KÄYTETYN VOLKSWAGEN TOURAN –HENKILÖAUTON KAUPPAAN LIITTYVÄ T-TAKUU –LISÄTURVA. AUTON LISÄLÄMMITTIMEN RIKKOUTUMINEN. LISÄTURVAN KATTAVUUS. VAKUUTUS- JA TAKUU -TERMIEN KÄYTTÖ.

Kuluttaja M osti 30.3.2012 käytetyn, 11.4.2008 ensirekisteröidyn Volkswagen Touran –henkilöauton. Auton kauppahinta ja matkamittarin lukema kaupan tekohetkellä eivät ilmene valituksesta. Autoon hankittiin kaupan tekohetkellä R Oy:n myöntämä, 24 kuukauden ajan voimassaoleva T-Takuu –lisäturva. Kuntotakuun korvausrajaksi on vakuutusvahvistukseksi otsikoidussa asiakirjassa määritelty 10 000 euroa tai ajoneuvon arvo, jostämä on alle 10 000 euroa ja omavastuuksi 100 euroa / korvaushakemus. Kyseisessä asiakirjassa on sanan vakuutusvahvistus alla käytetty termiä käytetyn ajoneuvonkuntotakuu.

Auton polttoainekäyttöinen lisälämmitin rikkoutui tammikuussa 2013. R ei myöntänyt korjausta koskevaa laskutuslupaa. Autoa tutkineen Auto Oy:n arvioimat korjauskustannukset ovat R:lle tehdyn, vahinkoilmoitukseksi otsikoidun asiakirjan mukaan 1 000 euroa. Arvio on perustunut tietoihin, joiden mukaan varaosien osuus on 400 euroa, työn osuus 650 euroa ja tehtaanvastaantulo on 650 euroa. Rikkoutumista koskevan kuvauksen mukaan Webasto ei toimi, minkä vuoksi lämmitin on uusittava. Kuvauksen mukaan tehtaan vastaantulomateriaalista on 70 %.

M ja rallivakuutus ovat eri mieltä siitä, kuuluvatko lisälämmittimen korjauskustannukset Rallivakuutuksen vastuulle.

Vaatimukset

M vaatii, että R antaa Autolle lisälämmittimen korjausta koskevan laskutusluvan.

M:n mukaan rikkoutunut lämmityslaite kuuluu R:n myöntämän käytettyjen autojen takuun piiriin. Tästä huolimatta R ei ole antanut korjaamolle laskutuslupaa. R ei ole käsitellyt tapausta asianmukaisella tavalla, vaan anomuksia on kadotettu eikä yhteydenottoihin ole vastattu.

Vastaus

R:n mukaan huoltoliike lähetti 8.1.2013 lyhyen kyselyn, jossa tiedustellaan, onko kyseiselle ajoneuvolle myönnetty vakuutus. Asian mahdollinen kiireellisyys tai kiireettömyys ei käy ilmi tästä viestistä. Viestiin on vastattu seuraavana päivänä. Seuraavaan asiaa koskevaan viestiin on vastattu M:lle 36 minuutin viiveellä. R kiistää väitteet asiakirjojen kadottamisesta, koska vakuutusedustaja ei voi hävittää dokumentteja. Vahinkoilmoitus on puolestaan toimitettu vasta 22.1.2013 ja kirjallinen korvauspäätös on annettu 5.2.2013. Kielteinen korvauspäätös annettiin suullisesti jo 29.1.2013.

R:n mukaan kielteinen korvauspäätös perustuu vakuutusehtoihin, jotka on toimitettu täydellisinä M:n kotiosoitteeseen 17.4.2012. R viittaa kuntotakuun ehtokohtiin, joissa on todettu, ettei kyseinen turva koske muita kuin siihen erityisestisisältyväksi lueteltuja osia. Kuntotakuussa ei ole erikseen mainittu lämmitysjärjestelmää tai lisälämmittimiä, jotka eivät myöskään kuuluvakuutuksen piiriin. Niin ikään tuotevastuun, normaalin tehdastakuun tai ajoneuvon myyjän vastuulle kuuluvat viat ja vauriot eivät kuulu kuntotakuunpiiriin.

R pitää M:n näkemystä kustannuksista virheellisenä. Kuten vahinkoilmoituksestakäy ilmi, kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 1 000 euroa. Vahinkoilmoituksesta käy ilmi niin ikään se, että valmistaja on jo ottamassa vastuuta asiassa. R kiistää vaatimukset edellä esitetyn perusteella.

Ratkaisunperustelut Lautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan autolle on myönnetty R:n myöntämä takuu, jossa on 100 euron omavastuu. Auton kauppakirjaan on puolestaan merkitty ”takuu 1 vuosi,omavastuu 100 euroa. R on toimittanut M:lle vakuutusvahvistukseksi nimetyn asiakirjan, jossa turva on myös nimetty käytetyn auton kuntotakuuksi. Kyseisessä asiakirjassa on myös maininta ”ajoneuvossanne on kuntotakuu”. Kyseiseen asiakirjaan on merkitty omavastuuksi 100 euroa ja korvausrajaksi 10 000 euroa, tai ajoneuvon arvo, jos tämä alittaa 10 000 euroa.

Lautakunnan käsityksen mukaan R on käyttänyt termiä kuntotakuu, minkä vuoksi M:lle onsyntynyt perusteltu käsitys siitä, että kyse on vakuutuksen sijastanimenomaisesti takuuksi katsottavasta lisäedusta. Mistään lautakunnalleesitetystä selvityksestä ei ilmene, että M:lle olisi missään vaiheessa kerrottuennen sopimuksen päättämistä, että kyse on takuun sijasta vakuutuksesta.Lautakunnan käsityksen mukaan vakuutusmuotoisessa lisäturvassa ei myöskäänvoida käyttää termiä takuu. Tämän vuoksi lautakunta arvioi asiaakuluttajansuojalain takuuta koskevien säännösten ja periaatteiden mukaisesti.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajankannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessävalinneet olot, ja jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muutseikat.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 2 §:nmukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun säännöksistä ostajan vahingoksi, on mitätön, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a§:n 1 momentin mukaan jos myyjä on sitoutunut vastaamaan tavarankäyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan (takuu), tavarassa katsotaan olevan virhe, jos tavara tänä aikana huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla. Virhevastuuta ei kuitenkaan synny, jos myyjä saattaa todennäköiseksi, että huonontuminen johtuu tapaturmasta, tavaran vääränlaisestakäsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta seikasta.

Hallituksenesitys kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977) viittaa siihen, että takuu onmyyjän antama lisäsitoumus, eikä myyjä voi antamalla takuun rajoittaa muistasäännöksistä aiheutuvaa vastuutaan. Kyseiseen hallituksen esitykseenliittyvistä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevät seikat viittaavat myössiihen, että takuuaikana korjaukset on tehtävä veloituksetta, mikä vastaa myössekä ostaja- että myyjäpuolella ja viranomaiskäytännössä omaksuttua yleistäkäsitystä ja menettelytapaa. Markkinatuomioistuin on kieltänyt käyttämästätakuusitoumuksessa sopimusehtoa, johon sisältyy korvausta rajoittava omavastuu(markkinatuomioistuimen päätökset 1983:2, 1983:12 ja 2000:7).

Josostajalle myönnettyä lisäturvaa markkinoidaan takuun nimellä tai lisäturvassaylipäänsä käytetään termiä takuu, tällaiseen turvaan ei siten edellä esitetytseikat huomioon ottaen voida pätevästi liittää omavastuuta koskevia ehtoja.Lautakunta katsoo edellä esitetyt seikat huomioon ottaen, että ehto, jonkamukaan ostaja vastaa korjauskuluista siltä osin kuin ne ylittävät tai alittavattietyn rahamäärän tai että ostajalla on jokin euromääräinenomavastuu/korvaushakemus, on kuluttajan lakisääteisiä oikeuksia rajoittava,joten se on kuluttajansuojalain 5 luvun 2 §:n mukaisesti tehoton.

Ron vedonnut sopimusehtoihin, joiden mukaan lisälämmitin ei kuulu kuntotakuunpiiriin, koska kyseistä osaa ei ole erikseen mainittu kuntotakuun piiriinkuuluvana. R on niin ikään vedonnut siihen, etteivät tehdastakuun piiriinkuuluvat seikat sisälly kuntotakuuseen.

Lautakuntapitää R:n oman kertomuksen perusteella selvitettynä, että kuntotakuun täydellisetehdot on toimitettu M:lle 17.4.2012. R ei ole kiistänyt sitä, että autonkauppa, johon kuntotakuu on sisältynyt, on tehty maaliskuussa 2012, jotenlautakunta pitää tätä seikkaa riidattomana. Takuuehdot on siten toimitettu M:llevasta sen jälkeen, kun takuusitoumus on tehty. Asiassa ei ole näytetty tai edesväitetty, että takuuehtojen mukaiset rajaukset olisivat olleet M:n tiedossasopimusta tehtäessä. M:lla on siten ollut sopimusta tehtäessä perusteltuaaihetta edellyttää, että kyse on täystakuusta. Lautakunnalle esitetyissäsopimusehdoissa takuun piiriin kuuluviksi on johdonmukaisesti merkitty kaikkimekaaniset ja elektroniset komponentit. Lautakunta pitää kuluttajan kannaltakohtuuttomana, että kuluttajan tulisi selvittää erittäin yksityiskohtaisestimääritellyistä muista ehdoista, mitkä osat kuuluvat kuntotakuun piiriin jamitkä eivät. Lautakunta pitää niin ikään kohtuuttomana, että vastaavat ehdotovat käytettävissä vasta sen jälkeen, kun sopimus on jo tehty. Sopimusehtoja onsiten jo edellä esitettyjen seikkojen vuoksi soviteltava niiden kattavuudenosalta siten, että lisälämmitin kuuluu kuntotakuun piiriin. Lautakunnannäkemyksen mukaan takuuehto, jossa rajataan esimerkiksi tehdastakuun piiriintai myyjän vastuulle kuuluvaksi virheeksi katsottavat seikat takuunulkopuolelle, on vastaavanlaiseen takuusitoumukseen perustuvia kuluttajan lakisääteisiäoikeuksia rajoittava. Kyseinen ehto on siten tehoton. Lautakunta toteaa edelläesitetyn perusteella, että autossa on lisälämmittimen rikkoutumisen vuoksiollut R:n myöntämän takuun piiriin kuuluva, kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a§:n 1 momentissa tarkoitettu virhe.

Kuluttajansuojalain5 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta,jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi.

Lautakuntatoteaa, että autolle kuntotakuun myöntäneen R:n tulee korvata M:lle aiheutuvatkorjauskustannukset kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla.Tässä tapauksessa auton valmistaja on tarjonnut 70 %:n hyvitystä varaosakustannuksista, joten lautakunta katsoo, että R:n tulee korvata M:lle ne korjauskustannukset, joita valmistajan vastaantulo ei kata. Lautakunta harkitsee Auto Oy:n antamien tietojen perusteella kustannustenenimmäismääräksi 1 000 euroa, tai jos auton valmistaja ei jostakin syystähyvitä tarjouksensa mukaista osuutta, 1 650 euroa.

Suositus

Kuluttajariitalautakuntasuosittaa, että R Oy maksaa M:lle vahingonkorvauksena M:lle aiheutuvat lisälämmittimen korjauskustannukset niitä koskevaa tositetta vastaan enintään 1 650 euron määrään saakka.

Päätös oli yksimielinen.