UUDEN MERCEDES BENZ A180 BUSINESS PREMIUM -HENKILÖAUTON KAUPPA. VAKIONOPEUSSÄÄTIMEN JA NOPEUDENRAJOITTIMEN TOIMINTA. VÄHÄINEN VIRHE.

Kuluttaja K (jäljempänä K) osti 9.1.2012 elinkeinoharjoittaja E:ltä (jäljempänä E) MB-merkkisen henkilöauton 27 176,85 eurolla. Auto ensirekisteröitiin 9.1.2012.

Osapuolet ovat eri mieltä siitä, onko autossa E:n vastuulle kuuluva virhe vakionopeussäätimen ja tähän liittyvän nopeudenrajoittimen toimintatavan vuoksi.

Vaatimukset K vaatii kaupan purkamista tai 23 000 euron hinnanalennusta.

Kuluttaja K:n mukaan autossa on vakionopeussäädin nopeudenrajoittimella. Kun autolla ajetaan nopeudenrajoitin päällä, ja tämän jälkeen vaihdetaan kaasusta irrottamatta (eli ajetaan tasaisella vauhdilla tai kiihdytetään) vakionopeussäätimelle, niin vakionopeussäädintä pois päältä otettaessa kaasu lakkaa toimimasta noin viidestä kymmeneen sekunnin ajaksi. Vika on aiheuttanut vaaratilanteita liikenteessä. K:n mukaan hänen aiemmassa vastaavanmerkkisessä ja –mallisessa autossa ei ollut kyseistä vikaa. K kertoo koeajaneensa E:llä myynnissä ollutta, samanmerkkistä ja –mallista sekä samanlaisella moottorilla ja vaihteistolla varustettua autoa, jossa tätä "ominaisuutta" ei ollut. Myöskään E:n huollon mukaan missään muussa autoyksilössä ei ole ollut vastaavaa "ominaisuutta". K on liittänyt valitukseensa auton täydellisen huoltohistorian. K:n mukaan huoltohistoria sisältää E:n huollon 20.4.2012 kirjaamaan selvityksen nyt kyseessä olevasta viasta. Siitä, että vakionopeussäätimessä / nopeudenrajoittimessa on mahdollisesti uusi ominaisuus, jonka seurauksena kaasupoljin lakkaa toimimasta, ei mainittu mitään myyjän antamissa auton käyttö- ja hoito-ohjeissa, eikä ohjeissa kerrota mitään "normaalia" tapaa käyttää vakionopeussäädintä ja nopeudenrajoitinta. K kysyy, miksi asiasta ei kerrottu autoa myytäessä, jos oletetaan, että kyseessä on ominaisuus. Asia olisi ollut ostopäätökseen vaikuttava.

K:n mielestä autossa ilmennyt virhe ei ole vähäinen, eikä sen korjaaminen ole onnistunut kohtuullisessa ajassa useista korjausyrityksistä huolimatta, eikä autoa ole vaihdettu toiseen. Virheestä aiheutunut haitta ja liikenteessä aiheutuneet vaaratilanteet ovat olennaisia seikkoja. K ihmettelee sitä, miksi vikaa on yritetty korjata useita kertoja, jos kyseessä on ominaisuus. Kyseinen lisävaruste ja sen toiminta on kuitenkin ollut se nimenomainen syy, miksi kyseinen auto on valittu.

E:n vastineessa mainittu normaalista poikkeava toimintatapa ei täysin vastaa todellisuutta. Sen jälkeen, kun vakionopeussäädin on päällä, kaasun painamisella tai painamatta jättämisellä ei ole vaikutusta ongelmaan. Jarrupoljinta ei tarvitse painaa, vaan ongelma ilmenee riippumatta siitä, miten vakionopeussäätimen ottaa pois päältä. K kysyy myös, mikä on oikea toimintatapa. Nopeudenrajoittimen tarkoituksena on nimenomaisesti nopeuden rajoittaminen. K pitää tavanomaisena toimintatapana, että taajamassa ajetaan nopeudenrajoittimella, ja maantiellä siirrytään käyttämään vakionopeussäädintä. Moottoritielle siirryttäessä kiihdytetään ja vaihdetaan vakionopeussäätimelle. Kyseinen vika ilmenee esimerkiksi edellä esitetyllä tavalla toimittaessa.

E:n mainitsema aika kahdesta kolmeen sekuntia voi pitää tai olla pitämättä paikkaansa. E:n esittämä aika-arvio on esitetty vastineessa. K:n mukaan hän ei ole mitannut aikaa sekuntikellolla. K epäilee kuitenkin, että aika on pidempi.

K:n käsityksen mukaan kaupan purkaminen on ainoa vaihtoehto, koska autoliikkeet eivät ota viallista autoa vaihdossa, eikä kyseistä vikaa voi korjata. Jos kuluttajariitalautakunta kuitenkin päätyy suosittamaan hinnanalennusta, niin pelkkä lisävarusteen hinnan korvaaminen ei ole riittävää. Kyseinen vika vaikuttaa auton jälleenmyyntiarvoon varusteen hintaa enemmän. Se, ettei autoa saada myytyä tai vaihdettua, on varsin todennäköistä, sillä autoliikkeet eivät yhtä liikettä lukuun ottamatta olleet valmiita ottamaan autoa vaihdossa. Liike, joka olisi ottanut auton vastaan, katsoi, että hinnanalennus ehjään autoon verrattuna on 6 000 euroa. K epäilee, ettei kukaan yksityinenkään osta autoa sen jälkeen kun myyjä ohjeistaa, että vakionopeussäädintä ja nopeudenrajoitinta voi käyttää vain tietyllä tavalla tai muuten kaasu lakkaa toimimasta. Ostajalla olisi niin ikään edessään sama ongelma auton jälleenmyytävyydestä. Auto voidaan myydä varaosiksi joidenkin vuosien päästä, kun vastaavanikäisen auton varaosille syntyy tarvetta. K arvioi edellä esitetyt seikat huomioon ottaen hinnanalennuksen määräksi koko kauppahinnan vähennettynä käyttöhyödyllä ja autosta varaosiksi myytäessä saatu summa. K:n mukaan hinnanalennuksen määräksi tulee siten 23 000 euroa. Kun selvisi, ettei autoa saada korjattua, auton ajomäärä oli 24 000 kilometriä. Valituksen tekohetkellä auton ajomäärä on 40 000 kilometriä. K toivoo, että käyttöhyödyn määrittelyssä otetaan huomioon se, että E on viivyttänyt asian käsittelyä.

Vastaus E:n mukaan K:n esille nostama ominaisuus kuuluu kyseessä olevaan automalliin, eikä se ole vika tai virhe. Ominaisuus ilmenee ainoastaan, kun autoa ajetaan nopeudenrajoitinta vasten ja vaihdetaan vakionopeussäätimelle koskematta tämän jälkeen kaasupolkimeen, minkä jälkeen painetaan jarrupoljinta (säädin putoaa päältä) ja painetaan kaasua. Tämän jälkeen kestää kahdesta kolmeen sekuntia ennen kuin moottori reagoi lisätehoa koskevaan pyyntöön. E:n mielestä kyseinen menettelytapa on normaalista poikkeava.

E ei pidä kyseistä seikkaa liikenneturvallisuutta vaarantavana. Sekä maahantuojan että auton valmistajan tekninen asiantuntija on varmistanut asian. E kiistää väitteet auton vaarallisuudesta tai siitä, että auton arvo olisi kyseisen ominaisuuden vuoksi alentunut. Koska K:n autossa ei ole vikaa, E ei suostu kaupan purkamiseen tai muihin hyvityksiin.

Ratkaisun perustelut Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.

Saman säännöksen 2 momentin 5-kohdan mukaan tavaran tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 4 momentin 1-kohdan mukaan jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1-3 momentissa säädetään, siinä on virhe.

Kuluttajariitalautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan valituksen kohteena olevan auton kaasupolkimen toiminnassa on ilmennyt viive vakionopeussäätimen poiskytkennän jälkeen, jos autoa on ennen vakionopeussäätimen päälle kytkemistä ajettu siten, että nopeudenrajoitin on ollut käytössä. E:n mukaan kyseinen viive on ollut kahdesta kolmeen sekuntia, ja K:n mukaan viive on ollut pidempi.

Lautakunnan käsityksen mukaan K:n kuvaama tapa käyttää kyseessä olevaa laitteistoa ei ole epätavallinen. Sen sijaan lautakunta pitää epätavallisena, ettei auton kaasupoljin vastaa lisätehoa koskevaan tarpeeseen, kun vakionopeussäädin on kytketty pois päältä. Kyseinen ilmiö haittaa vastaavan laitteiston käyttämistä, ja kaasupolkimen viiveestä voi aiheutua vaaratilanteita liikenteessä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyse ei ole tavanomaisesta ominaisuudesta, minkä vuoksi vakionopeussäädin ja tähän yhdistetty nopeudenrajoitin ei siten vastaa ominaisuuksiltaan ja toiminnaltaan ostajan aiheellisia odotuksia. Lautakunnalle ei myöskään ole esitetty näyttöä siitä, että auton käyttöohjeissa olisi opastettu, miten kaasupolkimen viive voidaan välttää. Asiassa jää niin ikään näyttämättä, että ostajalle olisi nimenomaisesti kerrottu kauppaa tehtäessä, että nopeudenrajoittimen ja vakionopeussäätimen käyttäminen K:n esittämällä tavalla voi johtaa vastaavaan tilanteeseen. Kyseinen tieto olisi kuitenkin todennäköisesti vaikuttanut joko autoa tai sen lisävarusteita koskevaan ostopäätökseen. Lautakunta pitää lisäksi varsin epätodennäköisenä, että autoa olisi yritetty korjata E:n korjaamolla useaan kertaan, jos nyt kyseessä olevaa seikkaa olisi pidetty alun perin auton tavanomaisena toimintatapana. Lautakunta toteaa edellä esitetyn perusteella, että autossa on virhe.

K on vaatinut kaupan purkamista tai toissijaisesti 23 000 euron hinnanalennusta.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan jollei virheen korjaaminen tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ostaja saa:

1) vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta; tai

2) purkaa kaupan, paitsi jos virhe on vähäinen.

Asiassa on riidatonta, että autossa ilmennyttä virhettä ei saada korjattua. Lautakunnalle esitetty selvitys viittaa siihen, että virhe ilmenee vain silloin, kun nopeudenrajoitinta ja vakionopeussäädintä käytetään K:n esittämällä tavalla, ja auto toimii muilta osin asianmukaisella tavalla. Lautakunnan käsityksen mukaan virhe on asiaa kokonaisuutena arvioiden siinä määrin vähäinen, ettei kaupan purkamiselle ole edellytyksiä. K:lle on syntynyt kuitenkin oikeus virheen merkitystä vastaavaan hinnanalennukseen.

Hinnanalennuksen määrän arviointi perustuu ilmenneen virheen laadun lisäksi virheen merkitykseen auton tavanomaisen käytettävyyden sekä ostopäätöksen kannalta sekä kyseisten varusteiden arvoon. Lautakunta pitää sitä, että valituksen perusteena olevaa virhettä ei ilmeisesti voida korjata hinnanalennuksen määrää korottavana seikkana. Niin ikään se, että virhe rajoittaa tai ainakin haittaa kyseessä olevien varusteiden käyttämistä tavanomaiseen tarkoitukseensa, on hinnanalennuksen määrää korottava seikka, eikä hinnanalennusta siten voida määritellä yksinomaan vakionopeussäätimen ja nopeudenrajoittimen kauppahinnan perusteella. Toisaalta ja kuten edellä on todettu, virhe ilmenee vain, kun nopeudenrajoitinta ja vakionopeussäädintä käytetään K:n esittämällä tavalla, eikä se ilmeisesti vaikuta auton toimintaan muulloin, jos nopeudenrajoitinta ja vakionopeussäädintä ei käytetä K:n kuvaamalla tavalla. K ei myöskään ole esittänyt oman kertomuksensa tueksi näyttöä siitä, missä määrin virhe vaikuttaa auton arvoon tai vaihdettavuuteen. Lautakunta harkitsee edellä esitetyn perusteella hinnanalennuksen määräksi 2 000 euroa.

Suositus Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että E maksaa K:lle hinnanalennuksena 2 000 euroa.

Päätös oli yksimielinen.