Yksityinen pysäköinninvalvonta, pysäköintiehtojen tulkinta

Asiaselostus

Kuluttajan ratkaisupyyntö koskee valvontayhtiön 30.3.2023 antamaa 60 euron suuruista valvontamaksua. Kuluttajan auto oli tuolloin pysäköitynä valvontayhtiön valvomalla pysäköintialueella Espoossa.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että elinkeinonharjoittaja hyvittää kuluttajalle hänen maksamansa pysäköintimaksun ja koron viivästyskorkoineen.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii valvontayhtiöltä hyvitystä 60,32 euroa maksetusta valvontamaksusta ja sen korosta. polttoainekuluina 65,72 euroa, vaivannäöstä 93,12 euroa sekä lisäksi viivästyskorkoa 12.4.2023 alkaen.

Kuluttajan mukaan merkittävä osa alueen pysäköintipaikoista oli yksinkappalein merkitty opasteella "24h maksullinen alue" (kts liite 2 ja liite 5). Kuluttaja pysäköi autonsa pysäköintipaikkaan, jonka läheisyydessä oli useita mainitulla tavalla maksullisiksi tai pelkästään tietyn yrityksen käyttöön varatuiksi merkittyjä pysäköintipaikkoja. Mainittuja tai mitään muitakaan merkintöjä ei ollut siinä nimenomaisessa pysäköintipaikassa, johon pysäköin. Viereisten pysäköintipaikkojen merkitseminen maksullisiksi on omiaan aiheuttamaan oletuksen maksuttomasta pysäköinnistä mainitulla tavalla merkkaamattomassa viereisessä pysäköintipaikassa. Kuluttaja pyytää ratkaisua kysymykseen olivatko opasteet riittäviä, jotta maksullisuusehto tulisi pysäköintisopimuksen osaksi. Kuluttajan käyttämään pysäköintipaikkaan on 30.4.2023 ja 28.5.2023 välisenä aikana lisätty yksikäsitteinen opaste. Tästä kuluttaja on päätellyt, että alueen opastus on ollut myös vastapuolen käsityksen mukaan puutteellinen.

Kuluttaja on toimittanut lautakunnalle 12.4.2023 päivätyn valvontamaksun.

Kuluttaja on toimittanut lautakunnalle pysäköintialueelta otettua kuvamateriaalia.

Kuluttaja on toimittanut lautakunnalle kaksi valvontayhtiön antamaa vastinetta.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Valvontayhtiön mukaan parkkialueiden kyltitys perustuu aluekyltitykseen sekä parkkiruutukohtaiseen kyltitykseen. Aluekyltitys on esim. kyltti valvottavan kiinteistön sisään ajoväylällä, jolla kerrotaan valvontayhtiön valvovan kyseisen alueen pysäköintiä ja kyltissä aina ilmoitetaan valvontamaksun hinta. Samoin maksullisesta parkkialueesta kerrotaan aluekyltityksessä niin näkyvästi, että alueen maksullisuus on normaali huolellisuudella havaittavissa.

Parkkihalli, jossa on yleinen parkkikiekon käyttövelvollisuus, käytetään aluekyltitystä aina parkkihallin sisäänajo-ovella. Tämän lisäksi parkkikiekon käyttövelvollisuudesta kertovia kylttejä sijoitetaan kattavasti hallin seiniin sekä mahdollisiin kannatin tolppiin. Kyltitystä ei kuitenkaan koskaan tehdä jokaiseen yksittäiseen parkkiruutuun.

Ulkoalueilla alueen puhtaanapito ja talvella lumenluonti luo rajoituksia kyltitykselle. Kylttejä ei voi asettaa jokaiselle parkkiruudulle erikseen, koska kyltin vaatima tolppa estäisi järkevän alueen puhtaanapidon ja varsinkin talvella tekisi lumenluonnista haasteellista.

Ne kohteet, jossa käytetään parkkiruutukohtaista kyltitystä ovat inva-ruudut ja vieraspaikat.

Vieraspaikat joudutaan merkitsemään yksilöllisesti varsinkin silloin kun koko muu parkkialue on sopimuspysäköintialuetta esim. asukkaiden itselleen vuokraamia paikkoja tai työntekijöiden työpaikkapysäköintiin liittyviä paikkoja. Tällöin edellä mainituista erotuksena jokaisessa parkkiruudussa lukee ”vieraspaikka” ja niihin saa pysäköidä vain esim. parkkikiekon tai erillisen vierasluvan avulla.

Nyt kiistan kohteena olevassa parkkialueessa on yleiskyltitys, jolla ilmoitetaan kyseessä olevan maksullinen alue. Jokaista yksittäistä parkkiruutua ei ole merkitty maksulliseksi. Valvontayhtiö valvoo noin 3000 pysäköintikohdetta, eikä yhdessäkään valvottavassa kohteessa ole merkitsemätöntä yksittäistä parkkiruutua, jossa olisi eri sääntö pysäköimiselle kuin yleiskyltitys antaa ymmärtää. Eli parkkikiekkoalueella ei ole yksittäistä parkkiruutua, jossa ei tarvitse käyttää parkkikiekkoa tai ei ole yhtään maksullista aluetta, jossa olisi yksittäinen parkkiruutu, jossa pysäköintiä ei tarvitse maksaa.

Valvojan ottamassa valokuvassa yleiskyltitys näkyy kuluttajan auton takana. Yleiskyltitys kertoo normaalihuolelliselle ihmiselle kiistattomasti, että alueen jokaisessa parkkiruudussa pysäköiminen on maksullista.

Valvontayhtiö on lisäksi toimittanut asiassa valokuvaselvitystä.

Edellä kerrottu osoittaa selkeästi, ettei kuluttajan keksimää kaikille täysin vapaata aika rajoittamatonta parkkipaikkaa ole olemassa, eikä kukaan normaali huolellinen ihminen voi alueen kyltityksestä tällaista päätelmää tehdä. Tähän vedoten valvontayhtiö vaatii kuluttajan valituksen hylkäämistä kaikilta osin. Valvontayhtiö toivoo myös, että Kuluttajariitalautakunta voi tehdä asiassa päätöksen asiassa jo esitetyn aineiston perusteella.

Ratkaisun perustelut

Pysäköintimaksun perusteen arviointi

Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi. (Kuluttajansuojalaki 4 luku 3 §)

Maanomistaja voi määrätä, millä ehdoilla hänen maalleen saa pysäköidä. Auton alueelle pysäköivä henkilö hyväksyy alueen pysäköintiehdot pysäköidessään auton alueelle.

Asiassa on riitaa siitä, onko pysäköintialueen maksullisuus ilmoitettu riittävän selkeästi.

Näyttötaakka maksun perusteesta on maksua velkovalla valvontayhtiöllä. Näin ollen näyttötaakka siitä, että alueen ehdot on ilmoitettu asianmukaisesti siten, että ne ovat tulleet sopimuksen osaksi, sekä siitä, että kuluttaja on pysäköinyt alueen ehtojen vastaisesti, on valvontayhtiöllä.

Molemmat osapuolet ovat toimittaneet lautakunnalle valokuvaselvitystä pysäköintialueesta ja sen pysäköintiehdoista. Asiassa on riidatonta, että alueelle ajettaessa on kyltissä kerrottu alueen olevan maksullista pysäköintialuetta. Alueella on kuitenkin useammassa ruudussa ollut myös erikseen merkintä ruudun maksullisuudesta.

Lautakunta toteaa, ettei ehtoja tarvitse merkitä jokaisen pysäköintiruudun kohdalle erikseen, vaan alueen sisäänajoväylille ja muualle alueelle siten, että alueella pysäköivä voi halutessaan saada tietoa alueen ehdoista. Ottaen huomioon, että alueella on osalle yksittäisiä pysäköintiruutuja merkitty ruudun olevan maksullinen ja osassa ruutuja merkintää ei ole, katsoo lautakunta, että asiassa jää riittävä epätietoisuus siitä, onko jokainen pysäköintiruutu maksullinen vai pelkästään ne ruudut, joissa on erikseen ruutukohtainen kyltti.

Lisäksi valvontayhtiö ei ole vastauksessaan perustellut tarvetta pysäköintialueella oleville ruutukohtaisille kylteille, kun aluetta koskeva yleiskyltti olisi koskenut jo koko pysäköintialuetta. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei valvontamaksua voida pitää aiheellisena ja valvontayhtiön tulee palauttaa kuluttajalle valvontamaksu ja siitä maksettu korko viivästyskorkoineen.

Kuluttaja on vaatinut korvattavalle summalle viivästyskorkoa. Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle ja vastaavalle velalle on maksettava viivästyskorkoa 30 päivän kuluttua vaatimuksen ja sen riittävien perusteiden ilmoittamisesta. Lautakunnan sähköisen asiointijärjestelmän lokitiedon mukaan valvontayhtiö on lukenut kuluttajan ratkaisupyynnön 12.6.2023 ja tuolloin saanut tiedon kuluttajan yksilöidystä vaatimuksesta. Näin ollen lautakunta katsoo koronmaksuvelvollisuuden alkavan 13.7.2023.

Korkolain 7 § mukaisen viivästyskoron määrä on Euroopan keskuspankin viitekorko lisättynä 7 %:lla ja se on 1.7.2023-31.12.2023 lukien 11 % ja 1.1.2024 lukien 11,5 %.

Kuluttaja vaatii lisäksi korvattavaksi hänelle asian selvittämisestä aiheutuneita kuluja 158,84 euroa. Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 19 §:n mukaan osapuolet vastaavat itse asian selvittämisestä ja käsittelemisestä aiheutuneista kustannuksistaan. Selvittämiskulut jäävät siten kuluttajan itsensä maksettaviksi.