Kuluttaja on käyttänyt televisiota noin kolmen vuoden ajan. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen kuluttajan saaman käyttöhyödyn määräksi arvioidaan 195 euroa.

Lautakunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että kuluttaja on television vikaannuttua vaatinut sen korjaamista, mutta myyjä on kieltäytynyt korjauksesta vedoten siihen, että laitteen korjauskustannus on ylittänyt laitteen elinkaari huomioiden sen reaaliarvon.

Myyjän oikeutta kieltäytyä virheen oikaisusta tulee arvioida tapauskohtaisesti ottaen huomioon kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:ssä mainitut seikat, joita ovat erityisesti virheen merkitys ja tavaran arvo, jos se olisi sopimuksen mukainen, sekä se, voidaanko oikaisu suorittaa muulla tavalla aiheuttamatta ostajalle huomattavaa haittaa. Lautakunta toteaa, että tässä tapauksessa arvioituja 329,97 euron korjauskustannuksia ei katsota kyseisessä lainkohdassa tarkoitetuiksi kohtuuttomiksi kustannuksiksi, joiden perusteella myyjä olisi voinut kieltäytyä television virheen oikaisusta. Lautakunta ottaa myyjän oikeudettoman kieltäytymisen laitteen korjauksesta huomioon kuluttajan maksettavaksi tulevaa käyttöhyötykorvausta alentavana seikkana. Koska myyjä on oikeudettomasti kieltäytynyt virheen oikaisusta, lautakunta alentaa kuluttajan maksettavaksi tulevan käyttöhyötykorvauksen määrän 98 euroon.

Tuottokorko ja viivästyskorko

Kaupantekohetkellä voimassa olleen kuluttajansuojalain 5 luvun 29 §:n mukaan (1258/2001) kauppalain (355/1987) säännöksiä sovelletaan luvussa tarkoitettuun kauppaan siltä osin kuin kuluttajansuojalain säännöksistä ei johdu muuta. Kauppalain 64 §:n 2 momentin mukaan sikäli kuin sopimus on täytetty, kumpikin sopijapuoli saa vaatia, että vastapuoli palauttaa sen, mitä hän on vastaanottanut.

Kuluttaja on vaatinut palautettavalle kauppahinnalle tuottokorkoa. Kauppalain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos myyjän on maksettava kauppahinta takaisin, hänen on maksettava sille korkolain (633/82) 3 §:n 2 momentin mukaisesti korkoa siitä päivästä lukien, jona hän vastaanotti maksun. Tuottokoron määrä on ollut 0 prosenttia 31.12.2022 saakka, 2,5 prosenttia 1.1.-30.6.2023, 4 prosenttia 1.7.-31.12.2023, 4,50 prosenttia 1.1.-31.12.2024, 3,5 prosenttia 1.1. -30.6.2025 ja 2,5 prosenttia 1.7.2025 alkaen.

Kuluttaja on vaatinut tuottokoron lisäksi laillista viivästyskorkoa palautettavalle kauppahinnalle. Korkolain 6 §:n mukaan jollei eräpäivää ole velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn rahamäärän suorittamista. Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa ajalta ennen laskun tai vaatimuksen saapumista hänelle. Myyjä on 30.8.2022 ilmoittanut, ettei televisiota korjata ja ehdottanut kauppahinnan osittaista palauttamista. Kuluttaja on samana päivänä vastannut myyjälle sähköpostitse ja vaatinut koko kauppasumman palauttamista. Lautakunta katsoo, että kuluttajalla on oikeus palautettavalle kauppahinnalle suoritettavaan viivästyskorkoon 30.9.2022 lukien.

Koska tuottokoron määrä on tässä tapauksessa ollut siihen oikeuttavan ajanjakson aikana 0 prosenttia, ei tuottokorkoa ole kertynyt maksettavaksi. Palautettavalle summalle on maksettava viivästyskorkoa 30.9.2022 lukien summan maksupäivään asti.

Kuluttaja on pyytänyt lautakuntaa laskemaan koron määrän päätöksenantopäivään saakka. Lautakunta ei laske viivästyskoron määrää, sillä korkoa tulee suorittaa vielä päätöksen antamisen jälkeenkin ja koron määrän tarkka laskeminen edellyttäisi tietoa summan palauttamisen todellisesta ajankohdasta.

 Vahingonkorvaus

Kuluttaja on vaatinut korvausta asian hoidosta aiheutuneista puhelin- tulostus- ja internetkuluista. Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 19 §:n mukaisesti asianosaiset vastaavat itse kuluistaan, joita asian lautakuntakäsittelystä heille tulee. Tarkemman näytön puuttuessa asian selvityksestä aiheutuneista kuluista, lautakunta arvioi niiden määräksi 15 euroa.

Kuluttaja on vaatinut asiassa myös rahallista korvausta myyjän yleisestä kuluttajansuojalain vastaisesta toiminnasta sekä siitä, ettei myyjä ole suostunut antamaan kuluttajalle korvaavaa laitetta television vikaantumisen ajaksi. Tästä kuluttajalle aiheutunut vahinko voidaan nähdä kuluttajansuojalain 5 luvun 10 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaisena tavaran käyttöhyödyn olennaisena menetyksenä, josta ei kuitenkaan aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa. Kyseessä on välillinen vahinko, jonka korvattavuus edellyttää kyseisen pykälän mukaan, että vahinko on aiheutunut myyjän puolella olevasta huolimattomuudesta. Lautakunta toteaa, ettei asiassa ole osoitettu myyjän toimineen huolimattomasti eikä myyjällä ole lakiin perustuvaa velvollisuutta tarjota sijaislaitetta kuluttajalle.

Päätös oli yksimielinen.