LENNON VIIVÄSTYMINEN. ILMAILUVIRANOMAISEN KIELTO. LENTOREITIN MUUTTUMINEN.

Vaatimukset Matkustajat vaativat asetuksen mukaista vakiokorvausta. Matkustajat ovat esittäneet yhteensä 1 200 euron suuruisen vaatimukset.

Lento viivästyi yli 3 tuntia. Lentoon sisältyi myös välilasku, vaikka matkustajat olivat varanneet suoran lennon.

Vastaus Lentoyhtiö kiistää matkustajien vaatimukset.

Paluumatkan alkuperäinen suunniteltu lähtöaika Phuketista Helsinkiin 25.12.2017 oli klo 17 paikallista aikaa ja alkuperäinen suunniteltu saapumisaika Helsinkiin 25. joulukuuta 2017 oli klo: 23:25 paikallista aikaa.

Lentoyhtiö joutui tekemään lentoreittimuutoksen paluulennolle, koska Venäjän ilmailuviranomaiset yllättäen epäsivät lentoyhtiön luvan lentää Suomeen Venäjän ilmatilan kautta, koska lentoyhtiö on rekisteröity Tanskassa. Paluulento ilmoitettiin lennettävän Tukholman kautta, jossa tulisi olemaan tekninen välilasku. Lentoajan ilmoitettiin pidentyvän noin kahdella tunnilla. Uudeksi arvioiduksi saapumisajaksi ilmoitettiin klo 1.45 Suomen aikaa. Lento lähti klo 17.30 Phuketista ja saapui Helsinkiin 26. joulukuuta klo: 02:55. MP:n ja matkaseurueen saapuminen kohteeseen myöhästyi siten yhteensä tunnin ja 10 minuuttia muuttuneesta aikataulustaan. Alkuperäisestä suunnitellusta saapumisajasta lento viivästyi 3 tuntia 30 minuuttia.

Lentoyhtiön näkemyksen mukaan yhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta lennon viivästymisestä, sillä muutos johtui poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet toteutettiin. Venäjän ilmailuviranomaisten päätöstä on mahdotonta ennakoida ja päätökset voivat muuttua hyvinkin yllättäen. Lentoyhtiö ryhtyi tarvittaviin toimenpiteisiin heti ongelman ilmettyä, joten se ei ole Montrealin yleissopimuksen mukaisesti korvausvastuussa.

Tanskalaisten lentoyhtiöiden lupa lentää Venäjän ilmatilassa perustuu ilmailusopimukseen vuodelta 1956. Kuitenkin 9.10.2017 Venäjän liikenneviranomaiset hylkäsivät väliaikaisesti ja ilman syytä lentoyhtiön luvan lentää Venäjän ilmatilan yli Phuketista Helsinkiin. Hallituksen neuvotteluissa marraskuussa 2017 tekivät Skandinavian ja Venäjän viranomaiset sopimuksen siitä, että kaikki Skandinavian lentoyhtiöt voivat lentää Venäjän ilmatilan yli Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan, mutta Suomen lennoista tuli käydä keskustelut erikseen.

Lentoyhtiö jatkoi keskusteluja saadakseen luvan lentää Suomeen Venäjän ilmatilan yli. Ilman lupaa ei lentoa Phuketista Helsinkiin ole mahdollista suorittaa lentoyhtiön A330-200 lentokoneella ilman välilaskua. Helsingin maantieteellisen sijainnin sekä miehistön saatavuuden vuoksi Tukholman Arlanda on sopivin lentokenttä välilaskua varten. Lentoyhtiö ei pyynnöistä huolimatta saanut Venäjän liikenneviranomaisilta lupaa lentää Venäjän ilmatilassa 25.12.2017. Yhtiö yritti vielä tämän jälkeen saada luvan käyttämällä sisaryhtiön lentokonetta mutta lupa myönnettiin vasta monta kuukautta myöhemmin. Muut ratkaisut, kuten alihankintalennot toisilta lentoyhtiöiltä tai lippumuutokset toisille lentoyhtiöille eivät olleet mahdollisia näissä tilanteissa ja tällaisissa lennoissa. Matkanjärjestäjä lähetti matkustajille viestin lennon aikataulun muutoksesta ja välilaskusta 22.12.2017.

Lentoluvat haetaan päivittäin lennonjohtopalveluista vastaavasta laitoksesta, joka antaa myös lentoluvat kaikille yhtiön lennoille. Tämän vuoksi lentoyhtiöllä ei ole tiedossa mitkä lennot hyväksytään tai hylätään ennen kuin vasta sinä päivänä, jolloin lennot suoritetaan.

Venäjän ilmailuviranomaiset ovat aikaisemmin muutamaan otteeseen kieltäneet lennon Venäjän ilmatilan yli, mutta ovat hyväksyneet saman reitin seuraavilla lennoilla. Tämän vuoksi on epävarmaa onko Venäjän ilmatilan yli lentämisen kielto pysyvää vai ohimenevää. Tätä tietoa tukee se, että pitkän matkan lennot Thaimaahan lennetään vain talvella, kuljetaan viikoittain eikä reitti siten ole päivittäinen. Historiallisesti pysyviä rajoituksia ei ole koskaan ollut ja lentoyhtiö on toiminut kyseisellä reitillä 20 vuoden ajan. Siksi voi olla vaikea arvioida hyväksytäänkö tuleva lento Venäjän ilmatilan yli vai ei. Se voi riippua Venäjän viranomaisten poliittisesta tahdosta ja Venäjän ilmaliikenteen hallintaa koskevista erityisistä ohjeista.

Pitkillä lennoilla on ratkaisevaa, että lentokone voi lentää suoraan hyväksytyillä lentoreiteillä, sillä muuten matka-aika pidentyy tuntuvasti, polttoainetta kuluu lisää ja lennon pidentyminen edellyttää välilaskun ja miehistön vaihtoa.

Lentoyhtiöllä on johdonmukaisesti ollut odotus, että lennot voidaan suorittaa ja ne voidaan hyväksyä samoin perustein kuin ne on historiallisesti hyväksytty. Epävarmuus voi ilmetä, kun poliittinen osa vaikuttaa siihen, mitkä reitit hyväksytään. Lisäksi on tärkeää huomioida, että Venäjän rajoitukset olivat ristiriidassa lainsäädännön kanssa, jonka vuoksi yhtiöllä oli kohtuullinen odotus siitä, että kaikki rajoitukset saattavat olla lyhytaikaisia. Lentoa muutettiin myös ilman rajoituksia samana kautena.

Lainsäädäntö antaa yhtiölle oikeuden lentää Venäjän yli, sillä Venäjä on liittynyt Chicagon kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimukseen, jossa sopimusvaltiot ovat hyväksyneet, että muut suvereenit valtiot voivat ilman lupaa lentää toistensa ilmatilassa ilman laskeutumista, kun kyseessä on ei-määräaikaiset lennot, toisin sanoen tilauslennot. Lentoyhtiö käyttää tilauslentoja kyseisellä reitillä.

Lentoyhtiö ei voi ennustaa, tekevätkö sopimusvaltiot rajoituksia, kun rajoitukset ovat poliittisesti motivoituneita. Ottaen huomioon, että ongelmat Venäjän kanssa osoittautuivat pitävämmiksi kuin ensin oletettiin, päätti yhtiö tehdä sopimuksen Englannin sisaryhtiönsä kanssa, koska samat ongelmat eivät vaikuttaneet Englantiin.

Yhtiön englantilaiselle sisaryhtiölle myönnettiin ennakkolupa suorilla lennoilla 21.1.2018 alkaen suoraan Suomesta. Tämän vuoksi ei odotettu, että Venäjän viranomaiset eivät hyväksyisi seuraavia lentoja. Lentoa 12.2.2018 ei kuitenkaan hyväksytty. Tämä johtui kuitenkin Venäjän viranomaisten virheestä, jonka he välittömästi tunnustivat ja lento hyväksyttiinkin siksi myöhemmin. Asiassa katsotaan tärkeänä se, että lentoyhtiö on tehnyt kaiken voitavansa viivästymisen välttämiseksi ja lisäksi osoittanut, että Venäjän viranomaiset eivät todennäköisesti olisi hylänneet lentosuunnitelman hyväksymistä sellaisen maan kanssa, jolla oli hyväksytty kahdenkeskinen sopimus Venäjän kanssa.

Ratkaisu Lennon viivästyminen

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 261/2004 ei ole nimenomaisesti säädetty matkustajan oikeudesta korvaukseen lennon viivästyessä, mutta lautakunta on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisuihin (yhdistetyt asiat C-402/07 ja C-432/07 Sturgeon sekä yhdistetyt asiat C-581/10 ja C-629/10 Nelson) perustuen, että viivästyneiden lentojen matkustajilla on oikeus korvaukseen asetuksen 7 artiklan perusteella, kun he saapuvat lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.

Sturgeon ennakkoratkaisun 60 kohdan mukaan koska lentomatkustajien peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta kärsimät vahingot ovat toisiaan vastaavia, myöhästyneiden lentojen ja peruutettujen lentojen matkustajia ei voida kohdella eri tavalla, jotta ei loukattaisi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon asetuksen tavoite, joka on kaikkien lentomatkustajien suojan parantaminen.

Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii kohdan mukaan matkustajalla on oikeus 7 artiklan mukaiseen korvaukseen lennon peruuntuessa, paitsi jos matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta alle seitsemän päivää ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja tarjottu uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa tai hän saapuisi määräpaikkaan alle kaksi tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.

Lautakunta toteaa, että asetusta on tulkittava yhdenmukaisesti erikielisten versioiden eroista huolimatta. Ottaen huomioon, että englanninkielisessä, ranskankielisessä, saksankielisessä ja myös Suomen toisen kotimaisen kielen mukaisessa versiossa on suomenkielisen version mukaisen tai-sanan kohdalla ja-sanaa tarkoittava ilmaisu, on asetuksessa mitä ilmeisimmin käännösvirhe ja sitä on tulkittava siten kuin tai-sanan kohdalla olisi ja-sana. Muunlainen tulkinta olisi lisäksi epäjohdonmukainen, koska tällöin uudelleenreititys voisi lähteä joko määräämättömän ajan alkuperäistä lähtöaikaa aikaisemmin tai saapua määränpäähän määräämättömän ajan alkuperäistä saapumisaikaa myöhemmin, jolloin asetetut aikarajat kävisivät käytännössä hyödyttömiksi.

Edellä mainituilla perusteilla lautakunta katsoo, että asetusta on tulkittava siten, että matkustajalla on oikeus 7 artiklan mukaiseen korvaukseen, mikäli jompikumpi aikarajoista ylittyy.

Käsillä olevassa asiassa lentoyhtiö ilmoitti muuttuneesta lentoaikataulusta ja lentoreitistä matkustajille kaksi päivää ennen lennon lähtöpäivää. Alkuperäisen aikataulun mukainen lennon saapuminen oli klo 23.25. Uudeksi saapumisajaksi ilmoitettiin klo 1.45.

Lautakunta katsoo, ettei asiassa ole perusteita arvioida viivästystä peruuntumisesta poikkeavalla tavalla. Koska aikataulun muuttumisesta ilmoitettiin matkustajille alle seitsemän päivää ennen lennon lähtöä ja matkustajat olisivat saapuneet muuttuneen aikataulun mukaisesti lopulliseen määräpaikkaansa enemmän kuin kaksi tuntia alkuperäistä aikataulua myöhemmin, asiassa on etukäteisestä ilmoituksesta huolimatta katsottava, että matkustajat voivat olla oikeutettuja asetuksen 7 artiklan mukaiseen korvaukseen.

Korvausvelvollisuuden arviointi

Käsillä olevassa asiassa matkustajat saapuivat lopulliseen määräpaikkaan Helsinkiin alkuperäisestä aikataulusta yli kolme tuntia viivästyneinä. Korvausvelvollisuuden selvittämiseksi asiassa tulee tutkia, johtuiko lennon viivästyminen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.

Asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukaan poikkeuksellisten olosuhteiden olisi katsottava vallitsevan, jos ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen vaikutus tiettyyn lentokoneeseen jonakin tiettynä päivänä aiheuttaa kyseisen lentoliikenteen harjoittajan kyseisen lentokoneen yhden tai useamman lennon pitkäaikaisen viivästymisen, lennon siirtymisen seuraavaan päivään tai sen peruutuksen, vaikka lentoliikenteen harjoittaja on ryhtynyt kaikkiin kohtuullisiin järjestelyihin välttääkseen viivästykset tai peruutukset.

Asetusten johdanto-osan lausumat eivät sellaisenaan ole sovellettavia oikeusohjeita, mutta niitä voidaan käyttää asetuksen artiklojen tulkinnan tukena. Lennon viivästymiseen johtaneen ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen käsilläolo ei aina merkitse, että kyse olisi asetuksessa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, vaan asiaa on arvioitava tapauskohtaisesti.

Lentoyhtiön esittämän perusteella lennon viivästyminen johtui Venäjän ilmailuviranomaisten kiellosta lentää matkustajien lento alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Venäjän ilmatilassa. Kiellon takia lentosuunnitelmaa oli muutettava, minkä vuoksi matkustajat saapuivat lopulliseen määräpaikkaansa yli 3 tuntia viivästyneinä.

EU-tuomioistuin on todennut tuomioissaan C-549/07 (Wallentin-Hermann, 23 kohta) ja C-257/14 (Van der Lans, 36 kohta), että jonkin tapahtuman ilmenemiseen liittyviä olosuhteita voidaan pitää asetuksessa 261/2004 tarkoitetulla tavalla poikkeuksellisina vain, jos ne liittyvät tapahtumaan, joka ei liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eikä luonteensa tai alkuperänsä vuoksi ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan molempien edellytysten on täytyttävä.

Asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista, jonka perusteella lautakunnan tulisi epäillä lentoyhtiön esittämää. Tapauksessa ilmailuviranomainen kielsi lentämisen ilmatilassa, jossa matkustajien lennon olisi alkuperäisen lentosuunnitelman mukaan tullut kulkea. Kiellon vuoksi matkustajien lennon reittiä oli muutettava, mikä johti asiassa kyseessä olevaan viivästykseen. Lautakunta katsoo, että viivästykseen johtanutta viranomaisen kieltoa on pidettävä tapahtumana, joka ei liittynyt lentoyhtiön toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eikä sen myöskään voida katsoa olleen luonteensa tai alkuperänsä vuoksi yhtiön tosiasiallisesti hallittavissa. Kyse oli asetuksessa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista.

Vastuusta vapautuakseen lentoliikenteen harjoittajan on lisäksi osoitettava, että se on poikkeuksellisen olosuhteen ilmetessä toteuttanut kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet sen seurausten välttämiseksi.

Asiassa esitetyn perusteella Venäjän ilmailuviranomaiset olivat evänneet lentoyhtiöltä luvan käyttää Venäjän ilmatilaa noin kaksi kuukautta ennen matkustajien lentoa. Lautakunnan käsityksen mukaan viranomaiset olivat kuitenkin sallineet joidenkin lentojen käyttää Venäjän ilmatilaa kiellon jälkeenkin ja tarve yksittäisen lennon reittimuutokselle saattoi esitetyn perusteella ilmetä lentolupien hakemiseen liittyvien seikkojen vuoksi vasta lennon aikataulunmukaisena lähtöpäivänä. Koska lentoyhtiö lähetti matkustajille viestin paluumatkan muutoksista kaksi päivää ennen paluulentoa, asiassa on katsottava, että yhtiöllä oli vähintään kaksi päivää aikaa varautua uudelleenreititykseen.

Lautakunta ei pidä asiassa esitetyn perusteella todennäköisenä, että lentoyhtiö olisi toisin toimimalla pystynyt järjestämään sellaisen toiseen valtioon rekisteröidyn lentoyhtiön varakoneen, jolla matkustajat olisi voitu kuljettaa Venäjän ilmatilassa. Esitetyn perusteella lautakunnalla ei myöskään ole syytä olettaa, että tarjolla olisi ollut sellaisia muiden maiden lentoyhtiöiden yhteyksiä, joilla matkustajat olisivat olleet nopeammin perillä tai että sanotuilla lennoilla olisi ollut tarjolla riittävästi vapaita paikkoja suuren matkustajamäärän kuljettamiseksi määränpäähän lyhyellä varoitusajalla.

Lautakunta katsoo lentoyhtiön ryhtyneen asetuksessa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa kaikkiin tilanteeseen soveltuviin toimenpiteisiin, jotka ovat olleet lentoyhtiön kannalta teknisesti ja taloudellisesti kohtuudella toteutettavissa. Edellä esitetyn perusteella lentoyhtiöllä ei ole velvollisuutta maksaa vakiokorvausta.

Päätös oli yksimielinen