Asetuksessa tarkoitettu lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja

Asiaselostus

Matkustajat olivat ostaneet Finnair Oyj:ltä lentokuljetuksen Kuala Lumpurista Hong Kongin kautta Helsinkiin 13.1.2017. Lennon AY6614 Kuala Lumpurista Hong Kongiin suoritti Malaysia Airlines. Lento viivästyi tunnin ja 25 minuuttia. Matkustajat eivät ehtineet jatkolennolleen Hong Kongista Helsinkiin, vaan he saapuivat perille 24 tuntia alkuperäistä lentoa myöhemmin. Erimielisyys asiassa koskee matkustajien oikeutta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 mukaiseen korvaukseen lentoyhtiöltä.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta ei suosita hyvitystä.

Hakijoiden vaatimukset perusteluineen

Finnair on asiassa oikea vastapuoli, koska matkustajat ovat tehneet sopimuksen Finnairin kanssa, eivät Malaysia Airlinesin kanssa. Lento Kuala Lumpurista Hong Kongiin oli Finnairin ja Malaysia Airlinesin code share -lento.

Lentoyhtiön vastaus perusteluineen

Finnair Oyj kiistää matkustajien vaatimukset. Lento Kuala Lumpur-Hong Kong oli Malaysia Airlines -lentoyhtiön ja Finnairin niin sanottu code share -lento, jonka operoivana lentoyhtiönä oli Malaysia Airlines. Finnair on asiassa väärä vastaaja koskien asetukseen perustuvia vaatimuksia. Finnair ei ole ollut operoivana lentoyhtiönä matkustajien ensimmäisen reittivälin mukaisella Kuala Lumpur–Hongkong -lennolla, jolla jatkolennon menettämiseen johtanut viivästys tapahtui. Vakiokorvausvaatimus tulisi kohdistaa lennon operoineeseen lentoyhtiöön. Tässä tapauksessa myöskään Malaysia Airlines ei ole velvollinen maksamaan matkustajille vakiokorvausta, koska asetusta ei sovelleta siihen Aasian sisäisillä lennoilla.

Ratkaisun perustelut

Sovellettavat säännökset

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 ja EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan lennon viivästyessä matkustajalla on oikeus vakiokorvaukseen, jos hän saapuu määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin. Vakiokorvausta ei tarvitse maksaa, jos lentoyhtiö osoittaa viivästyksen aiheutuneen poikkeuksellisista olosuhteista.

Asetuksen perustelukappaleen 7 mukaan asetuksen tosiasiallisen soveltamisen varmistamiseksi olisi siinä säädettyjen velvoitteiden koskettava lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko omistamallaan ilma-aluksella taikka ilman miehistöä (dry lease) tai miehistön kanssa (wet lease) vuokratulla ilma-aluksella tai muulla tavoin.

Asetuksen 2 artiklan b-kohdan mukaan lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla tarkoitetaan lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tai sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen.

Asetuksen 2 artiklan c-kohdan mukaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajalla tarkoitetaan lentoliikenteen harjoittajaa, jolla on voimassa oleva liikennelupa, jonka jäsenvaltio on myöntänyt.

Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b-kohdan mukaan asetusta sovelletaan matkustajiin, jotka lähtevät kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltion alueella sijaitsevalle ja perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalle lentoasemalle ja jotka eivät ole saaneet etuuksia tai korvausta ja apua kyseisessä kolmannessa maassa, mikäli kyseisestä lennosta vastaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja.

Tapauksen arviointi

Tapauksessa matkustajat olivat sopineet Finnairin kanssa lentokuljetuksesta, jonka lähtöpaikka oli kolmannessa maassa (Kuala Lumpur, Malesia) ja määräpaikka Helsingissä. Viivästys tapahtui kolmannesta maasta lähteneellä ja kolmanteen maahan saapuneella lennolla Kuala Lumpur–Hongkong. Viivästyneen lennon suoritti Malaysia Airlines, joka ei ole yhteisön lentoliikenteen harjoittaja.

EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu C-502/18 (České aeroline) koski lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan vastuuta ja sitä, miltä lentoyhtiöltä matkustaja voi vaatia asetuksen mukaista korvausta. Asiassa oli kyse yhteen varaukseen perustuvasta lennosta, johon liittyi jatkolento jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta kolmannen maan lentoasemalle kolmannessa maassa sijaitsevan lentoaseman kautta. Matkustaja saapui lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia myöhässä, koska jälkimmäinen lento, josta vastasi yhteisten reittitunnusten käyttöä koskevan sopimuksen perusteella kolmanteen maahan sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja, oli viivästynyt. Tuomioistuin totesi, että tapauksessa matkustaja voi nostaa asetukseen perustuvan vahingonkorvauskanteensa ensimmäisen lennon suorittanutta yhteisön lentoliikenteen harjoittajaa vastaan eli muuta kuin lennon operoinutta lentoyhtiötä vastaan.

Asetuksen sanamuodon mukaan asetuksessa säädetyt velvoitteet koskevat lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko omistamallaan ilma-aluksella taikka ilman miehistöä (dry lease) tai miehistön kanssa (wet lease) vuokratulla ilma-aluksella tai muulla tavoin.

České aeroline -ennakkoratkaisussa lentomatkan ensimmäinen lento-osuus lähti jäsenvaltion alueelta ja sen lennon suoritti yhteisön lentoliikenteen harjoittaja. Nyt käsillä olevassa tapauksessa lentokuljetuksen lähtöpaikka oli jäsenvaltion alueen ulkopuolella sijaitseva lentoasema. Näin ollen České aeroline -ennakkoratkaisu poikkeaa nyt käsillä olevasta tilanteesta.

Asiassa on riidatonta, että Finnair Oyj ei suorittanut lentokuljetusta sen lähtöpaikasta Kuala Lumpurista välilaskupaikkaan Hongkongiin joko omistamallaan ilma-aluksella taikka ilman miehistöä tai miehistön kanssa vuokratulla aluksella tai muulla tavoin. Kyse on ollut lentoyhtiö Malaysia Airlinesin kalustolla ja miehistöllä suoritetusta lennosta Malaysia Airlinesin määräämällä reitillä.

Lautakunta toteaa, että edellä mainittu České aeroline -ennakkoratkaisun mukainen tulkinta poikkeaa asetuksen sanamuodon mukaisesta tulkinnasta. Poikkeuksia on tulkittava suppeasti.

Edellä esitetyn perusteella Finnair Oyj ei ole asetuksessa tarkoitettu lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja nyt kyseessä olevan Kuala Lumpur–Hongkong -lennon osalta, jonka lähtöpaikka on siis kolmannessa maassa. Asetuksen 3 artiklan perusteella asetusta sovelletaan matkustajiin, jotka lähtevät kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltion alueella sijaitsevalle lentoasemalle, mikäli kyseisestä lennosta vastaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja. Lautakunta katsoo edellä mainituin perusteella, että asetus ei sovellu nyt kyseessä olevaan lentomatkaan. Tähän ei vaikuta se, että matkustajat olivat hankkineet kyseessä olevalle lennolle lentolipun Finnair Oyj:ltä ja lentokuljetuksen lopullinen määräpaikka oli jäsenvaltion alueella Helsingissä.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 4.11.2021