Sähköauton latausmaksu ja hinnan ilmoittaminen

Asiaselostus

Kuluttaja latasi sähkökäyttöistä autoaan 9.4.2021 sähköauton latauspisteellä. Lataus (26 min ja 20,9 kWh) maksoi 23,40 euroa (0,90 euroa/min). Kuluttajalla on latauspalvelusopimus Yhtiö A:n ja Latausyhtiö B:n kanssa.

Asiassa kuluttaja on käyttänyt Latausyhtiö B:n latauspalvelua Yhtiö A:n latausasemalla. Riita koskee palvelun, ostetun sähkön, hintaa, hinnan ilmoittamista ja kuluttajan oikeaa vastapuolta.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että Yhtiö A maksaa kuluttajalle 18,20 euroa.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja katsoo, että kumpikin yhtiö, Yhtiö A ja Latausyhtiö B ovat vastuussa liikaa veloitetusta 18,20 eurosta, joka on kuluttajalta laskutetun 23,40 euron (0,90 euroa/min) ja latausasemalla kerrotun hinnan 0,20 euroa/min (eli yhteensä 5,20 euroa) erotus. Laskutettua summaa on perusteltu sähkölatauksen verkkovierailun eli roamingin mukaisella hinnalla.

Kuluttaja ei ollut tiennyt, että fyysinen latausasema ja latauspalvelu ovat erillisiä asioita. Lataustunnisteet voi helposti sekoittaa toisiinsa käytettäessä. Esillä olevassa tapauksessa kuluttaja pitää mahdollisena, että latauspiste on käyttänyt kuluttajalla olevaa Latausyhtiö B:n lataustunnistetta (tagia) ja ohjannut sen palvelun käyttämiseen. Yhtiö A:n latauspisteellä ei ollut ennen latauksen aloittamista tai latauksen aikana näkyvissä tietoa, minkä latauspalvelun tai sähköyhtiön palvelua ja sähköä ja millä hinnalla kuluttaja käyttää.

Yhtiö A:n latauspisteellä oli kiinteä ilmoitus, jonka mukaan hintatiedot näkyvät heidän verkkosivustollansa. Siellä hinnaksi ilmoitetaan 0,20 euroa/min. Kuluttaja ei tiennyt, että hän käyttää Latausyhtiö B:n roamingpalvelua, josta Latausyhtiö B laskuttaa oman hinnastonsa mukaisesti ja 4,5-kertaisesti verrattuna ilmoitettuun em. hintaan. Myöskään esimerkiksi Yhtiö A:n tietyllä latauspisteellä ei kerrota hinnan poikkeavan Yhtiö A:n sovelluksessa kerrotusta hinnasta ja palvelun tarjoajan olevan joku muu.

Kunkin palveluntarjoajan mobiilisovelluksesta näkyy vain sen omien latauspisteiden hinnasto, eikä roamingpalvelun hinnasto ole ainakaan helposti löydettävissä. Myös esimerkiksi riitaan liittyvällä Yhtiö A:n latausasemalla mobiilisovellus näyttää Yhtiö A:n hinnan eli 0,20 euroa minuutilta. Sovelluksessa ei kerrota, että kyseinen hinta on voimassa vain, jos käytetään latausaseman omaa, eli Yhtiö A:n latauspalvelua. Tämä latausasema ei näy Latausyhtiö B:n sovelluksessa ollenkaan. Kuluttaja on tilannut Helenin lataustunnisteen käytettäväksi Latausyhtiö B:n latauspisteissä, ja Helenin tunniste toimii samoin kuin Latausyhtiö B:n oma tunniste. Kuluttaja tuo esiin eroja mm. Latausyhtiö B:n vastauksen ja sen kotisivuilla annettujen tietojen välillä.

Ratkaisupyynnön liitteenä on kuva latausaseman kiinteistä ohjeista, joissa mainitaan esim. ”hintatiedot ja ohjeet kertamaksamiseen: Yhtiö A:n verkkosivut”, kuvakaappaus, jossa näkyy veloitettu lataushinta 23,40 euroa, Yhtiö A:n sovelluksessa näkyvästä hinnasta 0,20 euroa/min, video lataustapahtumasta. Liitteenä on aineistoa AFI - direktiiviin 2014/94/EU muutosesityksestä.

Vastaus 1

Yhtiö A kiistää kuluttajan vaatimuksen. Se ei pysty ilmoittamaan latauksen hintaa, jos asiakas asioi toisen operaattorin asiakkaana. Yhtiö A:lla ei ole tiedossa muiden operaattoreiden hintoja. Tässä tapauksessa kuluttaja on tunnistautunut Latausyhtiö B:n RFID-tunnisteella, jolloin hinta on määräytynyt Latausyhtiö B:n ja kuluttajan välisen sopimuksen mukaisesti.

Fyysinen latausasema ja palvelun tarjoaja ovat eri yhtiöitä. Yhtiö A ja sen Latausasema eivät ole sopimussuhteessa kuluttajaan esillä olevan latauksen osalta, eikä latausasema ole vastuussa siitä, millä latauspalvelulla asiakas maksaa latauksensa. Kuluttaja on ollut tietoinen tästä seikasta.

Roaming-palvelussa asiakas lataa autoaan yhden yhtiön, esimerkiksi Yhtiö A:n, fyysisellä latausasemalla ja käyttää toisen palveluntarjoajan, esimerkiksi Latausyhtiö B:n latauspalvelua. Asiakas ostaa sähkön palveluntarjoajalta Latausyhtiö B:ltä. Sopimus latauspalvelusta on tehty palveluntarjoajan kanssa, ja asiakas on hyväksynyt kysymyksessä olevan palveluntarjoajan sopimusehdot. Tyypillisesti palveluntarjoajan ajantasainen hinnasto löytyy palveluntarjoajan mobiilisovelluksesta.

Ladattaessa autoa latauskaapeli kytketään latausaseman ja auton välille ja tunnistaudutaan mobiilisovelluksella tai tunnisteella latauspisteelle. Tunnistautumista tarvitaan laskutuksen kohdentamiseen oikealle palveluntarjoajalle ja myös sen varmistamiseen, että kukaan muu ei voi käyttää samaa lataustapahtumaa oman autonsa lataamiseen. Tunnistautuminen tehdään mobiilisovelluksella tai RFID-tunnisteella eli latauskortilla.

Suurin osa markkinoilla olevista latauspisteistä sallii myös muiden latauspalveluiden sovelluksien tai lataustunnisteiden käyttämisen, roamingin eli niin sanotun verkkovierailun. Yhtiö A:n fyysisiä latausasemia voidaan käyttää myös muiden palveluntarjoajien sovelluksilla tai lataustunnisteilla (Latausyhtiö B:n palvelua on voinut käyttää Yhtiö A:n latauspisteillä syyskuusta 2020 alkaen). Epäselvyyttä ei pitäisi tulla siitä, minkä palveluntarjoajan palvelulla asiakas lataa, sillä lataus käynnistyy aina sen palveluntarjoajan mobiilisovelluksella tai tunnisteella, jota asiakas käyttää. Mikäli asiakas säilyttää latausaseman kyljessä olevaan lukijaan näytettäviä tunnisteita samassa nipussa, niin lataus saattaa käynnistyä eri palveluntarjoajan palvelulla, kuin mitä asiakas tarkoittaa ja johtuu hänen huolimattomuudestaan.

Roaming-latauksen poikkeavuudesta normaalista on viestitetty asiakkaille hyvin. Roaming-latauksen hinnoittelusta ei latausasema voi kertoa tarkemmin, koska tämä on roaming-palvelun tarjoajan päätettävissä, ja se voi olla kalliimpi tai halvempi kuin latausaseman hinta. Riitaan liittyvä Yhtiö A:n latausasema näkyy Latausyhtiö B:n palvelussa, ja sitä voi käyttää latausyhtiön palvelun kautta. Toisen palveluntarjoajan palvelua ei voi käynnistää Yhtiö A:n mobiilisovelluksella.

Vastauksen liitteenä on mm. tiedote koskien Yhtiö A:n asemien roamingkäyttöä.

Vastaus 2

Latausyhtiö B kiistää kuluttajan vaatimuksen.

Sähköauton latauspalvelu koostuu monista elementeistä ja toimijoista. Kuluttaja valitsee palveluntarjoajan. Tässä tapauksessa kuluttajalla on sopimus Helen Oy:n kanssa sähköauton latauspalvelusta. Latausyhtiö B mahdollistaa palvelualustansa avulla latauspalvelun tuottamisen omille asiakkailleen, kuten Helenille. Latauspalvelu B ylläpitää latauspalvelun hinta-, sijainti- ja saatavuustietoja sovelluksessaan, jota Helenin asiakkaat käyttävät. Näkyvissä ovat todelliset hinnat, myös roaminghinnat. Sähkön lisäksi kuluttaja maksaa myös muista lataukseen liittyvistä palveluista, kuten lataustehosta. Etenkin suurteholatureissa on käytössä usein aikaperusteinen hinnoittelu tai sen ja energian hinnan yhdistelmä. Kuluttaja voi myös ostaa mm. palvelun, jossa hän saa täyden lataustehon, jos tehoa on pitänyt rajoittaa usean latauspisteen latauspaikalla.

Kuluttaja oli rekisteröitynyt latausyhtiön operoimaan Helen-latauspalveluun ja hyväksynyt sen käyttöehdot (Helen-latauspalvelun käyttöehdot, Helen latauspalveluiden yleiset käyttöehdot). Latauspisteiden hinnat ja niiden latauspistekohtainen määräytyminen ovat näkyvillä Latausyhtiö B:n sovelluksessa, latauskartassa sekä Helenin verkkosivuilla. Latausyhtiö B:n ja Yhtiö A:n välillä on sopimus verkkovierailun mahdollistamisesta (roaming). Latausyhtiö B:llä on vastaavia verkkovierailusopimuksia satojen latausverkostojen kanssa kansainvälisesti. Latauspisteet ovat niiden omistajan tai operoija (nyt Yhtiö A:n) vastuulla. Vastauksessa kerrotaan rekisteröitymättömän ja rekisteröityneen asiakkaan käytössä olevista mahdollisuuksista saada tietoa. Palveluehdoissa todetaan mm., että latauksen hinnoittelu on latauspistekohtaista ja hinta kerrotaan Latauspalvelu B:n sovelluksessa.

Roaming-toiminta latauspalveluissa on jatkuvan kehityksen kohteena palvelun ja regulaation osalta ja luultavasti myös hinnoittelua koskeva AFI direktiivin muutos on vireillä. Vastauksen liitteenä on materiaalia koskien AFI direktiivin muutosesitystä.

Ratkaisun perustelut

Lainsäännöksiä

Kuluttajansuojalain 8 luvun 13 §:n ilmaiseman sopimusoikeudellisen periaatteen mukaan palveluksessa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka toimeksisaaja on antanut palveluksen sisällöstä tai suorituksestaan tai muista palveluksen laatua tai hyväksikäyttöä koskevista seikoista palvelusta markkinoitaessa tai muuten ennen sopimuksentekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen tilaajan päätöksentekoon.

Palveluksessa on myös virhe, jos toimeksisaaja on laiminlyönyt antaa tilaajalle tiedon sellaisesta 1 momentissa tarkoitetusta seikasta, josta hänen olisi pitänyt olla selvillä ja josta tilaaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon.

Palvelujen tarjoamisesta annetun lain (1166/2009) 7 §:n (Yleinen tiedonantovelvollisuus) mukaan, sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään velvollisuudesta antaa tietoja, palveluntarjoajan on annettava palvelun vastaanottajan saataville seuraavat tiedot: 10) palvelun hinta, jos palveluntarjoaja on määritellyt hinnan ennakolta.

Lain 10 §:n mukaan palveluntarjoajan on annettava 7 §:ssä tarkoitetut tiedot palvelun vastaanottajan saataville: 1) paikassa, jossa palvelua tarjotaan tai jossa sopimus tehdään; 2) palveluntarjoajan antamassa osoitteessa internetverkkosivuilla; 3) tarjottavia palveluja koskevissa esitteissä; tai 4) muulla 1–3 kohtaan verrattavalla tavalla. Palveluntarjoajan on annettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot selkeästi ja hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä tai ennen palvelun tarjoamista, jos kirjallista sopimusta ei ole.

Valtioneuvoston asetuksen 553/2013 5 §:n mukaan (Velvollisuus ilmoittaa palveluiden hinnasto) palveluntarjoajan on pidettävä esillä hinnasto liikehuoneistossa ja verkkosivustoilla, joilla harjoitetaan kaupankäyntiä, jos se tarjoaa: 1) palveluita, joihin sovelletaan palvelujen tarjoamisesta annettua lakia (1166/2009) ja niiden tarjoaja on sijoittautunut Suomeen. Hinnastossa on esitettävä myyntihinnat tai, jos täsmällisiä myyntihintoja ei voida esittää, tiedot myyntihintojen määräytymisperusteista. Hinnasto on esitettävä siten, että se on kuluttajan helposti havaittavissa, mahdollisuuksien mukaan myös liikehuoneiston ulkopuolelta.

Kun 1 momentissa tarkoitettuja palveluita tarjotaan tai suoritetaan muualla kuin liikehuoneistossa, hinnasto on esitettävä pyydettäessä. Tarjottaessa 1 momentissa tarkoitettuja palveluita etämyynnissä muutoin kuin verkkosivustolla kuluttajalle on pyynnöstä toimitettava hinnasto.

Asian arvioiminen

Kuluttaja on ostanut latausvirtaa (latauspalvelun) latausaseman, Yhtiö A:n latauspisteestä, ja latauksessa tarvittu virta on tullut Latausyhtiö B:n palvelusta. Kuluttajalla on näin ollen ollut sopimus kummankin yhtiön kanssa.

Kuluttajan toimittamassa matkapuhelimen ruudunkaappauksessa näkyy lataussovelluksen käyttöliittymä, jossa riitaan liittyvällä latausasemalla tapahtuvan latauksen hinnaksi ilmoitetaan 0,20 euroa minuutilta. Tämän hintatiedon kuluttaja oli saanut latauksen yhteydessä. Kuluttajalta on kuitenkin laskutettu 0,90 euroa minuutilta. Lautakunnan saaman selvityksen mukaan kuluttaja oli ollut siinä käsityksessä autoa ladatessaan, että hän käyttää Yhtiö A:n latauspalvelua sen ilmoittamalla hinnalla. Latauspalvelu toimii mm. lataustunnisteilla, joiden tahaton väärä käyttö on varsin mahdollista, esimerkiksi jos tunnisteet ovat samassa avainnipussa.

Lautakunta toteaa, että kuluttajan saatavilla pitää olla palvelun hinta ennen latauksen aloittamista. Latausasemalla tilanne voi olla ongelmallinen kuluttajan kannalta, koska hän voi käyttää asemalla eri elinkeinonharjoittajien toimittamaa sähkövirtaa. Lautakunta katsoo, että latausaseman ylläpitäjän pitää ilmoittaa kuluttajalle selvällä ja helposti ymmärrettävällä tavalla ennen latausvirran kytkemistä, minkä palveluntarjoajan virtaa kuluttaja käyttää autoa ladatessaan. Tällöin kuluttaja voi tarkistaa tämän palveluntarjoajan hinnan. Lautakunta pitää Yhtiö A:n latausaseman toimintaa tässä suhteessa puutteellisena, koska käytetyn sähkövirran toimittajaa ja sitä kautta mahdollisuutta tarkistaa hinta ei ollut ilmoitettu selkeällä ja helposti ymmärrettävällä tavalla.

Lautakunta katsoo, että tässä tilanteessa ei ole merkitystä mahdollisella Latausyhtiö B:n hintatiedon puutteellisuudella tai virheellisyydellä, koska kuluttaja ei ollut tiennyt käyttävänsä sen virtaa eikä ollut pyrkinyt selvittämään sen hintaa lataukselle. Lautakunta ei ole todennut virhettä Latausyhtiö B:n palvelussa.

Virheen seuraamukset

Tilaajalla on oikeus korvaukseen palveluksen virheen aiheuttamasta vahingosta. (Kuluttajansuojalaki 8 luku 20 § 1 momentti)

Koska latausasema ei ole täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan latauksen hinnasta, lautakunta katsoo, että Yhtiö A on vastuussa virheestä aiheutuneesta vahingosta.

Latausaseman ilmoittamalla minuuttihinnalla kuluttajalta olisi voitu laskuttaa latauksesta yhteensä 5,20 euroa, mutta kuluttajalta peritty maksu on ollut 23,40 euroa, joten kuluttajalta on laskutettu liikaa 18,20 euroa.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen (7+1).

Eri mieltä ollut jäsen:

Katson, että asia olisi pitänyt ratkaista seuraavalla tavalla. Kuluttajariitalautakunta ei suosittele hyvitystä hakijalle.

Hakija on tunnistautunut latausasemalle Latausyhtiö B:n lataustunnisteella, jolloin hakija on asiakassuhteessa palveluntarjoaja Latausyhtiö B:n kanssa. Ei Yhtiö A:n kanssa.

Latausyhtiö B:n palvelustaan veloittama hinta on määräytynyt Latausyhtiö B:n ja hakijan välisen sopimuksen mukaisesti. Kullakin latausasemalla käytössä oleva veloitus käy ilmi Latausyhtiö B:n mobiiliapplikaatiosta, jolla latauspalvelu käynnistetään. Latauspalvelu voidaan käynnistää myös lataustunnisteella, jonka käyttö perustuu applikaatioon. Latausyhtiö B:n latauspalvelun käyttöehdoissa (kohdat (5.4-5.6.) todetaan kuluttaja-asiakkaan olevan vastuussa lataustunnisteen käytöstä. Lataustunniste on vaihtoehtoinen ja latauksen aloittamista helpottava lisä sähköautoilijalle. Lataustunnisteen käyttö on vapaaehtoista, eikä sen käyttö vaikuta lataustapahtuman hinnan tiedottamiseen Latausyhtiö B:n (tai Helenin) palveluita käytettäessä.

‍