KISSAN HAMMASHOITO. ELÄINLÄÄKINTÄVAHINKOJEN KORVAUSLAUTAKUNTA. IENTULEHDUS. KRUUNUAMPUTAATIO. PALVELUKSEN VIRHE.

Vaatimukset K vaatii, että toimeksisaaja palauttaa lääkärinkäyntien hinnasta 1 051,45 euroa sekä lääkärinkäynneistä aiheutuneista matkakuluista 9,24 euroa. Yhteensä vaatimus on 1 060,90 euroa.

K vaatii kissan hoitokustannuksia palautettavaksi seuraavasti:

- Lääkärinkäynnistä 22.3.2012 yhteensä 334,70 euroa. Hoitomuotona käytettiin kruunuamputaatiota, mikä ei sovellu ientulehduksen (gingivitiitti) tai ikenien ja suun limakalvotulehduksen (gingivostomatiitti) hoitoon. Lisäksi kruunuamputaatio tehtiin väärin, koska kissan hampaaseen jäi pala kruunua jäljelle.

- Lääkärinkäynnistä 7.9.2012 yhteensä 58,80 euroa. Tulehdus ei ollut hellittänyt, koska hoitomuoto oli edellisellä kerralla valittu väärin. Tulehduksen uusiutuminen on selvä viite kroonisuuteen. Myös annetut lääkkeet olivat turhia, koska ainoa hoitokeino on poistaa hammas kokonaan.

- Lääkärinkäynnistä 7.11.2012 yhteensä 83,15 euroa. Tulehdus ei ollut rauhoittunut, joten kissa vietiin uudelleen tarkastukseen ja aloitettiin ennalta ehkäisevät antibiootit leikkausta varten. Kruunuamputoitua hammasta ei tässäkään vaiheessa kehotettu poistamaan.

- Lääkärinkäynnistä 13.11.2012 yhteensä 296,75 euroa. Hampaanpoisto tehtiin huonosti ja ikeniin jäi hampaan/juuren palasia.

- Lääkärinkäynnistä 17.12.2012 yhteensä 278,05 euroa. Tälläkin kertaa hampaanpoistosta jäi ikeniin hampaan/juuren palasia.

Toimeksisaaja teki alun perin väärän diagnoosin ja tilanne jouduttiin korjaamaan eläinlääkäri B:ssä vuotta myöhemmin. Toimeksisaajan mukaan hoitovirhettä ei tapahtunut, koska kissa oli uusi potilas, jonka taustat eivät olleet selvillä. Ensimmäisestä 20.2.2012 päivätystä hoitokertomuksesta kuitenkin selviää, että jatkuva ientulehdus oli toimeksisaajan tiedossa alusta alkaen.

Ensimmäisellä hampaanpoistokerralla toimeksisaaja valitsi poistotekniikaksi kruunuamputaation, vaikka yleisesti tiedetään, että kruunuamputaatio ei riitä, vaan myös juuret on saatava pois. Kruunuamputaatio tehtiin myös väärin, sillä hampaaseen jäi pala kruunua jäljelle. Toisella ja kolmannella kerralla hampaat yritettiin poistaa kokonaan, mutta ikeniin jäi hampaanpaloja. Aluksi toimeksisaaja myönsi hoitovirheen tapahtuneen ja kehotti hakemaan korvausta toimeksisaajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiöltä tuli asiasta kielteinen päätös. Toimeksisaaja oli kuitenkin toimittanut vakuutusyhtiölle väärää tietoa tapahtuneesta. Toimeksisaaja oli kertonut vakuutusyhtiölle, että asiakasta olisi ohjeistettu jatkohoidon kanssa siten, että kruunuamputoidun hampaan juuret tulisi poistaa jossain vaiheessa. Hoitokertomuksista kuitenkin selviää, ettei asiasta kerrottu K:lle.

K haki vakuutusyhtiöltä korjauspäätöstä lisäasiakirjojen kanssa. Toinenkin päätös oli hänen kannaltaan kielteinen, mutta tällä kertaa sen takia, että toimeksisaajan vastuuvakuutus ei kattanut kissalle aiheutunutta vahinkoa.

Vastaus Toimeksisaaja kiistää valittajan vaatimuksen.

Kissan hoito perustui asiakkaan kanssa sovittuihin toimenpiteisiin kustannuksineen. Jatketusta hoitotoimenpiteestä aiheutuvat kustannukset eivät vakuutusyhtiön 10.6.2013 antaman lausunnon mukaan ole vastuuvakuutuksen piiristä korvattavia.

Vakuutusyhtiön aiemmin 15.5.2013 antaman lausunnon mukaan hoito on edennyt normaalilla tavalla, eikä hoidossa ole aiheutunut kissalle vahinkoa, josta olisi syntynyt ylimääräisiä, alkuperäiseen hoitotarpeeseen liittymättömiä hoitokustannuksia.

Hoidon tarpeellisuuden ja jo tehtyjen hoitomuotojen arviointi myöhemmin saadun lisätiedon varassa ei ole peruste, jolla aiemmat hoidot voitaisiin katsoa aiheutetuiksi vahingoiksi siten, että kyseessä olisi kuluttajariitalautakunnan ratkaisupiiriin kuuluva asia.

Mikäli asiakkaan näkemyksen mukaan kyseessä olisi joltain osin hoitovirhe, asia kuuluu käsiteltäväksi eläinlääkintävahinkojen arviointilautakuntaan.

Ratkaisun perustelut

Lautakunnan toimivalta

Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko lautakunta toimivaltainen ratkaisemaan asian. Toimeksisaaja on todennut, että asia tulisi käsitellä eläinlääkintävahinkojen arviointilautakunnassa.

Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 2 §:n mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia yksittäisiin erimielisyyksiin muun muassa elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi.

K on saattanut lautakunnan käsiteltäväksi hänen ja toimeksisaajan välisen erimielisyyden. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella lautakunta ei olisi toimivaltainen ratkaisemaan asiaa. Se, että asia voitaisiin ratkaista myös eläinlääkintävahinkojen arviointilautakunnassa, ei poista lautakunnan toimivaltaa. Lautakunta on toimivaltainen ratkaisemaan asian.

Vakuutuspäätöksen merkitys

Vakuutusyhtiö on antanut asiassa 10.6.2013 päätöksen, jonka mukaan vahinkoa ei korvata toimeksisaajan vastuuvakuutuksesta, koska K:lle aiheutuneet vahingot eivät ole kuuluneet vastuuvakuutuksen piiriin.

Lautakunta toteaa, että vastuuvakuutus ei välttämättä kata vakuutuksenottajan korvausvastuuta kokonaan. Vahinko voi jäädä vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle vakuutukseen sisältyvän rajoitusehdon vuoksi, vaikka vakuutuksenottaja olisikin vahingosta korvausvastuussa.

Edellä mainitun perusteella lautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiön 10.6.2013 antamalla päätöksellä ole merkitystä arvioitaessa toimeksisaajan virhevastuuta K:ta kohtaan.

Eläinlääkäripalvelun virheellisyys

Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:n mukaan palveluksen on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Jos palvelus poikkeaa edellä mainitusta, siinä on virhe. Todistustaakka siitä, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on toimeksisaajalla.

K:n mukaan ensimmäisellä hoitokerralla tehty kruunuamputaatio on ollut väärä hoitotoimenpide. Lautakunta toteaa, että eläinlääketieteellisen tietämyksen mukaan kruunuamputaatio ei sovellu ientulehduksen hoitoon, vaan hammas on poistettava juurineen. Edellä mainitun perusteella lautakunta katsoo, että palvelusta ei ole suoritettu ammattitaitoisesti eikä huolellisesti, joten siinä on ollut kuluttajansuojalain tarkoittama virhe.

K:n mukaan myöhemmillä hoitokerroilla suoritetut hampaanpoistot on myös suoritettu virheellisesti, koska ikeniin on jäänyt juuria tai hampaanpalasia. Lautakunta toteaa, että eläinlääketieteellisen tietämyksen perusteella juurien tai hampaanpalasten jäämistä ikeniin ei lähtökohtaisesti voida pitää virheenä toimeksisaajan palveluksessa. Hampaiden jäämien poistaminen on tarpeen vain, mikäli niissä on tulehduspesäkkeitä. Tässä tapauksessa näin ei kuitenkaan ole ollut, joten palveluksessa ei tältä osin voida katsoa olleen virhettä.

Lautakunta on tutustunut sille toimitettuun asiakirja-aineistoon ja katsoo, että edellä mainittua kruunuamputaatiota lukuun ottamatta toimeksisaajan suorittamat hoitotoimenpiteet ovat olleet asianmukaisia. Eläinlääketieteellisen tietämyksen mukaan vaikka kissan hammas olisi ensimmäisellä hoitokerralla poistettu asianmukaisesti, olisi ientulehdus todennäköisesti joka tapauksessa levinnyt muihin hampaisiin. Myöhemmät hoitokerrat eivät siten ole seurausta virheellisin perustein suoritetusta kruunuamputaatiosta, vaan ne ovat joka tapauksessa olleet tarpeen kroonisen ientulehduksen hoitamiseksi. Lautakunta katsoo, että muiden kuin ensimmäisen hoitokerran osalta toimeksisaaja on menetellyt ammattitaitoisesti ja huolellisesti. Sen sijaan ensimmäisellä hoitokerralla suoritetun kruunuamputaation osalta palveluksessa on ollut toimeksisaajan vastuulle kuuluva virhe.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 18 §:n mukaan tilaajalla on oikeus vaatia, että toimeksisaaja korjaa virheen tai uusii virheellisen suorituksen ilman, että tilaajalle aiheutuu siitä lisäkustannuksia. Saman pykälän kolmannen momentin mukaan toimeksisaaja ei saa vedota siihen, ettei hän ole saanut tilaisuutta virheen oikaisuun, jos tilaaja on korjauttanut virheen eikä olosuhteet huomioon ottaen voida kohtuudella edellyttää, että tilaaja olisi jäänyt odottamaan oikaisua toimeksisaajan puolelta.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 19 §:n mukaan jollei virheen korjaaminen tai uusi suoritus tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta kohtuullisessa ajassa siitä, kun tilaaja on ilmoittanut virheestä, tilaaja saa vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta.

Palveluksen virhetilanteessa lähtökohtana on, että tilaajan tulee virheen havaittuaan ilmoittaa siitä palveluksen suorittaneelle elinkeinoharjoittajalle, jolla on edellä lainkohdassa mainitulla tavalla mahdollisuus oikaista virhe omalla kustannuksellaan. Tässä tapauksessa K on tullut tietoiseksi toimeksisaajan suorituksen virheellisyydestä viedessään kissan hoidettavaksi toiselle eläinlääkäriasemalle, jossa kissalta on yhdellä hoitokerralla poistettu yhdeksän hammasta juurineen. Lautakunta katsoo, että useiden hampaiden poistaminen yhdellä kertaa on ollut perusteltua ja tarkoituksenmukaista. K:lta ei ole voitu kohtuudella edellyttää, että hän olisi tehnyt yhtä hammasta koskevan virheilmoituksen ja jäänyt odottamaan oikaisua toimeksisaajalta, eikä toimeksisaaja ole edes väittänyt, että sille olisi pitänyt tarjota mahdollisuutta virheen oikaisemiseen.

Edellä mainitun perusteella lautakunta katsoo, että K:lla on oikeus palvelun virhettä vastaavaan hinnanalennukseen. Kyseisestä hoitokerrasta K:lle on muodostunut 334,70 euron lasku, mikä sisältää muun muassa kliinisestä terveystarkastuksesta, kruunuamputaatiosta sekä kissalle määrätyistä lääkkeistä aiheutuneet kustannukset. Hinnanalennuksen määrää arvioidessaan lautakunta on ottanut huomioon sen, että suoritettu kruunuamputaatio on ollut ientulehduksen hoidon kannalta hyödytön. Toisaalta kyseinen hoitokerta on sisältänyt myös muita kruunuamputaatioon liittymättömiä hoitotoimenpiteitä, joten aihetta kaupan purkamiseen ja koko kauppahinnan palauttamiseen ei ole. Kaikki edellä lausuttu huomioon ottaen lautakunta arvioi kohtuullisen hinnanalennuksen määräksi 250 euroa.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 20 §:n mukaan tilaajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii palveluksessa olleen virheen vuoksi.

K on vaatinut korvattavaksi matkakuluja, jotka ovat aiheutuneet viidestä edestakaisesta matkasta toimeksisaajalle (5 x 8,42 km). Lautakunta toteaa, ettei K:lla ole oikeutta saada korvausta vaatimistaan matkakuluista, sillä kyseiset matkakulut eivät ole aiheutuneet toimeksisaajan palveluksessa olleen virheen johdosta.

Suositus Lautakunta suosittaa, että elinkeinoharjoittaja E maksaa kuluttaja K:lle hinnanalennuksena 250 euroa.

Päätös oli yksimielinen.