IKKUNATOIMITUS. SOPIMUKSEN PURKUKORVAUS. OLIKO KYSYMYKSESSÄ KOTIMYYNTI?

Kuluttaja (jäljempänä K) sopi 26.9.2011 päivätyllä tilausvahvistuksella (nro 51600307/0) omakotitalonsa ikkunatoimituksesta asennuksineen. Toimituksessa oli välittäjänä yrityksen myyntiedustaja, joka esitteli toi-mitusvaihtoehtoja asiakkaan kotona. Kauppahinta oli 7 800 euroa. K peruutti tilauksen 27.9.2011. Elinkeinonharjoittaja (EH) veloitti K:lta 12.10.2011 päivätyllä peruutuslaskulla 780 euroa, jota K ei ole maksanut. Osapuolilla on kiistaa laskusta.

Vaatimukset

K vaatii 780 euron laskun mitätöimistä.

K otti yhteyttä myyntiedustajaan ja sopi tarjouslaskentaa varten ajan puhelimitse. Edustaja tuli asiakkaan kotiin 20.9.2011 ja tuolloin neuvoteltiin maksuehdoista. K ilmoitti, että mikäli rahoitus järjestyy, niin kauppa voidaan toteuttaa. Tämä oli edellytys sopimuksen teolle. Tuolloin laadittiin 20.9.2011 päivätty ensimmäinen tilausvahvistus, jossa ehdoksi oli merkitty rahoitus. Pankki ei sittemmin kuitenkaan myöntänyt rahoitusta.

Tämän jälkeen edustaja tuli omasta aloitteestaan K:n luokse 26.9.2011 tekemään ikkunoiden tarkastusmittauksia ulkopuolelta. Hän kertoi muuttaneensa hiukan ikkunoiden ja asennusmateriaalien mittoja tai työtapaa, mutta koska muutokset ovat pieniä, ne eivät vaikuta kauppahintaan. Edustaja tulosti myös uuden 26.9.2011 päivätyn tilausvahvistuksen, johon oli muuttanut maksuehdoksi ”14 päivää netto”. Tästä oleellisesta muutoksesta ei kerrottu ostajalle vaan häneltä pyydettiin vain allekirjoitus. K toteaa, että ikäihmisenä hän ei kykene huomioimaan kaikkia tila-usvahvistuksessa olevia asioita heti ellei hänen huomiotaan erityisesti kiinnitetä niihin. Rahoituksen järjestymisen epäonnistumisesta ei kerrottu hänelle. Edustaja otti tuolloin alkuperäisen tilausvahvistuksen pois ostajalta ja ilmoitti, että sitä ei enää tarvita.

K havaitsi tilausvahvistusta tutkiessaan maksuehdon muutoksen ja lisäksi sen, että ikkunamalli oli toisenlainen kuin rakennuksen nykyiset ikkunat ovat. K soitti edustajalle maksuehtomuutoksesta ja ilmoitti, että se ei käy. Edustaja kertoi vasta tuolloin, ettei rahoitushakemus mennyt läpi rahoitusyhtiössä. Edustaja totesi K:n saavan halvemmalla rahat omasta pankistaan.

Koska sopimusehdot olivat muuttuneet oleellisesti, K päätti purkaa kaupan ja lähetti myyjälle 27.9.2011 kirjallisen tilauksen peruuttamisilmoituksen. Asiaa käytiin läpi myös puhelimitse edustajan ja yrityksen myyntipäällikön kanssa.

K katsoo, että kysymyksessä oli kotimyynti, koska edustaja tuli jälkimmäisen tilausvahvistuksen laatimiskäynnille omasta aloitteestaan ilman tilaajan puolelta tullutta yhteydenottoa. K:lle ei annettu käyntien yhteydessä kotimyyntiasiakirjaa eikä hänen huomiotaan kiinnitetty sopimusehtojen olennaiseen maksuehtomuutokseen. Perumismaksu on aiheeton myös sen vuoksi, että peruutus tapahtui niin pian, että ikkunoita ei ehditty valmistaa.

Myyjän edustaja tuli kohteeseen pyytämättä seuraavalla viikolla kaupan perumisen jälkeen ja ilmoitti rahoituksen järjestyvän toisen pankin kautta. Tällaiseen rahoituksen hakemiseen kaupan perumisen jälkeen tilaajan henkilötunnuksilla ei kuitenkaan ole annettu lupaa. Lisäksi mitään rahoitukseen liittyviä dokumentteja ei K:n kanssa käyty läpi, vaikka maksuehtona oli rahoitus.

Valitukseen on liitetty valokuva ikkunasta. Ostajan mukaan kiinteistö sijaitsee keskeisellä paikalla ja naapurustossa on saman aikakauden kiinteistöjä, joissa myös on valokuvan mukaiset ikkunamallit.

Vastaus

EH kiistää tilaajan vaatimukset. Ostajan tulee maksaa kaupan peruutusmaksu. Maksu muodostuu aiheutuneista kuluista ja menetetystä kaupan katteesta eikä edes riitä kattamaan niitä.

Kyseessä ei ole kotimyynti, koska asiakas on pyytänyt tavarantoimittajan itse kotiinsa ikkunoiden vaihtourakan vuoksi. Edustaja kävi kohteessa 20.9.2011, jolloin tehtiin tarjouksen pohjalta tilausvahvistus, johon kirjattiin maksuehdoksi rahoitus. Yrityksen normaalikäytännön mukaan tehtiin 26.9.2011 tarkistusmittauskäynti. Samassa yhteydessä tilauksen sisältöön tehtiin teknisiä muutoksia, jotka käytiin ostajan kanssa läpi ja sovittiin ja näistä tehtiin uusi tilausvahvistus, johon maksuehdoksi sovittiin 14 pv netto. 27.9.2011 tilaaja ilmoitti peruuttavansa sopimuksen selvityksellä, ettei hänen oma rahoituksensa välttämättä järjestykään. Tilaajan kanssa käytiin keskusteluja, millaisia kuluja hänen täytyy maksaa, mikäli peruu kaupan.

EH on toiminut asiassa hyvän kauppatavan ja kuluttajakaupan ehtojen mukaisesti. Edustajan toiminta on ollut asianmukaista ja hän on kirjannut kaikki sovitut muutokset, jotka asiakas on hyväksynyt allekirjoituksellaan.

Ratkaisun perustelut

Kuluttajansuojalain 6 luvun 3 §:n mukaan kotimyynnillä tarkoitetaan kulutushyödykkeen tarjoamista kuluttajalle henkilökohtaisesti muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa. Kotimyyntinä ei kuitenkaan pidetä kulutushyödykkeen tarjoamista paikassa, jonne elinkeinonharjoittaja saapuu kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä tarjotakseen kuluttajalle hänen pyytämäänsä kulutushyödykettä.

Kuluttajansuojalain 6 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan jos kotimyyntiasiakirjaa ei ole toimitettu kuluttajalle, sopimus ei sido kuluttajaa. Jos kuluttaja haluaa vedota sopimuksen sitomattomuuteen, hänen on ilmoitettava siitä elinkeinonharjoittajalle viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä.

Lautakunta arvioi tapausta seuraavasti:

Tapauksessa on selvitetty, että osapuolten välinen alkuperäinen sopimus syntyi kuluttajan aloitteesta eikä se ollut kotimyyntiä. Valituksen mukaan elinkeinonharjoittajan edustaja on kuitenkin tullut tämän jälkeen K:n luo uudestaan omasta aloitteestaan ja pyytänyt hänen allekirjoitustaan uuteen sopimusasiakirjaan, joka korvaisi aiemman. K ilmoittaa allekirjoittaneensa sopimuksen luottaen siihen, että kyse oli vain vähäisistä teknisistä muutoksista. Myyjä otti K:n alkuperäisen sopimuksen mukaansa. Jälkikäteen K totesi, että jälkimmäisestä sopimuksesta olikin poistettu mer-kityksellinen rahoitusehto. Myyjä ei ollut saanut suunniteltua rahoitusta järjestymään. Lisäksi K totesi, että uudet ikkunat poikkeaisivat malliltaan entisistä. Hän katsoo, että myyjällä ei ole oikeutta vedota tällaiseen sopimukseen.

K ei ole voinut esittää alkuperäistä sopimusta vertailtavaksi, koska hän on luovuttanut sen myyjälle. Myyjä ei ole kiistänyt väitettä sopimusten eroavaisuuksista. Tässä tilanteessa lautakunta pitää selvitettynä, että uudesta sopimuksesta puuttui alkuperäisessä ollut rahoitusehto. Luonteeltaan tämä ehto on ilmeisesti ollut purkava tai lykkäävä: Sopimus olisi joko rauennut tai se ei olisi tullut lainkaan sitovaksi, ellei rahoitus olisi järjestynyt sovitun mukaisesti. Kyse on niin keskeisestä sopimuksen osasta, että uutta sopimusasiakirjaa, josta tämä ehto on poistettu, on pidettävä täysin uutena ja erillisenä sopimuksena. Sen tekoon kuuluu soveltaa kuluttajansuojalain kotimyyntisäännöksiä, koska myyjä on saapunut K:n luo omasta aloitteestaan.

Tapahtumienkulun perusteella alkuperäinen sopimus on sinällään rauennut. Tilaajan pyyntö elinkeinonharjoittajalle saapua kuluttajan luo tarjotakseen hänelle kulutushyödykettä on koskenut vain tätä ensimmäistä sopimusta. Tämä elinkeinonharjoittajan jo toteuttama pyyntö ei vapauta elinkeinonharjoittajaa kotimyyntisäännösten noudattamisesta niillä myö-hemmillä käyntikerroilla, jotka elinkeinonharjoittaja tekee omasta aloitteestaan ja jotka koskevat alkuperäisestä poikkeavan uuden sopimuksen tekoa. Tällainen käynti tapahtuu kuluttajan näkökulmasta ennalta arvaa-matta ja kuluttajan mahdollisuus vapaaseen harkintaan on tällöin rajoitetumpaa kuin asioitaessa liikkeessä. Tällöin ostajalle kuuluu lain mukainen kotimyynnin suoja.

Lautakunta katsoo edellä mainituin perustein, että koska kuluttaja on vedonnut uuden sopimuksen sitomattomuuteen, tehty sopimus ei ole kuluttajaa sitova. Koska kuluttajaa sitovaa kauppaa ei ole syntynyt, elinkeinonharjoittajalla ei ole oikeutta veloittaa kuluttajalta mitään. Myyjän tulee näin ollen luopua perimästä K:lta maksua.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että EH luopuu perimästä K:lta 780 euroa.

Päätös oli yksimielinen.