Myyjän vastuu käytetyn sähköauton ilmastointilaitteen korjauskuluista

Asiaselostus

Kuluttaja osti 15.10.2022 myyjältä vuonna 2021 käyttöönotetun Mercedes-Benz EQA 250 täyssähköhenkilöauton 60 300 eurolla. Auton matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 9 000 kilometriä.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjä maksaa kuluttajalle 4 050 euroa.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii myyjää korvaamaan auton ilmastointilaitteen korjauskustannukset, 6 050 euroa.

Uudehko auto on rikkoutunut käyttökelvottomaksi vain reilun vuoden käytön jälkeen, kun auton mittarilukema on ollut 39 800. Kuluttaja on todennut virheen 8.12.2023 ja ilmoittanut siitä 5.1.2024. Autossa on ollut vaurio ilmastointilaitteessa, jonka vuoksi auton sisätilat eivät ole lämmenneet. Rikkoutuminen ei ole johtunut normaalista kulumisesta.

Kuluttaja katsoo myyjän olevan vastuussa korjauskustannuksista täysimääräisesti. Myyjä on antanut ymmärtää, että auton vianetsintä kuuluu kuluttajalle. Lisäksi myyjä on ollut tietoinen, että vikaa ei voida paikantaa ennen kuin autoa puretaan sekä siitä, että auto samalla korjataan. Myyjä ei ole koko aikana osoittanut haluavansa kyseenalaistaa korjaustoimenpiteet tai ilmoittanut haluavansa toisen korjaamon mielipiteen. Korjauksen jälkeen myyjä on kyseenalaistanut tehdyt korjaustoimenpiteet, vaikka ne ovat maahantuojan ohjeiden mukaiset, ja kieltäytynyt korvaamasta korjauskustannuksia täysimääräisesti tai edes hyväksyttävällä vastaantulolla.

Ratkaisupyynnön liitteenä on auton korjanneen yrityksen kustannusarvio 11.3.2024 määrältään 6 090,47 euroa sekä kuluttajan, myyjän ja auton korjanneen korjaamon välistä auton vikoihin ja niiden korjaamiseen liittyvää sähköpostikirjeenvaihtoa aikaväliltä 5.1.2024–10.5.2024.

Myyjän vastaus perusteluineen

Myyjä kiistää kuluttajan vaatimuksen kuluttomasta korjauksesta ja katsoo jo osallistuneensa kohtuullisesti korjauskuluihin.

Kuluttajan reklamoitua auton lämmityksen ongelmasta myyjä on ohjeistanut kuluttajaa toimittamaan myyjälle vikadiagnoosin ja kustannusarvion auton mahdollisesta viasta. Korjaamo ei ole ensimmäisellä tutkimuskerralla pystynyt paikantamaan tarkka vikaa tai antamaan tarkkaa kustannusarviota. Tässä vaiheessa korjaamo on kuitenkin antanut suuntaa antavan noin 3 700 euron suuruisen kustannusarvion.

Myyjä on pyytänyt kuluttajalta korjaamon vikadiagnoosin, jotta mahdolliset korjaamisen kustannukset selviäisivät. Kuluttaja on kuitenkin korjauttanut auton ilman, että myyjällä olisi ollut mahdollisuutta vaikuttaa korjauskustannuksiin. Myyjä on tässä vaiheessa maksanut korjauskustannuksista korjaamolle 605 euroa ja myöhemmin korjaamisen kustannuksien kohtuullistamiseksi maksanut kuluttajalle vielä 1 395 euroa. Myyjä on siis maksanut korjauskustannuksista yhteensä 2 000 euroa.

Myyjä olisi saanut korjaamiseen käytetyt osat 1 602 euron hinnalla, kun vastaavat osat ovat korjaamolla maksaneet 3 422 euroa. Työ olisi voitu suorittaa myyjän yhteistyökorjaamolla, jossa korjaamon työn veloitus olisi voinut olla pienempi.

Korjaamon kustannusarvion mukaan vikaantunut osa on ollut ilmastointijärjestelmän putki. Myyjä katsoo olevansa näin ollen osavastuussa vain ilmastoinnin putken korjaamisen kustannuksista. Kuluttaja on teettänyt autoon suositeltuja korjaustoimia, jotka eivät olisi olleet välttämättömiä ja akuutteja.

Ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että auto on ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla virheellinen. Osapuolet ovat erimielisiä siitä, miltä osin myyjä on vastuussa auton korjauskuluista. Tämän ratkaisemiseksi asiassa on otettava kantaa siihen, onko kuluttaja tiedottanut myyjää korjaustarpeista asianmukaisesti antaen myyjälle mahdollisuuden oikaista virhe, ovatko kaikki autolle tehdyt korjaukset olleet tarpeellisia sekä siihen, onko auto tullut korjauksen jälkeen vastaavia autoja parempaan kuntoon.

Myyjän mahdollisuus virheen oikaisuun

Kuluttajalla on oikeus valintansa mukaan vaatia, että myyjä joko korjaa virheen tai toimittaa virheettömän tavaran. Myyjä ei kuitenkaan ole velvollinen oikaisemaan virhettä ostajan vaatimalla tavalla tai lainkaan, jos siihen on este, jota hän ei voi voittaa, tai jos siitä aiheutuisi hänelle kohtuuttomia kustannuksia. Tässä tulee erityisesti ottaa huomioon virheen merkitys sekä tavaran arvo, jos virhettä ei olisi, sekä se, voidaanko oikaisu suorittaa muulla tavalla aiheuttamatta ostajalle merkittävää haittaa. Myyjä ei saa vedota siihen, ettei hän ole saanut tilaisuutta virheen oikaisuun, jos ostaja on korjauttanut virheen eikä olosuhteet huomioon ottaen voida kohtuudella edellyttää, että ostaja olisi jäänyt odottamaan oikaisua myyjän puolelta. Virheen oikaiseminen tulee suorittaa siten, ettei ostajalle aiheudu siitä kustannuksia taikka merkittävää haittaa ottaen huomioon tavaran luonne ja tarkoitus, jota varten ostaja hankki tavaran. (Kuluttajansuojalaki 5 luku 18 § ja 18 a §)

Kuluttajan, myyjän sekä auton korjanneen korjaamon välisistä auton vikoihin ja niiden korjaamiseen liittyvistä sähköposteista käy ilmi, että korjaamo on 22.1.2024 ilmoittanut myyjälle korjaussuunnitelman, jonka mukaan putket, letkut, liitokset, lauhdutin ja kompressori tulee tarkistaa ja tarvittaessa uusia. Samassa viestissä korjaamo on kertonut, ettei kustannuslaskelmaa voi vielä antaa, mutta on ilmoittanut yksinään lauhduttimen ja kompressorin tarpeineen arvoksi noin 3 700 euroa. Kuluttaja on 8.2.2024 myyjälle lähettämässään sähköpostissa selventänyt, ettei pelkkä vikadiagnoosi riitä ongelman selvittämiseen, vaan että auto on avattava ja siten myös saman tien korjattava.

Tämän jälkeen myyjä on tiedustellut 22.2.2024 ja 1.3.2024 korjaamolta tarkempaa vikadiagnoosia ja kustannusarviota. Korjaamo on ilmoittanut 8.3.2024 myyjälle auton olevan korjattu ja auton korjaussuunnitelman tarkentuneen työn edetessä. Korjaamo on kertonut samassa viestissä myös, että korjaustyötä oli viety eteenpäin auton maahantuojan tekniikkatuen kanssa yhdessä ja että korjaamokäynnin kokonaiskustannukseksi on muodostunut 6 050 euroa. Jälkeenpäin korjaamo on vielä selventänyt myyjälle, mitkä osat autosta on vaihdettu ja että vianmääritys sekä korjaus on tehty tehtaan ohjeen mukaisesti.

Kuluttajan noudettua auton korjattuna, myyjä on vedonnut siihen, ettei sille ollut selvitetty auton varsinaista vikaa tai annettu mahdollisuutta vaikuttaa korjaamisen kustannuksiin ennen auton korjaamista. Lautakunta toteaa, että myyjällä on ollut tilaisuus keskeyttää korjaamon toimenpiteet kuultuaan mahdollisesti vaihdettavien osien arvon ja sen, ettei kustannuslaskelmaa voida tarkemmin antaa. Myyjällä on ollut tällöin mahdollisuus ryhtyä oikaisemaan virhettä yhteistyökorjaamonsa kautta. Myyjällä voi myös olettaa olevan autonkorjaamisprosessista kuluttajaa parempi asiantuntemus, ja siten kuluttajaa parempi pätevyys arvioida prosessin etenemistä ja tarvittaessa reagoida siihen.

Arvioitaessa sitä, olisiko kuluttajan tullut jäädä odottamaan oikaisua myyjän puolelta, lautakunta ottaa huomioon muun muassa jo kumotun kuluttajansuojalain esityöt koskien myyjän oikeutta omalla kustannuksellaan suorittaa virheen oikaisu (kuluttajansuojalaki 16/1994 5 luku 18 § 2 momentti). Esitöiden mukaan oikaisutarjous olisi esitettävä niin pian kuin myyjä on saanut tarvittavan tilaisuuden todeta virheen olemassaolo ja laatu tai on muuten selvinnyt, että kysymyksessä on virhe (HE 360/1992 vp s. 63─64). Tässä tapauksessa myyjän katsotaan saaneen riittävät tiedot virheen olemassaolon ja laadun toteamiseksi 22.1.2024 korjaamon myyjälle lähettämän korjaussuunnitelman ja kustannusarvion sisältävän sähköpostiviestin perusteella. Myyjän on tullut lisäksi ymmärtää, että auton ollessa korjaamolla odottamassa lupaa korjaustoimenpiteille, ei asiassa ole voinut kohtuudella edellyttää kuluttajan jäävän odottamaan pidemmäksi aikaa ratkaisua myyjän puolelta. Myyjä on korjaamon ja kuluttajan yhteydenottojen jälkeen reagoinut asiaan vasta 22.2.2024. Lautakunta toteaa, että myyjän tulee elinkeinonharjoittajana merkittävästi nopeammin, yleensä viimeistään viikon kuluttua em. tietojen saamisesta, esittää kantansa suunnitteilla oleviin korjaustoimiin, mukaan lukien se, että myyjä haluaa itse tehdä virheen oikaisemiseksi tarvittavat korjaustoimet. Koska myyjä ei ole näin tehnyt, se on menettänyt oikeutensa vedota siihen, että sillä ei ole ollut tilaisuutta virheen oikaisuun.

Myyjän korvausvastuun määrä

Kuluttajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi (5 luku 20 §). Kuluttajalle on auton virheen vuoksi aiheutunut vahinkoa auton korjauskustannusten muodossa. Autolle tehdyn korjaustoimenpiteen kokonaiskustannus on ollut 6 050 euroa. Myyjä on korvannut kuluttajalle kustannuksesta yhteensä 2 000 euroa. Myyjä on vedonnut siihen, etteivät kaikki kuluttajan suorittamat korjaukset ole olleet välttämättömiä ja akuutteja sekä siihen, että myyjä olisi saanut korjaamiseen käytetyt osat 1 602 euron hinnalla ja halvemmilla työtunneilla verrattuna korjaamon veloittamaan.

Lautakunta pitää luotettavana korjaamon kertomaa siitä, että autolle tehdyt korjaustoimenpiteet on tehty asianmukaisesti maahantuojan vahvistamaa korjaus-suunnitelmaa noudattaen ja hyödyntäen maahantuojan teknistä tukea. Näin ollen lautakunta katsoo, että kyseiset korjaustoimenpiteet on tullut suorittaa vian korjaamiseksi. Myyjä ei ole esittänyt näyttöä siitä, että se olisi saanut korjauksessa käytetyt osat tai työn osuuden halvemmalla.

Lautakunnan vakiintuneen käytännön mukaan vahingonkorvauksen määrän arvioinnissa voidaan ottaa huomioon kuluttajan korjauksesta saama hyöty, jolloin kuluttajan ja myyjän vastuuta korjauskustannuksista jaetaan. Koska ilmastointilaitteelle ei ole huolto-ohjelmassa määritelty nimenomaista vaihtoväliä, tulee sen lähtökohtaisesti kestää koko auton elinkaaren ajan. Näin ollen kuluttaja ei ole saanut korjauksesta hyötyä esimerkiksi tulevien korjauskustannusten vähenemisenä tai auton arvon nousun muodossa. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että kuluttajalla on oikeus saada myyjältä korvauksena hänelle maksettavakseen tulleet korjauskustannukset kokonaisuudessaan.

Edellä mainituin perustein kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjä maksaa kuluttajalle vahingonkorvauksena vielä 4 050 euroa.

Päätös oli yksimielinen.