Oikomishoidon keskeytyminen

Lautakunnan ratkaisu
Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että elinkeinonaharjoittaja maksaa kuluttajalle hinnanalennusta 500 euroa.

Asiaselostus
Kuluttaja aloitti elinkeinonharjoittajalla ylä- ja alaleuan oikomishoidon marraskuussa 2016. Kuluttajan mukaan hänelle annettu kustannusarvio oli molempien leukojen osalta 3 000 - 4 000 euroa ja hoidon arvioitiin kestävän pari vuotta. Elinkeinonharjoittaja lopetti toimintansa maaliskuussa 2017 ja kuluttaja joutui jatkamaan oikomishoitoa muualla.

Asiassa on riitaa siitä, onko elinkeinonharjoittaja tiedottanut kuluttajaa toimintansa lopettamisesta ja jatkohoidosta asianmukaisesti sekä mahdollisesta hyvityksestä.

Hakijan vaatimukset perusteluineen
Kuluttaja vaatii, että elinkeinonharjoittaja maksaa hänelle 6 000 euroa.

Kuluttajan aloittaessa oikomishoidon elinkeinonharjoittaja tiesi, että se tulee sulkemaan klinikan. Elinkeinonharjoittaja otti tästä huolimatta kuluttajan vuosia kestävään hoitoon. Elinkeinonharjoittaja on saanut tiedon klinikan sulkemisesta viimeistään tammikuun 2017 alussa. Maaliskuussa 2017 kuluttajalle ilmoitettiin, että vastaanotto oli jäänyt sairauslomalle, minkä takia hänen puheluihinsa ei tullut vastausta. Myös kuluttajan oikojan kerrottiin jääneen sairauslomalle. Myöhemmin kuluttajalle kerrottiin, että oikoja olikin jäänyt eläkkeelle, ja että koko yritys suljettaisiin seuraavana päivänä. Kuluttajalle olisi pitänyt ilmoittaa sulkemisesta tai sen suunnittelusta hyvissä ajoin.

Elinkeinonharjoittaja antoi oikomishoidon kustannusarvioksi molempien leukojen osalta 3 000 - 4 000 euroa, mutta kuluttajan hoito on tullut maksamaan lähemmäs 10 000 euroa ja se on viivästynyt usealla vuodella. Elinkeinoharjoittajan kustannusarvio on ainakin kaksinkertaistunut ja kustannuksista on tullut täysin kohtuuttomat. Hoitoon ei ole kuulunut leukaleikkausta tai muuta sellaista, mikä selittäisi hoidon korkeat kustannukset. Kuluttaja ei olisi tilannut elinkeinonharjoittajalta palvelua, mikäli hän olisi saanut oikean arvion sen kustannuksista. Kuluttaja vaatii elinkeinonharjoittajaa korvaamaan hänelle arvion ylittäneen osuuden muilla toimijoilla tehdyn oikomishoidon kustannuksista. Kuluttaja arvioi ehtineensä maksaa elinkeinonharjoittajalle noin 2 500 euroa ennen hoidon keskeytystä.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen
Elinkeinonharjoittaja kiistää kuluttajan vaatimukset.

Aloitettaessa kuluttajan oikomishoitoa marraskuussa 2016 ei ollut tietoa siitä, että elinkeinonharjoittajan vuokrasopimus irtisanottaisiin sen vuokranantajan toimesta tammikuussa 2017. Klinikan toimintaa ei ollut alkuun tarkoitus lopettaa. Kuluttajaa hoitanut oikomishoidon erikoishammaslääkäri ei ollut hakenut eläkettä, eikä hän kyseisenä ajankohtana suunnitellut eläkkeelle jäämistä. Lopettamistilanteesta tiedotettaessa käytettiin ilmaisua eläkkeelle jääminen, jotta potilaat saisivat selkeän viestin siitä, ettei kyseinen hammaslääkäri enää palaa kliiniseen työhön, ja potilaat voisivat tämän perusteella tehdä päätöksiä oman hoitonsa jatkosta.

Kuluttajaa hoitanut oikomishoidon erikoishammaslääkäri ja klinikan toimitusjohtaja joutui sairauslomalle helmikuussa 2017. Vuokratilojen saneeraustyön aloitusajankohdaksi vahvistui huhtikuun alku. Koska väistötiloja tai uutta vastaanottotilaa ei ollut ehditty löytää eikä sairastamisen jatkuessa ollut varmuutta siitä, milloin hammaslääkäri voisi palata työhön, hän päätyi kliinisen työn ja klinikan lopettamiseen. Tämä oli hänen käsityksensä mukaan epävarmassa tilanteessa potilaiden hoidon turvallisen jatkumisen kannalta paras vaihtoehto, koska oikomishoito perustuu säännöllisiin, toistuviin käynteihin. Helmikuusta lähtien elinkeinonharjoittaja pyrki saamaan yhteyden kaikkiin aktiivihoidossa oleviin potilaisiin, jotta heille saataisiin varattua aika muiden oikojahammaslääkäreiden vastaanotoille. Valitettavasti kuluttajalle tuli tässä tilanteessa hankaluutta ajan varaamisessa.

Elinkeinonharjoittaja on toiminut haastavassa tilanteessa vastuullisesti tarjoamalla potilaalle korvaavan oikojahammaslääkärin jatkamaan hoitoa tai arvioimaan hoidon tilanteen sellaiselle potilaalle, joka haluaa valita toisen oikojan. Ei ole poikkeuksellista, että oikoja vaihtuu, esimerkiksi potilaan muuttaessa toiselle paikkakunnalle. Hoitoa jatketaan silloin siitä, mihin hampaat on saatu siirrettyä. Tämä ei sinänsä ole hoidolle vahingollista, eikä hoitavan hammaslääkärin vaihtuminen sinänsä lisää hoitokuluja. Kuluttajan kertomat jatkohoidon kustannukset ovat huomiota herättävän korkeat verrattuna kyseisen ajan hintatasoon pääkaupunkiseudulla. Tavanomaisen kiinteäkojehoidon kustannukset elinkeinonharjoittajalla olivat kuluttajan mainitseman hinnan luokkaa. Hoidon aloittanut hammaslääkäri ei kuitenkaan enää voi vaikuttaa hoitotapaan, hoitoaikaan tai laskutukseen, joten hän ei voi olla vastuussa siitä, millaiset seuraajan antaman hoidon kustannukset ovat.

Ratkaisun perustelut
Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaan palveluksen on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Jos palvelus poikkeaa siitä, mitä edellä säädetään, siinä on virhe. Todistustaakka siitä, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on toimeksisaajalla.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 13 §:n mukaan palveluksessa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka toimeksisaaja on antanut palveluksen sisällöstä tai suorituksestaan palvelusta markkinoitaessa tai muuten ennen sopimuksentekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen tilaajan päätöksentekoon. Palveluksessa on niin ikään virhe, jos toimeksisaaja on laiminlyönyt antaa tilaajalle tiedon sellaisesta edellä mainitusta seikasta, josta hänen olisi pitänyt olla selvillä ja josta tilaaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan.

Kuluttajan asiaa on käsitelty Etelä-Suomen aluehallintovirastossa, joka on 7.5.2018 antamassaan päätöksessä katsonut, että potilaan informointi jatkohoidosta ja potilaan yhteydenottoihin vastaaminen on osa potilaalle annettavaa selvitystä hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista. Lautakunta toteaa, että elinkeinonharjoittaja ei ole osoittanut tiedottaneensa kuluttajaa toimintansa päättymisestä ja jatkohoidon järjestämisestä hyvissä ajoin. Tältä osin elinkeinonharjoittaja ei ole osoittanut menetelleensä palveluksen suorittamisessa ammattitaitoisesti ja huolellisesti. Tästä aiheutuneen vahingon elinkeinonharjoittaja on velvollinen korvaamaan kuluttajalle.

Elinkeinonharjoittaja on kiistänyt, että kuluttajalle olisi aiheutunut jatkohoidosta ja hammaslääkärin vaihtumisesta muita kuin sellaisia kuluja, jotka kuluttajalle olisivat joka tapauksessa aiheutuneet. Kuluttaja ei ole esittänyt näyttöä siitä, että hänelle olisi annettu sitova hinta-arvio koko hoidosta. Näin ollen siitä, että oikomishoito ei ole toteutunut alkuperäisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, ei ole näytetty aiheutuneen vahinkoa, joka olisi syy-yhteydessä elinkeinonharjoittajan edellä mainittuun laiminlyöntiin.

Vaikka kuluttaja ei siten ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut palvelun virheen vuoksi vahinkoa, lautakunta toteaa, että elinkeinonharjoittajan palvelus on joka tapauksessa poikennut sovitusta. Poikkeamaa voidaan pitää merkityksellisenä koska se on kohdistunut kuluttajan kehoon. Tämän vuoksi palveluksessa on ollut virhe, ja kuluttajalle on syntynyt oikeus kuluttajansuojalain 8 luvun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettuun hinnanalennukseen. Virhettä vastaavaksi hinnanalennuksen määräksi lautakunta harkitsee 500 euroa.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 2.1.2023