Ajoneuvon osamaksusopimus ja lain sanamuotoa vastaavan ehtokohdan tulkinta epäselvänä ehtona

Asiaselostus

Kuluttaja teki 27.10.2021 osamaksusopimuksen ajoneuvon rahoituksesta elinkeinonharjoittajan kanssa. Osamaksusopimuksen päättymisajankohdaksi sovittiin 27.10.2027. Kuluttaja lyhensi luottoa ensin sopimuksen mukaisesti, kunnes maksoi luoton kokonaan pois ennenaikaisena takaisinmaksuna. Luoton loppuvelkasaldo oli tällöin 13 274,76 euroa. Elinkeinonharjoittaja vaati kuluttajaa maksamaan yhden prosentin eli 130,86 euron lisäsuorituksen luoton jäljellä olevasta pääomasta. Asiassa on kyse siitä, onko kuluttaja osamaksusopimuksen sopimusehdon mukaan velvollinen maksamaan kyseisen lisäsuorituksen.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta ei suosita hyvitystä.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja vaatii elinkeinonharjoittajaa palauttamaan 130,86 euroa viivästyskorkoineen maksupäivästä 21.3.2022 lukien.

Ajoneuvon osamaksusopimuksen ehtokohdan 9 mukaan luotonantaja saa periä korvauksen luoton tai sen osan enneaikaisesta maksamisesta silloin, kun luotto on sovittu kiinteäkorkoiseksi ja luottoa on maksettu takaisin ennenaikaisesti viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana yli 10 000 euroa. Kuluttaja ei ole maksanut yhtään ylimääräistä erää ennen loppusuoritusta. Sanamuoto on takautuva, joten loppusuoritusta ei voi laskea mukaan 10 000 euroon. Jos sanamuoto on epäselvä, sitä tulkitaan laatijan eli tässä tapauksessa elinkeinonharjoittajan vahingoksi.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Elinkeinonharjoittaja kiistää kuluttajan vaatimuksen.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan luotonantajalla on oikeus saada korvaus kuluttajalta tämän maksaessa luoton tai sen osan ennenaikaisesti, jos luoton korkoa ei ole sidottu viitekorkoon (kiinteä korko). Samaisen pykälän 3 momentin 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaan oikeutta saada korvausta ei kuitenkaan ole, jos luottoa on maksettu takaisin ennenaikaisesti viimeksi kuluneen vuoden aikana enintään 10 000 euroa. Elinkeinonharjoittajan käyttämät osamaksukaupan sopimusehdot vastaavat luoton ennenaikaisen maksamisen osalta sisällöllisesti edellä mainittua kuluttajansuojalain säännöstä.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 28 §:n ilmeisenä tarkoituksena on vakiokorvauksen maksaminen luotonantajalle siinä tilanteessa, että luottoa maksetaan ennenaikaisesti takaisin 10 000 euron kynnysarvon ylittävä summa. Hallituksen esityksen (HE 24/2010 vp, s. 41) mukaan kynnysarvon ylittymistä arvioidaan ennenaikaisen suorituksen maksupäivästä vuosi taaksepäin. On näin ollen huomattava, että lainan loppuerän maksaminen itsessään on luoton ennenaikaista takaisinmaksua, joka tulee siten ottaa kokonaisuudessaan huomioon kynnysarvon ylittymistä tarkasteltaessa. Pykälän sanamuodolla tavoitellaan sitä, että kynnysarvon ylittymistä ei voitaisi välttää maksamalla luottoa takaisin lyhyen ajan kuluessa useammassa erässä.

Näin ollen kuluttajansuojalain 7 luvun 28 §:ssä tarkoitettu 10 000 euron kynnysarvo lasketaan siten, että se sisältää ennenaikaisesti maksetun luoton määrän kokonaisuudessaan eli myös loppuvelkasaldon maksamisen. Nyt käsillä olevassa tapauksessa osamaksusopimuksen päättymisajankohta olisi ollut 27.10.2027, ja kuluttaja on maksanut luoton ennenaikaisena takaisinmaksuna loppuvelkasaldon yhteensä 13 274,76 euroa, mikä ylittää laissa määritellyn kynnysarvon. Näillä perusteilla elinkeinonharjoittaja on oikeutettu kuluttajansuojalain 7 luvun 28 §:n 2 momentin mukaiseen 1 prosentin korvaukseen ennenaikaisesti maksetun luoton määrästä.

Ratkaisun perustelut

Asiaan sovellettavat säännökset ja esityöt

Kuluttajansuojalain 7 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan luotonantajalla on oikeus saada korvaus kuluttajalta tämän maksaessa luoton tai sen osan ennenaikaisesti, jos luoton korkoa ei ole sidottu viitekorkoon (kiinteä korko).

Pykälän 2 momentin mukaan korvaus ei saa määrältään ylittää yhtä prosenttia takaisinmaksetun luoton määrästä tai, jos ennenaikaisen takaisinmaksun hetkellä luottosopimuksen päättymiseen on vähemmän kuin yksi vuosi, puolta prosenttia takaisinmaksetun luoton määrästä. Korvauksena saa kuitenkin enintään periä koron määrän ennenaikaisen takaisinmaksun ja luottosopimuksen päättymisen väliseltä ajanjaksolta.

Pykälän 3 momentin mukaan oikeutta saada korvausta ei kuitenkaan ole, jos luottoa on maksettu takaisin ennenaikaisesti viimeksi kuluneen vuoden aikana enintään 10 000 euroa.

Kyseistä lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 24/2010 vp, s. 41) mukaan kynnysarvon ylittymistä arvioidaan ennenaikaisen suorituksen maksupäivästä vuosi taaksepäin, ja jos ennenaikaiset suoritukset tänä aikana ylittävät 10 000 euroa, luotonantajalla on oikeus periä korvausta kynnysarvon ylittävältä osalta.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että osapuolet ovat tehneet ajoneuvon osamaksusopimuksen, jonka päättymisajankohdaksi on sovittu 27.10.2027. Kuluttaja on kuitenkin halunnut maksaa luoton kokonaisuudessaan pois ennenaikaisena takaisinmaksuna vuonna 2022. Luoton loppuvelkasaldo on tällöin ollut 13 274,76 euroa.

Ajoneuvon osamaksusopimuksen ehtokohdan 9 (ennenaikainen maksu, maksuohjelman muuttaminen ja lyhennystaulukko) mukaan luotonantaja saa periä kuluttajaostajalta korvauksen luoton tai sen osan ennenaikaisesta maksamisesta silloin, kun luotto on sovittu kiinteäkorkoiseksi ja luottoa on maksettu takai-in ennenaikaisesti viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana yli 10 000 euroa.

Kuluttaja on tulkinnut edellä kerrottua ehtokohtaa siten, että loppusuoritusta ei lasketa mukaan 10 000 euroon. Koska kuluttaja ei ole tehnyt yhtään ylimääräistä maksusuoritusta ennen 13 274,76 euron loppu-suoritusta, kuluttaja katsoo, ettei hän ole velvollinen maksamaan yhden prosentin korvausta takaisinmaksetun luoton määrästä. Kuluttaja painottaa, että epäselvää sopimusehtoa on tulkittava tässä tapauksessa kuluttajan hyväksi. Elinkeinonharjoittaja on puolestaan todennut, että kyseinen ehtokohta vastaa sanamuodoltaan lain säännöstä ja kuluttajasuojalain esitöissä on lisäksi selvennetty, että kynnysarvon ylittymistä arvioidaan ennenaikaisen suorituksen maksupäivästä vuosi taaksepäin. Edellä mainituin perustein elinkeinonharjoittaja katsoo, ettei sopimuksen ehtokohta ole tulkinnanvarainen eikä sitä voida täten tulkita kuluttajan hyväksi.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi. Lautakunta toteaa, että asiassa on riidatonta, että sopimuksen ehtokohta, jota osapuolet ovat tulkinneet toisistaan poikkeavalla tavalla, vastaa sanamuodoltaan kuluttajansuojalain 7 luvun 28 §:ää. Lautakunta katsoo, ettei kyseistä ehtokohtaa voida tässä tilanteessa pitää elinkeinonharjoittajan itsensä laatimana. Näin ollen sopimukseen liitettyä lain sanamuotoa vastaavaa ehtokohtaa ei voida tulkita kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:stä ilmenevän epäselvyyssäännön mukaisesti kuluttajan hyväksi. Hallituksen esityksen (HE 24/2010 vp, s. 41) mukaan kynnysarvon ylittymistä arvioidaan ennenaikaisen suorituksen maksupäivästä vuosi taaksepäin. Koska kuluttajan maksama loppuvelka-saldo ylittää 10 000 euroa, kuluttaja on velvollinen maksamaan yhden prosentin eli 130,86 euron lisäsuorituksen luoton jäljellä olevasta pääomasta.

Päätös oli yksimielinen