Tavaran kuljetuksen viivästymisestä suoritettava korvaus

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että Oy Matkahuolto Ab maksaa LS:lle 234,92 euron vahingonkorvauksen.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

LS vaatii Matkahuollolta vahingonkorvausta seuraavasti: väliaikaisen passin hankkimisesta aiheutuneet matkakulut Karhulasta Helsinkiin ja takaisin 61,92 euroa, väliaikaisen passin kulut 98 euroa ja uuden passin kulut 75 euroa.

LS toteaa, että Matkahuolto myi pikapakettipalvelun perjantaina 13.7.2018 Oulusta Helsingin kautta Kotkaan. Pikapaketin piti olla perillä Karhulan linja-autoasemalla lauantaina 14.7.2018 klo 10.40. Linja-autonkuljettaja kertoi LS:lle, ettei Helsingistä tullut mitään kuljetettavaa. LS oli heti yhteydessä Matkahuollon pakettipalveluun, jossa asiaa luvattiin selvitellä ja olla häneen yhteydessä. Kun Matkahuollosta ei kuulunut yhteydenottoa, LS soitti Matkahuoltoon uudelleen. Tällä kertaa vastasi toinen Matkahuollon virkailija, joka kertoi, ettei heillä ole pakettipalvelua lauantaisin. Kävi ilmi, että pikapaketti, jossa oli passi, oli Kampin toimipisteessä, joka on kesäviikonloppuisin kiinni. Kampin toimipiste oli seuraavan kerran avoinna 16.7.2018. LS tarvitsi passia 15.7.2018 ja joutui hakemaan väliaikaisen passin Helsinki-Vantaan lentokentältä. Tästä aiheutui matkakuluja. Koska väliaikainen passi on voimassa vain matkan ajan ja se kumoaa aikaisemman passin, hän joutui hankkimaan myös uuden passin. Näistä kuluista LS haluaa korvauksen Matkahuollolta.

LS:n ratkaisupyynnön liitteenä on LS:n puolesta Matkahuollossa asioineen henkilön ja Matkahuollon välinen Facebook-keskustelu, jossa Matkahuolto LS:n mukaan myöntää palvelun myynnissä tapahtuneen virheen.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Matkahuolto kiistää LS:n vaatimuksen, perustellen kiistämistään pääpiirteissään seuraavasti.

Matkahuolto on korvannut LS:lle lähetyksen viivästymisestä aiheutuneen vahingon tiekuljetussopimuslain mukaisen rahdinkuljettajan enimmäisvastuun mukaisesti. Viivästymistapauksissa rahdinkuljettajan enimmäisvastuu on enintään rahtia vastaava rahamäärä. Korvaus valittajalle on ollut rahtia vastaava rahamäärä. Tiekuljetussopimuslain mukaisen korvauksen piiriin eivät kuulu välilliset tai epäsuorat kulut. Matkahuolto ei vastaa tällaisista välillisistä tai epäsuorista vahingoista. Matkahuolto kiistää tahallisuuden ja törkeän huolimattomuuden.

Ratkaisun perustelut

Sovellettavat säännökset

Tiekuljetussopimuslain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan muun muassa vastikkeelliseen sopimukseen moottoriajoneuvolla tapahtuvasta tavaran kuljetuksesta.

Tiekuljetussopimuslain 35 §:n mukaan rahdinkuljettajan on korvattava vahinko, jonka osoitetaan aiheutuneen luovutuksen viivästymisestä, kuitenkin enintään rahtia vastaavalla rahamäärällä.

Tiekuljetussopimuslain 38 §:n 1 momentin mukaan, jos rahdinkuljettaja on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, hän ei voi vedota niihin tämän luvun säännöksiin, jotka vapauttavat hänet vastuusta tai rajoittavat vastuuta taikka siirtävät todistamisvelvollisuuden toiselle.

Kuljetuspalvelun suorittajan huolimattomuus

LS:n kertoman mukaan hän oli tilannut Matkahuollolta pikakuljetuspalvelun passille saadakseen lähetyksen perille tiettynä päivänä ja tiettyyn kellonaikaan. Lautakunnalle toimitetusta viestipalvelukeskustelusta ilmenee, ettei Matkahuolto kiistä antaneensa LS:n edustajalle virheellistä tietoa hänen tilatessaan kuljetuspalvelua.

Kuljetuspalvelun tilaajalla on perusteltu aihe luottaa siihen, että hän saa palvelua tilatessaan elinkeinonharjoittajalta paikkansa pitävää tietoa kuljetuksen aikataulusta. Matkahuolto antoi LS:lle väärää tietoa kuljetuspalvelunsa aikataulusta, ja tämän tiedon perusteella LS valitsi Matkahuollon palvelun. LS ei ole voinut vaikuttaa kuljetuksen viivästymiseen eikä Matkahuollolta saamansa tiedon vuoksi myöskään harkita vaihtoehtoisia kuljetustapoja lähetykselleen. Sopimus on syntynyt sen sisältöisenä kuin LS:lla on ollut perusteltua aihetta käsittää.

Matkahuolto on menetellyt huolimattomasti antaessaan virheellistä tietoa kuljetuksen aikataulusta, mistä on seurannut kuljetuksen viivästys sopimuksen mukaisesta. Matkahuolto voi vedota tiekuljetussopimuslain vastuunrajoitukseen silloinkin, kun sen puolella on huolimattomuutta. Vastuunrajoituksen soveltamisen edellytyksenä kuitenkin on, että huolimattomuus ei ole törkeää.

Kuljetuspalvelun suorittajan huolimattomuuden asteesta yleisesti

Lautakunta toteaa aikaisemman täysistuntoratkaisunsa D/2403/39/2010 (annettu 28.2.2011) mukaisesti, että törkeän huolimattomuuden käsitteellä ei välttämättä ole samaa sisältöä kaikissa niissä vahingonkorvaus- ja sopimusoikeudellisissa tilanteissa, joissa huolimattomuuden laatuun joudutaan ottamaan kantaa. Huolimattomuuden asteita koskeva harkinta on tehtävä sen sopimussuhteen valossa, mistä kulloinkin on kysymys.

Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiekuljetussopimuslain 38 §:n soveltamisedellytyksiä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota rahdinkuljettajan tietoisuuteen vahinkoriskistä ja suhtautumiseen siihen sekä toisaalta siihen, minkälaista menettelyä ammattitaitoiselta ja huolelliselta rahdinkuljettajalta voidaan edellyttää. Korkeimman oikeuden mukaan tiekuljetussopimuslain 38 §:ssä mainitun törkeän huolimattomuuden on katsottu tarkoittavan sellaista erittäin vakavaa varomattomuutta tai riskinottoa, joka on lähellä tahallisuutta ja siten osoittaa häikäilemätöntä ja piittaamatonta suhtautumista kuljetuksen turvallisuuteen. (KKO 1995:71, 2001:17 ja 2005:77).…rahdinkuljettajan tietoisuuteen vahinkoriskistä ja suhtautumiseen siihen sekä toisaalta siihen, millaista menette

Edellä mainituissa korkeimman oikeuden ratkaisuissa oli kysymys elinkeinonharjoittajien tekemistä kuljetussopimuksista. Lautakunta toteaa, että tiekuljetussopimuslain vastuunrajoitukset on tehty ensisijaisesti juuri elinkeinonharjoittajien välisiä kuljetussopimuksia varten eikä niissä ole otettu kuluttajansuojanäkökohtia huomioon.

Tiekuljetussopimuslaki ei ole kotimaisissa kuljetuksissa pakottavaa oikeutta eikä sen säännöksiä ole näin ollen sovellettava ehdottomasti, vaan niistä voidaan sopimuksin poiketa. Sen sijaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin sopimuksiin yleensä sovellettava kuluttajansuojalainsäädäntö on pääasiallisesti pakottavaa oikeutta kuluttajan hyväksi.

Tiekuljetussopimuslain vastuunrajoitussäännökset perustuvat kansainväliseen sopimukseen (ns. CMR-konventio), jonka Suomi on hyväksynyt. Toisaalta myös korkea kuluttajansuojan taso on turvattu kansanvälisesti EU:n perusoikeuskirjassa (38 artikla), minkä toteuttamiseen Suomi on sitoutunut.

Kuluttajansuojaoikeudessa elinkeinonharjoittajan vastuuta aiheuttamistaan vahingoista ei ole määrällisesti rajoitettu eikä sidottu korkeampaan tuottamuksen asteeseen, vaan tavallinenkin tuottamus aiheuttaa täyden korvausvastuun. Lautakunta katsookin, että tiekuljetussopimuslain määrällisen vastuunrajoitussäännöksen ja siihen tehdyn poikkeuksen soveltaminen sellaisenaan voi johtaa kuluttajan perustavanlaatuisten oikeuksien kaventumiseen.

Näistä syistä lautakunta pitää perusteltuna, että rahdinkuljettajan törkeää tuottamusta voidaan kuluttajan ollessa tiekuljetussopimuksen osapuoli arvioida lievemmin kriteerein kuin edellä mainituissa elinkeinonharjoittajien hankkimia kuljetuspalveluja koskeneissa korkeimman oikeuden ratkaisuissa.

Kuljetuspalvelun suorittajan huolimattomuuden aste tässä tapauksessa

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kuluttajalle on käytettävissä olevan selvityksen mukaan myyty palvelu (pikakuljetuspalvelu), jota ei tosiasiallisesti ole ollut saatavilla. Matkahuollon puolelta ei ole varmistettu, onko kuluttajan tilaama palvelu mahdollista toteuttaa viikonlopun aikana ja kuljetus on viivästynyt. Näissä olosuhteissa Matkahuollon menettely osoittaa sellaista moitittavuutta kuljetussopimuksen mukaisiin velvoitteisiin ja kuluttajan oikeuksiin nähden, että huolimattomuutta voidaan pitää törkeänä. Tämän vuoksi Matkahuolto ei voi tehokkaasti vedota tiekuljetussopimuslain säännökseen, joka rajoittaa sen vastuun viivästymisvahingosta määrällisesti enintään rahtia vastaavaan rahamäärään, vaan korvattavaksi tulee kuluttajalle aiheutunut vahinko kokonaisuudessaan.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Eri mieltä olevien jäsenten lausunto on päätöksen liitteenä.

Kuluttajariitalautakunnan II täysistunnossa 20.10.2020 ratkaistussa asiassa D/ 4759/39/2018, osapuolet LS ja Oy Matkahuolto Ab:

Olemme lopputuloksen osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Kuljetuspalveluun sovellettavan lain ja huolimattomuuden arvioinnin osalta lausumme seuraavan.

Kuluttajansuojalain soveltamisalasäännöksessä ei ole rajattu kuljetusoikeudellisia sopimuksia sen ulkopuolelle. Kuluttajansuojalaki on pakottavaa oikeutta, toisin kuin tiekuljetussopimuslaki kotimaisissa kuljetuksissa, kuluttajan hyväksi.

Kuljetusoikeudelliset säännöt on tehty elinkeinonharjoittajasuhteita silmällä pitäen. Kuljetusoikeudellisilla normistoilla kannustetaan vakuuttamiseen, mikä ei ole tarpeen kuluttajaoikeudessa, missä pakottava normisto jo antaa korvaussuojan.

Vaikka kuljetusoikeudelliset normit perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin, on myös korkea kuluttajansuojan taso turvattu kansainvälisesti EU:n perusoikeuskirjassa (38 artikla), minkä toteuttamiseen Suomi on sitoutunut. Korkein oikeus on ainakin ratkaisussaan KKO 1983 II 157 katsonut, että yleisempi vastuunormisto (siinä vahingonkorvauslaki) voi täydentää kuljetusoikeudellista säädöstä (siinä ilmakuljetussopimuslaki) tilanteessa, jossa kuljetusoikeudelliseen säädökseen sisältyvä vastuunrajoitus (siinä erityinen vanhentumisaika) johtaa korvauksettomuuteen.

Yksin tiekuljetussopimuslain soveltaminen elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin suhteisiin voi johtaa kuluttajan perustavaa laatua olevien oikeuksien kaventumiseen siinä olevien vastuunrajoitusten vuoksi. Sen sijaan kuluttajansuojalain soveltaminen täydentävänä normistona tiekuljetussopimuslain rinnalla ei johda rahdinkuljettajan kannalta kohtuuttomuuteen. Kuluttajansuojalain mukainen vahingonkorvausvastuu edellyttää huolimattomuutta, toisin kuin tiekuljetussopimuslain mukainen vastuu. Kuluttajansuojalain mukaista vastuuta voidaan myös tapauskohtaisesti sovitella, jos se määrällisesti johtaisi kohtuuttomuuteen.

Edellä mainituilla perusteilla katsomme, että asiassa ei ole estettä kuluttajansuojalain soveltamiselle rahdinkuljettajan vastuuta täydentävänä normistona. Kuluttajansuojaoikeudessa elinkeinonharjoittajan vastuuta aiheuttamistaan vahingoista ei ole määrällisesti rajoitettu eikä sidottu korkeampaan tuottamuksen asteeseen, vaan tavallinenkin tuottamus aiheuttaa täyden korvausvastuun. Matkahuolto on menetellyt huolimattomasti antaessaan virheellistä tietoa kuljetuksen aikataulusta ja on siten kuluttajansuojalain periaatteiden mukaisesti vastuussa LSlle aiheutuneesta vahingosta. Asiassa ei näin ollen tarpeen arvioida sitä, onko Matkahuollon huolimattomuus ollut laadultaan törkeää.