HAMMASHOIDON HINTA. HINTA-ARVIO. KOKONAISHINTA.

Vaatimukset K vaatii, että hammaslääkäriasema hyvittää hoidon hinnasta 2 500 euroa ylittävän osuuden, joka on 1 476,04 euroa.

Oikomishoidon konsultaatiossa tammikuussa 2012 lääkäri HS antoi hoidon hinta-arvioksi 2 500 euroa. Hoito aloitettiin helmikuussa samana vuonna. Loppuvuodesta 2012 K sai tietää, että annettu hinta-arvio ei kata kaikkia hoidosta aiheutuvia kustannuksia. K:lle ei kerrottu, että esimerkiksi hampaan poisto keväällä 2012 ei sisälly oikomishoidon kustannuksiin. Myöskään alussa otetut röntgenkuvat, mallinnukset ja vastaavat toimenpiteet eivät kuuluneet annettuun hinta-arvioon. K sitoutui hoitoon tietämättä ylimääräisistä kustannuksista.

Lääkärillä oli jo ennen hoidon aloittamista tiedossa, että yksi hammas jouduttaisiin ehkä poistamaan, mutta hoito aloitettiin ilman poistoa. Hampaan poisto aiheutti purennan leviämisen.

K on maksanut hoidosta noin 1 500 euroa hinta-arviota enemmän. Hinta-arvioon olisi pitänyt liittää kaikki kustannukset tai niistä olisi pitänyt kertoa erikseen.

K kiistää, että hänelle olisi oikomiskonsultaation yhteydessä kerrottu hinta-arvion koskevan vain kiinteää kojehoitoa. Hänelle ei selvitetty, että kiinteä kojehoito tarkoittaa vain osaa hoidosta, johon hän oli sitoutumassa. K:lle ei selvitetty oikomiskonsultaatiossa, mitä muita kustannuksia hänen maksettavakseen tulee. Tällaisista ylimääräisistä kustannuksista kerrottiin vasta loppuvuodesta 2012, yli puoli vuotta hoidon alkamisen jälkeen kun K oli tiedustellut maksuista.

Vastaus H Oy kiistää vaatimuksen. Oikomishoidosta ei voi antaa tarkkaa hinta-arviota, koska potilaan hampaiden siirtyminen on aina yksilöllistä eikä hoidon reaktiota voida tietää varmasti ennalta. Arvio perustuu aikaisemmin toteutuneisiin oikomishoitoihin. H Oy kertoo aina oikomiskonsultaation yhteydessä, että annettava kustannusarvio koskee kiinteää kojehoitoa. Kiinteän kojehoidon osalta kustannusarvio nousi kuluttajaneuvonnan suositellusta kohtuudesta 75 euroa. Arvion ylityksestä keskusteltiin potilaan kanssa hoidon kuluessa.

Ratkaisun perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Kysymys on yksityisen terveydenhuollon palvelusta, josta ei ole erityistä lainsäädäntöä, vaan tällaisia sopimuksia arvioidaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.

Kun potilaana on kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kuluttaja, potilaan ja palveluntarjoajan väliseen sopimussuhteeseen sovelletaan kuluttajansuojalain pakottavia säännöksiä. Kuluttajapalveluksia koskevaa kuluttajansuojalain 8 lukua sovelletaan esineitä koskeviin töihin, mutta ei terveydenhuollon palveluihin. Lautakunnan ratkaisukäytännössä on kuitenkin vakiintuneesti katsottu, että kuluttajansuojalain 8 luvun säännöksistä ilmenevät yleiset oikeusperiaatteet ja ohjeet ovat sovellettavissa myös terveydenhuollon palveluihin.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 24 §:n mukaan lopullinen hinta saa ylittää hinta-arvion enintään 15 prosentilla. Hinta-arvion katsotaan tarkoittavan palveluksesta perittävää kokonaishintaa, jollei toisin ole sovittu. Jos syntyy erimielisyyttä siitä, onko esitettyä rahamäärää pidettävä kiinteänä hintana, enimmäishintana, hinta-arviona vai suuntaa-antavana hintatietona, toimeksisaajan on näytettävä väitteensä toteen.

Hinta-arvion merkitys

Ennen hoidon aloittamista K on käynyt oikojahammaslääkärin konsultaatiossa, missä hänelle on annettu arvio hoidon kustannuksista. H Oy:n mukaan annettu 2 500 euron hinta-arvio käsitti ainoastaan kiinteän kojehoidon ja K:lle selvitettiin suullisesti mitä muita kustannuksia hoidosta tulee. K on kiistänyt saaneensa selvitystä siitä, että hoidosta tulisi 2 500 euron ylittäviä kustannuksia.

Hammaslääkärillä on ennen hintatiedon antamista ollut tilaisuus selvittää tarvittavan hoidon sisältöä. K:lla on siten ollut perusteltu aihe olettaa, että annettu hintatieto koskee hänen tapauksessaan hampaiden oikomiseksi tarvittavan hoidon hintaa. Vaikka K:lle olisi kerrottu arvion koskevan kiinteää kojehoitoa, kuluttajan ei voida edellyttää yksin tämän perusteella ymmärtävän, että hintatieto koskee vain osaa oikomishoidosta. Kuluttajansuojalain 8 luvun 24 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti hinta-arvion katsotaan tarkoittavan palveluksesta perittävää kokonaishintaa, ellei toisin ole sovittu. Hammaslääkäriasema ei ole esittänyt näyttöä väitteelleen siitä, että se olisi erikseen nimenomaisesti tiedottanut K:lle, että annettu hinta-arvio koskee vain tiettyä osaa oikomishoidosta. Näyttöä ei ole esitetty myöskään siitä, että kyseessä olisi ollut vain suuntaa-antava hintatieto.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 24 §:n mukaan hinta-arvion voi erityisestä, sen antamisen jälkeen ilmenneestä syystä ylittää enintään 15 prosentilla. Tätä voidaan pitää lähtökohtana myös nyt kyseessä olevassa asiassa. H Oy ei ole esittänyt perustetta, jolla hinta-arvion olisi saanut ylittää. K:lla ei siten ole velvollisuutta maksaa hoidosta enempää kuin arvion mukaiset 2 500 euroa.

Suositus

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että H Oy hyvittää K:lle oikomishoidon hinnasta osuuden, joka ylittää 2 500 euroa.

Päätös oli yksimielinen.