Lautakunnilla vahvistetaan oikeusturvaa
Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada riita-asiansa tuomioistuimessa käsitellyksi. Käytännössä tämä oikeus ei aina toteudu. Oikeudenkäyntikulujen riski estää ihmisiä saattamasta asioitaan tuomioistuimeen. Ongelma koskee varsinkin pieniä riita-asioita. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2008 julkaiseman tutkimuksen mukaan kantajan oikeudenkäyntikulut olivat keskimäärin 6 500 euroa ja vastaajan 5 500 euroa. Hävinnyt osapuoli joutui maksamaan vastapuolen kuluja yleensä yli 5 000 euroa. Osapuolten yhteenlasketut kulut tuomioistuimessa olivat peräti 43 %:ssa tapauksista suuremmat kuin riidan arvo. Oikeudenkäyntikulut muodostuivat lähinnä asiamiespalkkioista. Tämä kuluista aiheutuva oikeusturvaa kaventava epäkohta ei ole em. tutkimuksen jälkeen helpottunut.
Suomessa on käytössä useita eri sovittelumenettelyjä. Sovittelusta aiheutuu asianosaisille vähemmän kustannuksia kuin normaalista tuomioistuinmenettelystä. Lisäksi osapuolet vastaavat vain omista kuluistaan. Vaikka sovittelu sopii periaatteessa hyvin taloudelliselta arvoltaan pienten riita-asioiden ratkaisemiseen, sen käyttö on suhteellisen vähäistä. Vuonna 2012 tuomioistuinsovittelu aloitettiin oikeusministeriön mukaan 417 riita-asiassa. Tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelulain mukaisessa sovittelussa taas oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan 398 riita-asiaa. Samaan aikaan esimerkiksi pelkästään kuluttajariitalautakuntaan tuotiin yhteensä yli 4 800 asiaa. Näyttää siltä, että pienissä riita-asioissa sovintomenettely ei ole sellainen vaihtoehto, joka yksin ja kokonaan poistaisi oikeudenkäyntikuluista aiheutuvan esteen oikeusturvan saamiselle. Sovitteluun on tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyjä kehitettäessä kuitenkin voimakkaasti panostettu ja lautakuntamenettely on jäänyt sen varjoon.

Suomessa toimii useita oikeusturvaa antavia lautakuntia. Ne toimivat joko julkisin varoin, kuten kuluttajariitalautakunta, tai yksityisin varoin kuten Vakuutuslautakunta ja Pankkilautakunta. Niissä riita-asian käsittely on maksutonta eikä asiamiestä tarvita. Myös lautakunnissa pyritään ensin sovintoratkaisuun. Mutta toisin kuin pelkässä sovittelumenettelyssä, asianosaiset voivat saada tarvittaessa ulkopuolisen antaman päätöksen asiaansa ja ilman suuria kuluja. Lautakuntien jäsenet ovat alansa asiantuntijoita ja he edustavat yleensä laajoja ihmisryhmiä ja etutahoja, kuten kuluttajariitalautakunnassa. Lautakuntiin kertyy kokemusta käsiteltävistä asioista ja oikeusvarmuus on turvattu vakiintuneiden tai säädettyjen menettelyjen avulla. Lautakuntien suosituspäätöksiä noudatetaan hyvin. Lautakunnat ovat myös taloudellisesti tehokkaita. Lautakuntien toiminnasta aiheutuvat menot ovat vain murto-osa yhtä juttua kohden verrattuna yhteiskunnalle tuomioistuinmenettelystä aiheutuviin kustannuksiin. Epäkohtana kuitenkin on, että monet lautakunnat ovat resurssipulan vuoksi ruuhkautuneet. Tästä johtuen käsittelyajat voivat olla joissakin tapauksissa kohtuuttoman pitkät. Lautakuntien yhteenlaskettu toimialue ei myöskään kata kaikkia mahdollisia riita-asioita. Esimerkiksi perheoikeudellisia asioita varten ei ole omaa lautakuntaa.


Oikeushallinto joutuu sopeuttamaan oikeusturvakoneistoaan kiristyvään talouteen (oikeusministeriön tiedote budjetista 16.9.2013). Oikeusturvan ylläpitäminen, puhumattakaan sen parantamisesta, on määrärahojen supistuessa enemmän kuin vaikeaa. Tämän vuoksi kaikki mahdolliset keinot olisi otettava käyttöön. Rakenteita voitaisiin tarkastella sitä silmällä pitäen, mihin sijoitettuna julkinen rahoitus antaa eniten oikeusturvaa euroa kohden. Lisäksi olisi selvitettävä, mitä eri mahdollisuuksia yksityinen sektori tarjoaa. Tällaisessa tarkastelussa nykyisten lautakuntamenettelyjen vahvistaminen ja laajentaminen uusille alueille voisi ainakin riita-asioiden osalta nousta merkittäväksi keinoksi oikeusturvan kehittämisessä.

Julkaistu 7.10.2013