Myyjän oikeus kieltäytyä uuden auton moottorin ja turbon virheen oikaisusta sekä kuluttajan oikeus hinnanalennukseen

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjä maksaa kuluttajalle 4 000 euroa.

Tiedot kaupan kohteesta

Merkki ja malli: Volkswagen Golf

Käyttöönottovuosi: 2018

Kilometrilukema kaupantekohetkellä: 0

Kauppahinta: 21 250 euroa

Kaupantekopäivä: 22.9.2017

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii myyjää korvaamaan yhteensä 13 168 euroa, josta 1 168 euroa kohdistuu jakopään hammashihnan vaihtokuluihin ja 12 000 euroa moottorin sekä turboahtimen vaihtoon.

Auton käyttöönottopäivä on ollut 15.1.2018. Auton moottori ja turboahdin ovat vaurioituneet 2.5.2024, kun auton mittarilukema on ollut 108 845 kilometriä. Kuluttaja on ilmoittanut vauriosta myyjälle 10.5.2024. Kuluttajan mukaan vaurio on seurausta 5.1.2024 huollon yhteydessä virheellisesti suoritetusta hammashihnan vaihdosta.

Auton moottori ja turboahdin on korjattu 10.7.2024 myyjän korjaamolla. Kuluttaja on 10.6.2024 antaessaan korjausluvan edellyttänyt kirjallisesti, että kaikki asennetut osat (moottori ja turboahdin) ovat uusia ja käyttämättömiä. Huoltopäällikkö on vakuuttanut 12.6.2024 lähettämässään sähköpostiviestissä, että ”Autoon uusittavat osat ovat uusia Volkswagen alkuperäisosia ja niille myönnetään kahden vuoden varaosatakuu”. Kuluttajan hakiessa auton 12.7.2024 on käynyt kävi ilmi että autoon on vaihdettu ns. tehdashuollettu moottori. Kuluttajan reklamoitua asiasta hänelle on vakuutettu, että vaihtomoottori vastaa täysin uutta moottoria.

Ratkaisupyynnön liitteenä on myyjän korjaamon selvitys 5.1.2024 suoritetusta huollosta ja sen kustannuksista, joista 1 168 euroa kohdistuu hammashihnan vaihtoon sekä myyjän korjaamon kuitti 12.7.2024 moottorin ja turboahtimen vaihdosta, josta kuluttajan maksettavaksi tullut osuus on 7 500 euroa. Lisäksi liitteenä on valokuvia, reklamaatio, kauppakirja sekä osapuolten välistä sähköpostikirjeenvaihtoa sisältäen muun muassa myyjän korjaamon huoltopäällikön viestin kuluttajalle 7.6.2024, jossa todetaan ”Moottorin ja turboahtimen uusinnasta korjauskulut ovat yhteensä n. 12 000 € ja tähän yritys A virhevastuullisena myyjänä on valmis osallistumaan 4500 € osuudella. Sinulle korjauksesta jää tällöin maksettavaksi 7500 €. Myyjän osuus perustuu käyttöhyötylaskelmaan ja moottorin hajonneelle neulalaakerille 200 tkm kestoikäoletuksella”.

Myyjän vastaus perusteluineen

 Myyjä kiistää kuluttajan vaatimuksen 4 500 euron ylittävin osin.

Myyjä toteaa, että autoa on tutkittu korjaamolla, ja vian aiheuttajaksi on havaittu hajonneet tai puuttuvat neulalaakerit. Moottoriöljyn sekaan on päässyt metallipölyä, ja sen vuoksi suosituksena on ollut moottorin vaihto. Hammashihnan asennuksessa ei ole todettu viitteitä työvirheestä. Komponentit ovat olleet asianmukaisesti asennetut. Kyseessä on hihnanvaihdosta erillinen vika. Myyjä katsoo, että asiassa on kyseessä virhevastuu, ja myyjän osuus on auton ikä ja ajetut kilometrit huomioiden 4 500 euroa ja kuluttajan osuus kustannuksista on auton ikä ja ajomäärä huomioon ottaen 7 500 euroa.

Kuluttajan autoon on vaihdettu tehdashuollettu moottori. Moottorin kunnostusprosessissa osien laatutason suhteen noudatetaan samoja standardeja kuin uusien osien sarjatuotannossa. Tämän myötä autoon asennettu moottori vastaa kaikilta ominaisuuksiltaan uutta moottoria. Tehdaskunnostuksessa kaikki moottorin kuluvat komponentit on vaihdettu uusiin. Moottorissa ei siis näy eikä vaikuta sen aiempi historia ja sen kestoikäolettama on vastaava kuin täysin uudessakin moottorissa. Korjauksen hinnoittelu on alusta asti annettu kuluttajalle tehdaskunnostetun moottorin hinnan mukaisesti.

Myyjän vastauksen liitteenä on kuluttajalle 8.8.2024 lähetetty sähköpostiviesti koskien autoon vaihdettua tehdashuollettua moottoria.

Ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko auto vaurioitunut huoltotoimenpiteen seurauksena vai onko autossa ollut tekninen vika tai puute. Lisäksi asiassa on kyse siitä, miltä osin myyjä on vastuussa auton korjauskuluista. Tämän ratkaisemiseksi tulee arvioida, onko myyjällä ollut oikeus kieltäytyä virheen oikaisusta.

Virheellisyyden arviointi

Osapuolet ovat erimielisiä auton vaurioitumisen syystä. Asiassa ei ole esitetty riittävää selvitystä siitä, että vaurio olisi seurausta hammashihnan vaihdon yhteydessä tapahtuneesta työvirheestä. Näin ollen vaurion katsotaan syntyneen autossa olleen teknisen vian/puutteen seurauksena. 

Virheen arvioinnin lähtökohta on osapuolten välisen sopimuksen sisältö. Tavaran kaupassa ei kuitenkaan monesti sovita yksityiskohtaisesti siitä, minkälainen tavaran on ominaisuuksiltaan oltava. Tällöin tavaran kaupassa virheen olemassaoloa arvioidaan kaupantekohetkellä voimassa olleen kuluttajansuojalain 5 luvun 12 ja 13 §:n (16/1994 ja 1258/2001) mukaan.

Tavarassa on lain mukaan virhe muun muassa silloin, jos se poikkeaa siitä, mitä osapuolet ovat sopineet, tai jos se ei kestävyydeltään ja muuten vastaa sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa (5 luku 12 §). Kuluttajan on osoitettava, että tavarassa on virhe. Virheen oletetaan olleen olemassa tavaran luovutushetkellä, jos se ilmenee kuuden kuukauden kuluessa tästä ajankohdasta eikä myyjä toisin osoita (5 luku 15 §).

Virhearvioinnin perustana ovat ostajan aiheelliset odotukset. Myyjä ei vastaa vioista, jotka johtuvat ajoneuvon normaalista kulumisesta. Arvioinnissa otetaan myös huomioon, onko ajoneuvon hinta yleisen hintatason mukainen. Myös huolto ja hoito vaikuttavat tavaran kuntoon. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan saa muodostua kohtuuttoman korkeiksi ajoneuvon ikä, kauppahinta ja sillä ajetut kilometrit huomioon ottaen.

Lautakunta katsoo asiassa tulleen näytetyksi, että kaupan kohteessa on ilmennyt kallis korjaustarve. Moottorin ja turboahtimen tulee kestää huomattavasti enemmän. Lautakunta katsoo auton olleen ominaisuuksiltaan huonompi kuin mitä kuluttajalla on ollut perusteltua aihetta olettaa. Kaupan kohde on ollut virheellinen kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla.

Kuluttaja on ostanut auton yritysryhmään A kuuluvalta yritys B:ltä. Kuluttaja on kohdistanut ratkaisupyyntönsä hammashihnan vaihdon suorittaneeseen auton myyjään, joka on yritysryhmään A kuuluvan yritys C:n tytäryhtiö. Auton myyjä ei ole vastauksissaan kiistänyt asemaansa asiassa vastapuolena. Lisäksi yritys B:llä ja auton myyjällä on sama y-tunnus. Ottaen huomioon edellä todetut seikat sekä mainittu konsernirakenne, lautakunta pitää perusteltuna käsitellä myös auton virheen seuraamuksia koskien auton myyjää.

Myyjän velvollisuus virheen oikaisuun ja oikeus kieltäytyä virheen oikaisusta

Auton alkuperäisen moottorin rikkouduttua käyttökelvottomaksi, se on korjattu vaihtamalla autoon tehdashuollettu moottori ja turboahdin. Kuluttajan mukaan moottorin ja turboahtimen vaihdon kustannusten tulisi olla täysin myyjän vastuulla. Myyjä on katsonut auton iän ja ajettujen kilometrien perusteella maksamiensa korjauskulujen (noin 4 500 euroa) olevan riittävä vastaantulo moottorin ja turboahtimen vaihdon kustannuksista.

Kuluttajalla on oikeus valintansa mukaan vaatia, että myyjä joko korjaa virheen tai toimittaa virheettömän tavaran. Tällainen oikaisu on suoritettava kohtuullisessa ajassa ja siten, ettei ostajalle aiheudu siitä kustannuksia tai olennaista haittaa. Myyjä ei kuitenkaan ole velvollinen oikaisemaan virhettä ostajan vaatimalla tavalla tai lainkaan, jos siihen on este, jota hän ei voi voittaa, tai jos siitä aiheutuisi hänelle kohtuuttomia kustannuksia. Tässä tulee erityisesti ottaa huomioon virheen merkitys sekä tavaran arvo, jos se olisi sopimuksen mukainen sekä se, voidaanko oikaisu suorittaa muulla tavalla aiheuttamatta ostajalle huomattavaa haittaa. Virheen oikaiseminen tulee suorittaa siten, ettei ostajalle aiheudu siitä kustannuksia taikka olennaista haittaa. (Kuluttajansuojalaki 5 luku 18 §)

Ajoneuvon kauppaa koskevassa lautakunnan vakiintuneessa ratkaisukäytännössä on tyypillisesti katsottu ajoneuvon tulevan virheen korjauksen jälkeen ikäänsä ja ajomääräänsä nähden parempaan kuntoon ja näin kuluttajan saaneen itselleen hyötyä korjauksesta. Tämän perusteella myyjää ei ole yleensä suositettu korjaamaan ajoneuvoa kokonaan omalla kustannuksellaan, vaan kuluttajan ja myyjän osuutta virheen korjauskustannuksista on ratkaisukäytännössä tyypillisesti jaettu siinä määrin, että kuluttajan maksettavaksi jäävät kulut eivät enää ole olleet yllättävän suuret. Korjauskustannusten jakoa osapuolten kesken on suositettu sekä niissä tapauksissa, joissa myyjä on oikaistakseen virheen edellyttänyt kuluttajan osallistumista korjauskustannuksiin, että niissä tapauksissa, joissa myyjä on kieltäytynyt korjauksesta ja kuluttaja on korjauttanutvirheen omalla kustannuksellaan vaatien niitä myöhemmin myyjältä vahingonkorvauksena.

Lautakunta pitää aiheellisena tarkistaa vakiintunutta ratkaisukäytäntöään. Edellä viitatun kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan virheen oikaiseminen on suoritettava siten, että siitä ei aiheudu kustannuksia kuluttajalle. Momentilla pannaan täytäntöön kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (tavarankauppadirektiivi) 3 artiklan 3 kohta, jonka mukaan korjaaminen on toteuttava vastikkeetta. Direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan vastikkeettomuudella tarkoitetaan ”ilman tavaran sopimuksen mukaiseksi saattamisesta aiheutuvia välttämättömiä kuluja, erityisesti lähetys- ja kuljetuskuluja sekä työ- tai materiaalikustannuksia”. Unionin tuomioistuimen tuomioista ilmenee, että ”vastikkeetta” koskeva edellytys merkitsee sitä, että myyjällä ei ole mahdollisuutta esittää mitään taloudellisia vaatimuksia saatettaessa tavara sopimuksen mukaiseksi ja että näin pyritään suojaamaan kuluttajaa sellaisten kustannusten vaaralta, jotka saattaisivat tällaisen suojan puuttuessa saada kuluttajan luopumaan vetoamasta oikeuksiinsa (C-404/06, Quelle, kohta 34 ja C-52/18, Christian Fülla vastaan Toolport GmbH, kohta 34). 

Lisäksi viimeksi mainitussa tuomiossa todetaan, että kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus muuttaa tarvittaessa vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jos se perustuu sellaiseen kansallisen oikeuden tulkintaan, joka ei sovi yhteen kyseisen direktiivin tavoitteiden kanssa (C-52/18, Christian Fülla vastaan Toolport GmbH, kohta 47).  Uuden tavarankauppadirektiivin mukaan sillä olisi yhdenmukaistettava täysimääräisesti kuluttajien käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, jos tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja edellytykset tällaisten oikeussuojakeinojen käytölle (direktiivin perustelukappale 47).

Viitaten edellä selostettuihin virheen oikaisua koskeviin oikeuslähteisiin ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiosta C-52/18 ilmenevään velvollisuuteen vakiintuneen oikeuskäytännön muuttamiseen, lautakunta aiemman vakiintuneen käytäntönsä sijaan korostaa, että jos korjaus on mahdollista suorittaa, myyjä saa kieltäytyä oikaisusta vain, jos korjauksesta aiheutuisi myyjälle kohtuuttomia kustannuksia. Näin ollen menettelytapa, jonka mukaan myyjä suostuu maksamaan vain osan virheen korjauskustannuksista perusteenaan auton tason parantuminen sen ikään ja kilometrimäärään nähden, ei vastaa edellä selostetuissa lainkohdissa kuvattua virheen oikaisumenettelyä, sillä myyjän ehdottamassa menettelyssä virhettä ei oikaistaisi aiheuttamatta kustannuksia kuluttajalle.

Lautakunta on vakiintuneesti ratkaisukäytännössään soveltanut sopimussuhteisiin yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita, joihin lukeutuu muun muassa niin sanottu rikastumiskielto, jonka mukaan vahinkoa kärsinyt ei saa hyötyä vahinkotapahtumasta. Koska virheen oikaisussa ei ole kyse kuluttajalle aiheutuneen vahingon korvaamisesta vaan tavaran saattamisesta sopimuksenmukaiseksi, rikastumiskielto ei sovellu virheen oikaisuun. Näin ollen myyjällä ei ole oikeutta vaatia kuluttajaa osallistumaan virheen korjauskustannuksiin sillä perusteella, että auto tulee virheen korjauksen myötä kaupantekohetkeä parempaan kuntoon. Jos virhe on oikaistavissa ilman kohtuuttomia kustannuksia, ovat oikaisun kustannukset kokonaisuudessaan myyjän vastuulla.

Lautakunta toteaa, että myyjä voi kuitenkin kieltäytyä oikaisusta, jos korjauksesta aiheutuisi myyjälle kohtuuttomia kustannuksia tai oikaisulle olisi este, jota myyjä ei voi voittaa. Laissa mainitaan nimenomaisesti oikaisusta kieltäytymistä arvioitaessa huomioon otettavina seikkoina virheen merkitys sekä tavaran arvo, jos virhettä ei olisi, sekä se, voidaanko oikaisu suorittaa muulla tavalla aiheuttamatta ostajalle merkittävää haittaa. Lisäksi voidaan ottaa huomioon muut asiaan liittyvät seikat.

Korjauskustannukset voivat lautakunnan mukaan muodostua myyjän kannalta kohtuuttomiksi, jos ne ylittävät maksetun kauppahinnan tai lähenevät sitä. Vaikka korjauskustannukset eivät lähenisi kauppahintaa, ne voivat muodostua kohtuuttomiksi, jos korjauskustannukset ovat absoluuttisesti suuret ja virheellä on vain vähäinen merkitys auton käytölle tai arvolle. Lautakunta korostaa, että virheen oikaisu on ensisijainen keino sopimustasapainon saavuttamiseen osapuolten välillä ja sen vuoksi poikkeusta myyjän velvollisuudesta näin tehdä on tulkittava suppeasti.

Lautakunta kiinnittää huomiota korjauskustannusten osalta siihen, että myyjän esittäessä oman korjaamonsa kustannusarvion virheen oikaisusta, kaikki kyseisessä kustannusarviossa mainitut kulut eivät välttämättä tule myyjän maksettavaksi, koska arvioon sisältyy muun muassa osiin ja töihin mahdollisesti lisätty kate ja vähittäismyynnissä ostajan maksettavaksi tuleva arvonlisävero. Korjauskustannusten kohtuuttomuutta arvioitaessa lautakunta antaa merkitystä myös sille, kuinka pitkä aika on kulunut kaupanteosta virheen havaitsemiseen. Kohtuuttomuuskynnys on sitä korkeampi, mitä lyhyemmän ajan kuluessa kaupanteosta virhe ilmenee. Vastaavasti kaupan ja virheen ilmenemisen välinen pidempi aikaväli madaltaa kohtuuttomuuskynnystä.

Koska virheen oikaisussa lähtökohtana on, että myyjä suorittaa oikaisun itse, voi myyjä myös vaikuttaa korjauskustannusten määrään valitsemalla auto ja sen ikä huomioiden tarkoituksenmukaisen korjaustavan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että myyjä oikaisee käytetyn auton virheen hyödyntämällä korjauksessa käytettyjä tai tehdashuollettuja osia, jolloin oikaisun kustannukset ovat pienemmät kuin käytettäessä uusia osia. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa lisäksi, että tällaisessa tapauksessa asennettavan osan tulee olla kunnoltaan sekä jäljellä olevalta käyttöiältään vähintään sen tasoinen, mitä rikkoutunut osa olisi ollut ilman virhettä.

Jos käytettyjä tai tehdashuollettuja osia ei ole saatavilla ja myyjän vaihtoehdoksi jää oikaista virhe käyttämällä uusia osia, ei tämä ole peruste jakaa virheen oikaisusta aiheutuvia kustannuksia kuluttajan ja myyjän välillä, sillä kyse on myyjän velvollisuudesta oikaista virhe, jolloin myyjä kantaa myös riskin oikaisun kustannuksista. Koska virheen oikaisu ei oikeudelliselta luonteeltaan ole vahingonkorvausta, asiassa ei sovelleta rikastumiskieltoa. Tämän vuoksi ei ole merkitystä sillä, että uuden osan asentaminen saattaa johtaa auton kunnon kohenemiseen verrattuna sen kuntoon kaupantekohetkellä. Tällöin voi toki edelleen tulla arvioitavaksi, muodostuvatko virheen korjauskustannukset myyjän kannalta kohtuuttomiksi.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa lautakunta arvioi myyjän oikeutta kieltäytyä virheen oikaisusta seuraavasti. Autolla on ollut vikaantumishetkellä ikää hieman yli kuusi vuotta ja sen mittarilukema on ollut 108 845 kilometriä. Rikkoutunut moottori on estänyt auton käytön. Koska kyseessä ei ole vähäinen virhe, lautakunta arvioi korjauskustannuksia suhteessa kauppahintaan ja auton arvoon vikaantumishetkellä. Autoon on vaihdettu tehdashuollettu moottori ja virheen oikaisun kustannukset ovat olleet 12 000 euroa. Auton kauppahinta on ollut 21 250 euroa ja lautakunta arvioi auton arvon olleen vikaantumishetkellä noin 17 000 euroa. Näin ollen virheen oikaisukustannukset vastaavat noin puolta auton kauppahinnasta ja noin 70 prosenttia auton vikaantumishetken mukaisesta arvosta. Lautakunta toteaa korjauskustannusten olevan suuret absoluuttisesti, mutta etenkin suhteessa auton vikaantumishetken arvoon.

Ottaen huomioon korjauskustannusten suhde auton arvoon vikaantumishetkellä sekä se, että auton virhe on ilmennyt yli kuusi vuotta kaupanteon jälkeen, lautakunta katsoo korjauskulujen olleen myyjän kannalta kohtuuttomat. Myyjällä on näin ollen ollut oikeus kieltäytyä virheen oikaisusta.

Kuluttajan oikeus hinnanalennukseen

Jollei virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ostaja saa vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta tai purkaa kaupan, paitsi jos virhe on vähäinen (5 luku 19 §).

Nyt käsiteltävässä tapauksessa myyjällä on ollut oikeus kieltäytyä virheen oikaisusta siitä aiheutuvien kohtuuttomien kustannusten vuoksi.  Tällöin kuluttajalla on oikeus vaatia hinnanalennusta tai kaupan purkamista. Kuluttaja ei ole vaatinut kaupan purkamista, joten lautakunta arvioi kuluttajan oikeutta hinnanalennukseen. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi arvioitavissa esimerkiksi virheen vaikutus autoon arvoon. Kun otetaan huomioon, että auto on jo korjattu, lautakunta perustaa hinnanalennuksen määrän arvioinnin korjauskustannuksista esitettyyn selvitykseen.

Lautakunta toteaa, että arvioitaessa hinnanalennuksen määrää korjauskustannusten perusteella otetaan huomioon vain kohtuulliseksi katsottava osuus virheen oikaisukustannuksista, koska myyjällä on ollut oikeus kieltäytyä virheen oikaisusta siitä aiheutuvien kohtuuttomien kustannusten takia. Kohtuullisten kustannusten arvioinnin lähtökohtana pidetään arvioituja tai kuluttajalle tosiasiassa aiheutuneita korjauskustannuksia, jos myyjä ei ole näyttänyt, että virhe olisi sen ilmenemishetkellä ollut oikaistavissa toteutettua tai suunniteltua tapaa edullisemmalla tavalla, kuten käytetyillä tai tehdashuolletuilla osilla.

Auton alkuperäisen osan korvaaminen uudella tai tehdashuolletulla vastaavalla osalla voi joissakin tilanteissa merkitä auton teknisen käyttöiän pidentymistä sekä auton luotettavuuden parantumista ja näin johtaa auton arvon kohoamiseen. Korjaustoimenpiteen aiheuttamaa mahdollista arvonnousua on kuitenkin arvioitava auto kokonaisuutena huomioon ottaen. Jos virheen oikaisun kannalta tarpeelliset korjaustoimenpiteet kohdistuvat auton sellaisiin osiin tai rakenteisiin, joiden ei auton tavanomaisen käyttöiän aikana normaalisti tulisi rikkoutua tai vaatia uusimista, ei tällaisen osan vaihtaminen uuteen lähtökohtaisesti johda auton arvon nousuun kuluttajan kannalta. Tällöin korjaus palauttaa auton ainoastaan siihen kuntoon, jossa sen olisi pitänyt olla jo kaupantekohetkellä. (Kiinteistön laatuvirhettä koskeva korkeimman oikeuden tuomio KKO 2004:78, kohta 9)

Tässä tapauksessa kysymys on ollut auton moottorin rikkoutumisesta ja sen korvaamisesta tehdashuolletulla moottorilla. Moottori on auton keskeinen ja pitkäikäiseksi suunniteltu komponentti, jonka voidaan edellyttää kestävän auton normaalin käyttöiän ilman täydellistä uusimista. Vaikka moottori on nyt vaihdettu tehdashuollettuun vastaavaan, ei auton käyttöiän voida katsoa pidentyneen eikä auton laatutason parantuneen siitä tasosta, jossa sen olisi tullut olla, mikäli moottori olisi kaupantekohetkellä ollut virheetön. Näin ollen kuluttaja ei ole saanut moottorin vaihdosta sellaista ylimääräistä hyötyä, joka olisi tullut ottaa huomioon arvioitaessa hänelle kuuluvan hinnanalennuksen määrää. (KKO 2004:78, kohta 10)

Kohtuullista osuutta arvioitaessa otetaan huomioon erityisesti virheen merkitys auton käytölle. Nyt käsiteltävässä tapauksessa virhe on merkitykseltään suuri, koska se on ilmettyään estänyt auton käytön. Lisäksi merkitystä voidaan antaa sille, kuinka pitkä aika on kulunut kaupanteosta virheen ilmenemiseen. Kuluttaja on voinut käyttää uutena ostamaansa autoa hieman yli kuusi vuotta ennen virheen ilmenemistä. Kuluttaja on voinut kuitenkin uuden auton ostaessaan perustellusti odottaa sen toimivan luotettavasti vielä pidempään. Näillä perustein lautakunta arvioi myyjän kohtuulliseksi osuudeksi virheen korjauskustannuksista 8 500 euroa, joka on noin 70 prosenttia korjauskustannuksista ja vastaa 40 prosenttia auton kauppahinnasta sekä 50 prosenttia auton vikaantumishetken arvosta. Lautakunta pitää kyseistä summaa virhettä vastaavana hinnanalennuksen määränä.

Myyjällä ei ole ollut velvollisuutta vastata autossa ilmenneen virheen korjaamisesta. Osapuolten välille on kuitenkin syntynyt erillinen sopimus auton korjaamisesta, ja kuluttaja on tämän sopimuksen mukaisesti maksanut 7 500 euron osuuden korjauskustannuksista. Kuluttajalla on auton virheen perusteella oikeus 8 500 euron suuruiseen hinnanalennukseen. Tästä hinnanalennuksesta kuitataan myyjän jo suorittama 4 500 euron osuus korjauskustannuksista.

Lisäksi nyt käsiteltävässä asiassa kuluttaja on vaatinut myyjää käyttämään korjauksessa uusia osia ja osapuolten sähköpostikirjeenvaihdon perusteella lautakunta katsoo myyjän luvanneen kuluttajalle vaihtaa autoon uudet osat. Myyjä on vaihtanut autoon kuitenkin tehdashuolletun moottorin. Myyjällä on lähtökohtaisesti oikaisun suorittaja oikeus korjata virhe valitsemallaan tavalla eli käyttämällä esimerkiksi tehdashuollettuja osia. Tehdashuollettu moottori vastaa olennaisilta osin uutta moottoria eikä asiassa ole näytetty kuluttajalle aiheutuneen vahinkoa siitä, että uuden moottorin sijaan autoon on vaihdettu tehdashuollettu moottori. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei autoon vaihdetun moottorin laadulla tässä tapauksessa ole merkitystä arvioitaessa hinnanalennuksen määrää.

Lautakunta suosittaa, että myyjä maksaa kuluttajalle vielä 4 000 euroa.

Kuluttajan vahingonkorvausvaatimus

Ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi (5 luku 20 §).

Kuluttaja on vaatinut myyjää korvaamaan 5.1.2024 suoritetun jakopään hammashihnan vaihtokustannukset, 1 168 euroa. Koska moottorin vikaantumisen ei ole katsottu johtuneen työvirheestä eikä asiassa ole osoitettu, että tuolloin vaihdettu jakopään hammashihna olisi jäänyt moottorin vaihdon vuoksi tarpeettomaksi, lautakunta katsoo kuluttajan korvausvaatimuksen olevan tältä osin perusteeton.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Eri mieltä olevien jäsenten lausunto on päätöksen liitteenä.

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNTO ASIASSA Dnro D/3803/33/2024

Tarkastelun lähtökohdat

Olemme samaa mieltä siitä, että kaupan kohde on ollut virheellinen kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla rikkoutuneen moottorin osalta, ja siitä, ettei kuluttajalla ole oikeutta hyvitykseen jakopään hammashihnan vaihtokustannuksista. Asiassa on tämä jälkeen kysymys siitä, onko kuluttaja oikeutettu vaatimaansa euromääräiseen hyvitykseen, kun myyjä ei ole oikaissut virhettä kaupantekohetkellä voimassa olleen kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:n mukaisesti vaan auto on korjattu osin kuluttajan kustannuksella. Asiassa ei sen sijaan ole tarpeen ottaa kantaa virheen oikaisun tai siitä kieltäytymisen edellytyksiin, sillä lautakunnassa ei ole vaadittu, että myyjä oikaisisi virheen korjaamalla tai vaihtamalla auton tai sen viallisen osan, eikä toisaalta esitetty väitettä siitä, ettei myyjä olisi saanut tilaisuutta tällaiseen oikaisuun.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n (1258/2021) 1 kohdassa säädetään, että jollei virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ostaja saa vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n (16/1994) 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Lain esitöiden (HE 360/1992 vp s. 65 ja 66) mukaan lakiin ei ole otettu säännöksiä esimerkiksi korvattavan vahingon määrän laskemisesta, vaan tältä osin noudatettaisiin yleisiä korvausoikeudellisia periaatteita. Niistä seuraa muun muassa, että korvausmäärästä on vähennettävä mahdollisesti säästyneet menot. Yhtenä tyypillisenä vahinkona, joka ostajalle voi virheen vuoksi aiheutua, on mainittu virheen korjauttamisesta aiheutuneet menot, kun virhettä ei korjata myyjän toimesta.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 30 §:n 1 momentissa säädetään vahinkoa kärsineen sopijapuolen velvollisuudesta rajoittaa vahinkoaan. Oikeuskirjallisuuden (Kivivuori: Irtaimen kaupasta 1996 s. 118) mukaan säännöksen perusteella voidaan päätellä, että kuluttaja on oikeutettu saamaan korvauksen vain kohtuullisista korjauskustannuksista.

Kuluttajariitalautakunta on ajoneuvon kauppaa koskevassa vakiintuneessa ratkaisu-käytännössään tyypillisesti katsonut ajoneuvon tulevan virheen korjauksen jälkeen ikäänsä ja ajomääräänsä nähden parempaan kuntoon ja näin kuluttajan saaneen itselleen hyötyä korjauksesta. Tämän perusteella myyjää ei ole yleensä suositettu hyvittämään ajoneuvon korjauskustannuksia kokonaan, vaan kuluttajan ja myyjän osuutta virheen korjauskustannuksista on ratkaisukäytännössä tyypillisesti jaettu siinä määrin, että kuluttajan maksettavaksi jäävät kulut eivät enää ole olleet yllättävän suuret. Kuluttaja ei saa hyvitystä normaalin kulumisen aiheuttamasta huolto- ja korjaustarpeesta. Kuluttajan oikeutta hyvitykseen on arvioitu samasta lähtökohdasta myös yleisten tuomioistuinten oikeuskäytännössä (esim. Vaasan hovioikeus 19.5.2015 nro 234).

Kuluttajariitalautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön voidaan katsoa ilmentävän niin sanottua rikastumiskieltoa, jonka mukaan korvauksen määrittämisen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua korvauksesta ja päätyy vahinkotapahtuman korvaamisen kautta parempaan asemaan kuin missä tämä olisi ollut ilman aiheutunutta vahinkoa (esim. KKO 2019:9, kohta 17, KKO 2021:87, kohta 10, KKO 2022:18, kohta 17, KKO 2023:24, kohta 30, KKO 2023:91, kohta 9, KKO 2025:59, kohta 4 ja KKO 2025:98, kohta 6). Kyse on sellaisesta yleisestä vahingonkorvausoikeudellisesta periaatteesta, jota edellä mainittujen lain esitöiden mukaan tulee noudattaa myös kuluttajansuojalakia sovellettaessa.

Kuluttajariitalautakunta on asioissa D/5233/33/2017 ja D/5900/33/2019 antamissaan täysistuntopäätöksissä todennut, että ajan kuluessa auton arvo laskee ja kuluttajan pitää varautua yhä suurempiin auton korjauskuluihin. Tämä merkitsee sitä, että virheen taloudellinen merkitys pidemmän ajan kuluttua kaupasta ei ole niin suuri kuin heti kaupan jälkeen. Sillä taas on alentava vaikutus myyjän vastuun määrään. Ensin mainitussa asiassa vaurion ilmenemiseen ja korjaukseen kului kaupanteosta runsaat neljä vuotta ja jälkimmäisessä vajaat kahdeksan vuotta. Tämä pienensi kummassakin tapauksessa myyjän maksettavaksi tulevan hyvityksen määrää verrattuna siihen, mikä se olisi ollut, jos vaurio olisi ilmennyt pian kaupanteon jälkeen.

Lautakunnan ratkaisukäytännössä ei ole yleensä ole annettu merkitystä auton korjauskustannuksiin mahdollisesti sisältyvälle katteelle. Kyse on tyypillisesti elinkeinonharjoittajan liikesalaisuudesta, jonka määrä on vaikeasti arvioitavissa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa 17.4.2008 asiassa C-404/06, Quelle AG vastaan Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände, EU:C:2008:231, oli kysymys tilanteesta, jossa virheellisen yhdistelmälieden uuteen vaihtanut myyjä vaati kuluttajalta korvausta niistä eduista, joita tämä oli saanut alun perin toimitetun laitteen käytöstä. EY-tuomioistuin katsoi, ettei myyjä voi silloin, kun hän on myynyt kulutustavaran, jossa on virhe, vaatia kuluttajalta korvausta virheellisen tavaran käytöstä siihen saakka, kunnes se on vaihdettu uuteen tavaraan. Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa 23.5.2019 asiassa C52-18, Fülla vastaan Toolport GmbH, EU:C:2019:447, oli puolestaan kyse lähinnä siitä, missä paikassa kuluttajan oli annettava etämyynnillä ostamansa teltta myyjän saataville sen saattamiseksi sopimuksen mukaiseksi ja tähän liittyvistä kustannuksista, sekä kuluttajan oikeudesta purkaa sopimus. Kummassakaan ratkaisussa ei sen sijaan ole otettu kantaa nimenomaan siihen kysymykseen, millaiseen hyvitykseen kuluttaja on oikeutettu silloin, kun myyjä ei syystä tai toisesta oikaise tavaran virhettä vastikkeetta vaan virhe korjataan kokonaan tai osin kuluttajan kustannuksella.Katsomme, ettei suoraan jo noin 18 vuotta ja lähes seitsemän vuotta sitten annettujen EY- ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen perusteella voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että kuluttajariitalautakunnan olisi yllättäen nyt käsillä olevassa tapauksessa poikettava vakiintuneesta ratkaisukäytännöstään. Tätä puoltavat myös oikeusvarmuuteen ja lautakunnan ratkaisukäytännön ennakoitavuuteen liittyvät näkökohdat.

Arviointi tässä tapauksessa

Käsillä olevassa tapauksessa kyse on ollut yli 100.000 kilometriä ajetusta autosta, jonka ikä vikaantumishetkellä on ollut yli 6 vuotta. Ajoneuvossa on siten ollut jo huomattava määrä tavanomaista kulumaa. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole tähän nähden pääteltävissä, että auton arvo vikaantumishetkellä olisi ollut niin korkea kuin enemmistö on arvioinut. Myyjä on osallistunut auton korjauskustannuksiin 4.500 eurolla, ja kuluttajan maksama osuus on ollut 7.500 euroa. Katsomme hinnanalennuksen kohtuulliseksi määräksi auton ikä ja ajokilometrit huomioon ottaen 5.500 euroa, mistä määrästä myyjä on jo vastannut 4.500 euron osalta. Suositamme siten myyjää hyvittämään kuluttajalle vielä 1.000 euroa.