KÄYTETYN VOLKSWAGEN POLO -HENKILÖAUTON KAUPPA. AUTON VIAT. AUTOSTA ANNETUT TIEDOT.

Vaatimukset EN vaatii yhteensä 3 129,89 euron korvausta auton korjauskustannusten sekä matka- ja puhelinkustannusten perusteella. EN vaatii tuotto- ja viivästyskorkoa korvattavalle summalle. Jos auton korjaaminen ei ole mahdollista, EN vaatii kaupan purkamista ja jo maksettujen korjauskulujen korvaamista. EN on yksilöinyt vaatimuksensa perusteena olevat kustannukset valituksessaan.

EN:n mukaan auton vikavalot syttyivät muutama päivä kaupanteon jälkeen. Hammashihna hajosi ennen vaihtovälin täyttymistä. EN on toimittanut kuluttajariitalautakunnalle auton huolto-ohjelman, jonka mukaan jakohihna tulee tarkastaa, kun autolla on ajettu 90 000 kilometriä ja tämän jälkeen tarkastus on tehtävä 30 000 kilometrin välein. Lautakunnalle toimitetun auton huoltokirjan jäljennöksen mukaan jakohihna oli aiemmin vaihdettu 30.4.2009, jolloin auton matkamittarin lukema on ollut 141 500 kilometriä.

Ostajan on voitava luottaa siihen, että hihna on kunnossa, jos sen edellisestä vaihdosta on alle 80 000 kilometriä. Huoltokirjan mukaan hihnan vaihtamiseen ei näyttänyt olevan tarvetta, eikä sen tarkastamisesta tehdä erillistä merkintää huoltokirjaan. Voidaan olettaa, että hihnan kunto on tarkastettu aina huollon yhteydessä kuten huolto-ohjelmassa määrätään.

Ohjaustehostimen öljysäiliö on vuotanut joko kolaroinnin tai siihen lisätyn vääränlaisen öljyn vuoksi. Tämä on johtanut ohjaustehostimen pumpun rikkoutumiseen. Vuodosta ei kerrottu kauppaa tehtäessä. Auton edellinen omistaja kertoi lisänneensä nestettä ohjaustehostimeen. Kun tehostin rikkoutui lopullisesti, syynä oli väärä neste.

MAP- anturi ja EGR-venttiili ovat rikkoutuneet. Konehuoneessa roikkuu irrallisia johtoja. Vasemman eturenkaan kohdalta kuuluu käännyttäessä kolinaa. Myyjä kertoi kaupanteon yhteydessä vaihtaneensa alatukivarren. Luultavasti tämä on huonosti paikallaan tai tukivartta ei ole korjattu.

Vikakoodit voidaan nollata, kun lukija antaa vian katkonaisena. Kun vikavalot syttyivät, koodit luettiin ja nollattiin. Koodit hävisivät noin 1-2 viikon ajaksi ja palasivat takaisin. Tällä hetkellä koodit ovat jatkuvia. Vikakoodit koskevat ohjaustehostimen toimimattomuutta, EGR-venttiiliä ja ABS-jarruja.

Auto on aiemmin kolaroitu. Muun muassa etupuskuri on vaihdettu ja ohjaustehostimen säiliö on halki. Kolaritaustaa ei voi nähdä Trafin tiedoista, jos autoa ei ole lunastettu tai poistettu tieliikennekäytöstä tai rekisterikilpiä ei ole irrotettu. EN ei tiennyt auton aiemmasta käyttötavasta, huonolaatuisista osista ja huoltotöistä ja kolaroinnin seurauksista.

Autossa ilmenneet viat eivät ole johtuneet normaalista kulumisesta. 200 000 kilometriä ajettu auto tarvitsee korjauksia ja huoltoa uutta autoa enemmän. Autolle tehtiin sen hankinnan jälkeen perusteellinen huolto, jonka kuluista ei vaadita korvausta.

EN on liittänyt valitukseensa laskut jo tehdyistä korjauksista sekä korjausarvion korjaamatta olevista osista. Tmi Juha Peri on tehnyt kustannusarvioin ohjaustehostimen korjauksista, vetoakselin ulompien kumien vaihtamisesta, rekisterivalon vaihtamisesta pilalle palaneen kannan vuoksi sekä EGR-venttiilin syöttövian korjaamisesta.

Tmi Juha Perin mukaan auton puskuri on vaihdettu toiseen ja lohkolämmittimen pistoke on jätetty asentamatta. Puskurissa on sumuvalot, joiden on toimittava, jos ne on asennettu. Autossa ei ole alun perin ollut sumuvaloja.

Vastaus C kiistää vaihtaneensa auton tukivarsia. Vain jarrulevyt ja -palat vaihdettiin. Vikakoodeja ei ole nollattu, eikä myyjäliike ole lisännyt ohjaustehostimeen öljyä. Kun auton historiaa selvitetään Trafista, kolaritaustaa ei voida osoittaa, vaan auto on niin sanotusti yksikilpinen.

Auton huoltokirja ei ole täydellinen ja sen kopioista on nähtävissä huollot ja paikoin huomattava huoltovälien ylitys. Autolla on ajettu jopa 90 000 kilometriä huoltamatta. Auton ei näin ollen voida olettaa toimivan tehtaan tarkoittamalla tavalla. Jakohihna on tarkastettava vaihdon jälkeen 90 000 kilometrin sijasta 30 000 kilometrin välein. Asiakas olisi voinut tarkastaa hinnan heti auton ostettuaan. C ei tee autoille kuntotarkastusta. Huoltokirja on ollut ostajan nähtävissä kauppaa tehtäessä ja asiakkaan tulisi tutkia auto tarkoin ennen kauppoja. Cn käsityksen mukaan EN ei voi vedota näihin seikkoihin kaupanteon jälkeen. Jakohihnan katkeaminen olisi vältetty, jos hihna olisi tarkastettu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Autoa ei ole tässä tapauksessa määräaikaishuollettu hihnan vaihtamisen jälkeen kertaakaan. Myyjäliikkeelle ei voida asettaa auton kokonaishuolto-/tarkastusvastuuta varsinkin, kun otetaan huomioon auton hintaluokka.

Autoa koskeva vaatimustaso ei voi olla kovinkaan korkea, kun otetaan huomioon sen ikä, ajomäärä ja kauppahinta. EN:n on täytynyt varautua siihen, että 2 800 euroa maksanut ja yli 200 000 kilometriä ajettu pikkuauto tarvitsee perushuoltojen lisäksi remontteja. Satunnaisesti huolletun auton kohdalla on varauduttava yllätyksiin. Tällaisen auton ostajan olisi syytä huollattaa auto laajasti ennen käyttöönottoa eikä vain luottaa hyvään tuuriin. C kiistää vaatimukset edellä esitetyn perusteella.

Ratkaisun perustelut Kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 2 kohdan mukaan jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyi olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3 kohdan mukaan jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Käytetyn auton kaupassa virhettä arvioidaan paitsi auton hinnan, myös erityisesti sen perusteella, mitä ostaja voi odottaa auton kunnolta, kun otetaan huomioon auton ikä, ajomäärä ja huoltohistoria.

EN on vedonnut siihen, että autoa on aiemmin kolaroitu.

Kuluttajariitalautakunta on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut, että pelkästään auton aiempi kolarointi ei osoita, että autossa olisi virhe, jos kolarikorjaukset on tehty asianmukaisella tavalla huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Jos auto on kuitenkin kolaroitu niin pahoin, että se on kolaroinnin vuoksi ollut vakuutusyhtiön lunastama tai poissa rekisteristä, myyjän on kerrottava tällaisesta seikasta oma-aloitteisesti ostajalle. Jos näin ei ole menetelty, autossa on tiedonantovirhe. Jos autolla on taas ajettu pienempi kolari, tällaisesta on annettava kysyttäessä oikeat tiedot. Autossa on myös virhe, jos kolarikorjaukset on tehty virheellisesti tai puutteellisesti. Näyttötaakka siitä, että ostajalle on annettu oikeat tiedot, on myyjällä.

Lautakunnalle ei ole tässä tapauksessa esitetty näyttöä siitä, että auto olisi ollut aiemmin kolaroinnin vuoksi poissa rekisteristä tai vakuutusyhtiön lunastama. Asiassa ei myöskään ole näytetty, että aiemmasta kolaroinnista olisi tiedusteltu kauppaa tehtäessä, joten asiassa jää näyttämättä, että autossa olisi ollut kolarointia koskevien tietojen vuoksi kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 2 kohdassa tarkoitettu tiedonantovirhe.

EN on vedonnut auton virheenä jakohihnan katkeamiseen ja tästä aiheutuneisiin vaurioihin ja auton muuhun kuntoon.

Lautakunnalle esitettyjen tietojen mukaan auto on vaurioitunut jakohihnan katkeamisen seurauksena. Auton huolto-ohjelman mukaan jakohihna tulee tarkastaa ensimmäisen kerran 90 000 kilometrin ajon jälkeen ja tämän jälkeen tarkastus tulee tehdä 30 000 kilometrin välein. Huoltokirjan tietojen mukaan hihna on uusittu edellisen kerran 30.4.2009, jolloin autolla oli ajettu 141 500 kilometriä. Hihna olisi näin ollen pitänyt tarkastaa 171 500 kilometrin ja 201 500 kilometrin ajon jälkeen. Tätä seuraava tarkastus olisi ollut 231 500 ajokilometrin täytyttyä. Huoltokirjaan merkityt tiedot osoittavat, että auto on rikkoutunut ja auto on jouduttu tämän vuoksi korjaamaan ennen 231 500 kilometrin täyttymistä, sillä autolla oli 19.8.2014 ajettu 217 629 kilometriä. Lautakunta pitää edellä esitetyn perusteella selvitettynä, että jakohihna olisi pitänyt tarkastaa ennen auton luovuttamista ostajalle ja tätä seuraava tarkastus olisi pitänyt tehdä vasta selvästi rikkoutumisajankohtaa myöhemmin. Myyjäliike vastaa ostajalle auton puutteellisesta huoltamisesta ja tästä aiheutuvista vahingoista, jos huollon laiminlyönti kohdistuu auton luovutusta edeltävään aikaan. Asiassa ei myöskään ole näytetty, että EN:lle olisi nimenomaisesti kerrottu, että jakohihnan tarkastukset on laiminlyöty ja hihna on syytä tarkastaa välittömästi. Ostajalla on ole erityistä tavaran ennakkotarkastusvelvollisuutta, joten sillä, että huoltokirja on ollut ostajan nähtävillä kauppaa tehtäessä, ei ole myyjän virhevastuun kannalta merkitystä. Lautakunta toteaa edellä esitetyn perusteella, että autossa on ollut jakohihnan rikkoutumisesta aiheutuneen moottorivaurion vuoksi kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3 kohdassa tarkoitettu virhe.

EN on niin ikään vedonnut auton virheenä muihin autossa ilmenneisiin vikoihin.

Kuluttajariitalautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan kaupan kohteena on ollut noin kymmenen vuotta vanha, 213 000 kilometriä ajettu ja 2 800 euroa maksanut käytetty auto. Ostajankin on auton käyttöikä ja ajomäärä sekä kauppahinta huomioon ottaen täytynyt varautua auton tavanomaisesta käytöstä ja ikääntymisestä aiheutuviin korjauskustannuksiin. Pelkästään se, että tällaista autoa joudutaan korjaamaan tai kunnostamaan, ei osoita, että autossa olisi virhe.

Lautakunta pitää Tmi Juha Perin korjausarvion perusteella riittävässä määrin näytettynä, että auton ohjaustehostin on rikkoutunut öljyvuodon vuoksi. Lisäksi puskuri on vaihdettu toiseen, jolloin lohkolämmittimen pistoke on jätetty asentamatta ja puskurissa on toimimattomat sumuvalot. Lautakunnan käsityksen mukaan ohjaustehostimen korjauskustannukset nousevat auton arvoon ja siitä maksettuun kauppahintaan nähden suhteellisen suuriksi. Autoon asennettujen sumuvalojen on puolestaan toimittava, mikä olisi puskuria vaihdettaessa pitänyt ottaa huomioon. Lisäksi lautakunta pitää epätavallisena, että lohkolämmittimen pistoke puuttuu, jos autossa on lohkolämmitin. Lautakunnan käsityksen mukaan auton puskurinvaihtoa ei ole tehty asianmukaisella tavalla. Ostajalla on perusteltua aihetta edellyttää, että auton aiemmat korjaukset on tehty asianmukaisella tavalla huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Jos näin ei ole, autossa on virhe. Lautakunta toteaa edellä esitetyn perusteella, että autossa on ollut ohjaustehostimen ja puskurin osalta kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3 kohdassa tarkoitettu virhe.

Lautakunnan käsityksen mukaan muut kuin edellä esitetyt viat ovat aiheutuneet auton käyttöikään ja määrään nähden auton tavanomaisesta ikääntymisestä ja kulumisesta, eikä autossa ole tältä osin hyvitykseen oikeuttavaa virhettä.

EN on vaatinut yhteensä 3 129,89 euron korvausta tai jos auton korjaaminen ei ole mahdollista kaupan purkamista ja jo maksettujen korjauskulujen korvaamista.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan jollei virheen korjaaminen tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ostaja saa:

1) vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta; tai

2) purkaa kaupan, paitsi jos virhe on vähäinen.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi.

Lautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan jakohihnan katkeamisesta aiheutunut moottorivaurio on korjattu. Myös muut autossa ilmenneet virheet ovat oikaistavissa, joten kaupan purkamiselle ei ole edellytyksiä. Sen sijaan asiassa on arvioitava EN:n oikeutta vahingonkorvaukseen ja hinnanalennukseen.

Jakohihnavaurion vuoksi maksettavan vahingonkorvauksen määrän arviointi perustuu ilmenneen virheen laadun ja korjauskustannusten lisäksi auton ikään, ajomäärään sekä kauppahintaan. Auto on tullut siihen asennettujen uusien osien ja moottorin kunnostuksen myötä iältään ja ajomäärältään vastaavia autoja selvästi parempaan kuntoon, miltä osin korjauksista on syntynyt ostajalle hyötyä. Öljynvaihtoon liittyvät kustannukset ovat puolestaan auton tavanomaisia käyttö- ja huoltokustannuksia, jotka olisivat joka tapauksessa tulleet ostajan maksettaviksi. Lautakunta harkitsee edellä esitetyn perusteella vahingonkorvauksen määräksi tältä osin 500 euroa.

Auton muiden virheiden vuoksi maksettavan hinnanalennuksen määrän arviointi perustuu ilmenneiden virheiden laadun ja todennäköisten korjauskustannusten lisäksi auton ikään, ajomäärään sekä kauppahintaan ja tähän perustuviin ostajan aiheellisiin odotuksiin. Jos auto korjataan asentamalla siihen uusia osia, auto tulee tältäkin osin vastaavia autoja parempaan kuntoon. Lautakunta harkitsee edellä esitetyn perusteella hinnanalennuksen määräksi 500 euroa.

EN on vaatinut korvausta asiasta aiheutuneista puhelin- ja matkakustannuksista.

Lautakunta pitää uskottavana, että ENlle on aiheutunut asian selvittämisestä puhelin- ja matkakustannuksia, joista hänellä on oikeus kohtuulliseksi katsottavaan korvaukseen. Koska muusta kustannusten määrästä ei ole esitetty selvitystä, lautakunta harkitsee kohtuullisen korvauksen määräksi tältä osin ENn vaatimusta vastaavat 11,48 euroa.

EN on vaatinut tuotto- ja viivästyskorkoa hyvitettävälle summalle.

Kauppalain 65 §:n 2 momentin mukaan jos myyjän on maksettava kauppahinta takaisin, hänen on maksettava sille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisesti korkoa siitä päivästä lukien, jona hän vastaanotti kauppahinnan.

Korkolain 3 §:n 2 momentin mukaan jos velasta on sovittu maksettavaksi korkoa korkokantaa kuitenkaan määräämättä, velallisen on maksettava vuotuista korkoa kulloinkin voimassa olevan 12 §:ssä tarkoitetun viitekoron mukaisesti.

Korkolain 12 §:n mukaan laissa tarkoitettu viitekorko on Euroopan keskuspankin viimeisimpään perusrahoitusoperaatioon ennen kunkin puolivuotiskauden ensimmäistä kalenteripäivää soveltama korko pyöristettynä ylöspäin lähimpään seuraavaan puoleen prosenttiyksikköön. Kyseisen puolivuotiskauden ensimmäisenä kalenteripäivänä voimassa olevaa viitekorkoa sovelletaan seuraavien kuuden kuukauden ajan.

Perusteettomasti toisen osapuolen hallussa olleelle pääomalle on oikeuskäytännössä määrätty maksettavaksi tuottokorkoa (KKO 1993:167 ja KKO 2005:69). Hinnanalennukselle on tämän periaatteen mukaisesti maksettava korkolain 3 §:n 2 momentin ja saman lain 12 §:n mukaista viitekorkoa vastaava tuottokorko kauppahinnan vastaanottopäivästä lukien aina viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamisajankohtaan saakka.

Vahingonkorvaukselle ei puolestaan makseta tuottokorkoa, joten ostajilla ei ole oikeutta tuottokorkoon vahingonkorvauksen osalta.

Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle ja muulle vastaavalle saatavalle on maksettava viivästyskorkoa, kun vaatimuksen ja sen riittävien perusteiden esittämisestä on kulunut 30 vuorokautta.

Koska muusta korkovaatimuksen esittämisajankohdasta ei ole esitetty selvitystä, lautakunta katsoo C:n saaneen tiedon EN:n lopullisesta vaatimuksesta seitsemäntenä päivänä vaatimuksen sisältävän kuluttajariitalautakunnan vastauspyynnön lähettämisestä eli 5.2.2015. Viivästyskoron maksuvelvollisuus on näin ollen alkanut 7.3.2015. Viivästyskorkoa on maksettava Suomen Pankin kullekin puolivuotiskaudelle määrittämän korkokannan mukaisesti.

Suositus Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että C Oy maksaa EN:lle hinnanalennuksena 500 euroa lisättynä korkolain 3 §:n ja 12 §.n mukaisesti määräytyvällä tuottokorolla kauppahinnan vastaanottopäivän ja viivästyskoron maksuvelvollisuuden väliseltä ajalta ja vahingonkorvauksena yhteensä 511,48 euroa. Lisäksi kuluttajariitalautakunta suosittaa, että C Oy maksaa hinnanalennukselle ja vahingonkorvaukselle tämän päätöksen perustelut -osassa mainittua viivästyskorkoa 7.3.2015 lukien.