OMAKOTITALOTYÖMAAN MAANRAKENNUSTYÖT.

Vaatimukset

K vaatii että EH luopuu enemmistä maksuvaatimuksista ja korvaa hänelle 7 815,02 euroa. Sopimus syntyi yrityksen 11.5.2011 tekemän tarjouksen mukaisesti. Pohjien teon kokonaishinnaksi sovittiin 17 466 euroa. K:lta on jo veloitettu perusteetta yli sovitun. Jo ensimmäinen lasku ylitti sovitun. K kuitenkin maksoi sen, jotta työt eivät olisi keskeytyneet. Yritys velkoi toisella laskulla 2 629,99 euroa, mitä K ei ole maksanut. Hän on joutunut maksamaan erikseen routaeristyksen styrox-levyt ja salaojatarvikkeet sekä kuljetuskustannuksia, vaikka materiaalien piti kuulua urakkasopimukseen. Samoin K ja hänen työntekijänsä joutuivat asentamaan putket ja routaeristyksen, joiden piti kuulua urakkaan. Myös erillislaskutus lavettisiirrosta on perusteeton. K:a on laskutettu koneen siirrosta, vaikka työkoneet olivat jo tällöin urheilukentän työmaalla (1,5 km päässä K:n työmaasta). Urakoitsijan olisi ylipäätään pitänyt tehdä tämä kohde kerralla eikä siirtää kalustoaan välillä toiselle työmaalle. Töiden aikataulu johtui urakoitsijan syystä. Urakoitsijan ei tule vedota soranajomatkan yllättävään pituuteen, sillä soranajopaikka oli hänellä tiedossa jo alun pitäen. Myös rakennuksen tuleva liittymäpaikka oli raivattu auki jo urakoitsijan käydessä kohteessa etukäteen. Maalämpöjärjestelmä oli suunnitelmissa alusta pitäen. Asiasta mainittiin urakoitsijalle useasti ja hän myös tutustui kaikkiin työmaasuunnitelmiin. LVI-suunnitelman mukaisesti vesi ja maalämpö menevät piharakennukseen samassa putkessa. Jo alkuperäisissä suunnitelmissa autotalliin oli merkitty vesipiste. Tämä tarkoittaa myös viemärin vetoa. Suunnitelmat eivät muuttuneet tältäkään osin. K ei mieltänyt, että urakoitsijan tarjoukseensa kirjaamaa sanaa "varasto" voitaisiin käyttää perusteena väitteelle suunnitelmien muuttumisesta. K hyväksyy urakkahinnalle enintään 10 prosentin nousun. Yrityksen suorituksessa on myös laatuvirheitä. Tontille ja talon pohjaan on levitetty viimeisinä kuormina 360 tonnia käyttötarkoitukseen kelpaamatonta jätemaata, joka oli täynnä suuria (halkaisijaltaan jopa 40 cm) kiviä. Jätemaa voi olla peräisin läheiseltä urheilukentältä, jota yritys myös rakensi. Näin suuria kiviä sisältävä maa-aines vaatii lisätöitä, ei tiivisty kunnolla ja rikkoo eristyksiä. Samoin yritys jätti tekemättä radonputkiston. Sen tekeminen jälkiasennuksena on kalliimpaa eikä lopputuloksen onnistuminenkaan ole varma.

Liitteitä

EH:n tarjous 11.5.2011yrityksen lasku 22.6.2011, 19.121,59 euroakuljettajien työtunti-ilmoituksiaEH:n lasku 12.8.2011, 2.585,46 euroaLaskuja K:n hankinnoista valokuvia työmaaltalupapäätös tieliittymän rakentamisesta

Vastaus

Vaatimus on jätettävä käsittelemättä tai se on todettava perusteettomaksi. Tarjous tehtiin liittymän rakentamisesta, asuinrakennuksen pohjan tekemisestä, varaston pohjan tekemisestä, vesijohdon asentamisesta porakaivolta asuinrakennukseen sekä jätevesijärjestelmän rakentamisesta asuinrakennukselle. Töiden aloittamisen yhteydessä 13.6.2011 K:n suunnitelmat olivat muuttuneet eivätkä vastanneet enää tarjousta: tieliittymän paikka oli muuttunut ja edellytti huomattavasti enemmän maansiirtotöitä. Lisäksi kohteeseen rakennettiin maalämpöjärjestelmä. EH asensi kohteeseen maalämpöputket. Varaston tilalle rakennettiin autotalli johon myös vedettiin maalämpöputket, vesijohto ja viemäri. Sopimus ei siis ollut tarjouspyynnön mukainen. Erillistä urakkasopimusta ei ole laadittu. Yritys velkoi ensimmäisen työnosuuden sen valmistuttua ja K maksoi tämän 19 121,59 euron laskun huomautuksitta. Hän ei siis edellyttänyt, että työ tehtäisiin alkuperäisen tarjouksen mukaan. Routaeristys ei kuulunut edes alkuperäiseen tarjoukseen. K:lta on veloitettu normaalit kaluston siirtokulut. Konetta käytettiin työmaalla kolme kertaa. 13.-16.6. rakennettiin liittymä, tehtiin rakennusten pohjat, asennettiin putket ja kaivettiin imeytyskenttä. Toisella kerralla 21.6. tehtiin asuinrakennuksen pohjan sisätäyttö. Kolmannella kerralla 4.-10.8. tehtiin autotallin sisätäyttö. Autotallin sokkeli oli täytettävä erikseen koska se ei ollut valmis vielä silloin kun K vaati asuinrakennuksen sisätäyttöä. K on jättänyt maksamatta autotallin pohjan täytöstä lähetetyn laskun. Yritys ei voinut pitää kalustoaan koko kesää tällä työmaalla odottamassa töiden etenemistä. Täyttömaa on laadultaan normaalia ja se on K:n osoittamaa. Koltat saavat sorakuopasta maa-ainesta ilmaiseksi. Sitä on käytetty alueen kaikilla muillakin talotyömailla. Erikoistavara (hiekka ja sepelit) on ostettu XX Oy:ltä ja ne on veloitettu erikseen. Yritys ei missään vaiheessa ilmoittanut rakentavansa radonputkistoa. Asian ratkaiseminen edellyttäisi henkilötodistelua. Vastauksen täydennyksessä on nimetty kuultaviksi viisi eri henkilöä.

Ratkaisun perustelut

Vastauksessa on vedottu siihen, että asia vaatii suullista todistelua siitä, mitä on sovittu, miten on sovittu, mitä on tehty ja miten on tehty. Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 14 §:n 2 momentin 1) kohdan mukaan lautakunta voi jättää asian käsittelemättä, jos asian ratkaiseminen edellyttää suullisten todistelukeinojen käyttämistä. Lautakunta on päättänyt käsitellä asian. Se katsoo, että valituksen keskeisiin kysymyksiin on annettavissa ratkaisusuositus esitetyn aineiston perusteella. Lautakunta pitää asianmukaisena, että elinkeinonharjoittaja laatisi tämän mittaluokan sopimukset kuluttaja-asiakkaiden kanssa kirjallisesti. Tätä menettelyä edellyttävät myös yleisesti käytetyt vakiosopimusehdot ja mallit. Nyt näin ei ole menetelty. Lautakunta katsoo, että tästä aiheutuva tulkintariski kuuluu ensisijaisesti elinkeinonharjoittajalle, ei tilaajalle. Henkilötodistelu antaisi selvitystä siihen, mikä on urakoitsijatahon oma käsitys sopimuksen sisällöstä, mutta ei niinkään siitä, mikä käsitys tilaajalle on suullisen sopimuksen sisällöstä tullut. Tämä seikka on kuitenkin merkityksellinen arvioitaessa sitä, mitä osapuolten kesken voidaan pitää sovittuna. K on ilmoittanut oman käsityksensä sopimuksesta valituksessa. Lautakunta katsoo, että mahdollisia käsityseroavaisuuksia on perusteltua tulkita sopimuksen laatimisesta vastanneen elinkeinonharjoittajan vahingoksi. Muutoin riskinä voi olla, että kaiken kirjallisen sopimusaineiston merkitystä aletaan laajemminkin kiistää vetoamalla erilaisiin suullisiin välipuheisiin. Vakiintunut oikeudellinen linjaus on, että tilaajalle osoitetun kertaluonteisen laskun maksaminen ei sellaisenaan osoita, että laskun mukaisesta maksusta olisi nimenomaan sovittu. Se, että K on maksanut hänelle osoitetun ensimmäisen laskun, ei siis osoita sopimuksen sisältöä. Lautakunta katsoo, että myös tarjous voi sitoa antajaansa ilmoituksena töiden kokonaishinnasta tai enimmäishinnasta. Jos tarjouksen mukaisia töitä aletaan suorittaa, tämä osoittaa lähtökohtaisesti, että tilaaja on hyväksynyt tarjouksen ja asiasta on syntynyt sen mukainen sopimus.

Urakoitsija on antanut tilaajalle kokonaishintaisen tarjouksen "pohjien teosta". Tarjouksessa ei ole yksilöity suunnitelma-aineistoa, jonka perusteella tarjous on laskettu. Lautakunta pitää lähtökohtana, että tilaaja saa tällöin edellyttää, että tarjous kattaa kiinteistölle hyväksytyn rakennusluvan ja muiden viranomaispäätösten mukaisen toteutuksen. Tapauksesta saadun asiakirjaselvityksen mukaan kohde on myös toteutettu tällä tavalla. Lautakunta ei pidä asian arvioinnin kannalta merkityksellisenä sitä, onko kohteen toinen rakennus nimetty autotalliksi vai varastoksi.

Lautakunta toteaa työn laadun osalta seuraavaa: Kuluttajansuojalain 9 luvun 17 §:n mukaisesti tilaajalla on virheen perusteella oikeus pidättyä maksamasta hintaa. Tilaaja ei kuitenkaan saa pidättää rahamäärää, joka ilmeisesti ylittää ne vaatimukset, joihin hänellä on virheen perusteella oikeus.Luvun 18 - 20 §:n mukaisesti tilaajalla on oikeus vaatia virheen oikaisua, hinnanalennusta, sopimuksen purkua ja vahingonkorvausta.

Lautakunta katsoo, että toimitetun maa-aineksen laadun arvioiminen käy jo valituksessa esitetyn kuva-aineiston perusteella. Se pitää kuva-aineistosta ilmenevää täyttömaata laadultaan sopimattomana rakennusten sokkelin sisätäytöksi ja viemärikaivantoihin. Se on huonolaatuista myös pihan täytteeksi. Lautakunta katsoo, että tilaajalla on tällä perusteella oikeus 1 000 euron hinnanalennukseen. Valituksen perusteella ei ole todettavissa, että K olisi ensin vaatinut urakoitsijaa tekemään niitä työvaiheita, jotka hän on itse tehnyt ja joiden hän katsoo kuuluneen urakkaan. Lautakunta katsoo, että kohteessa tehdyn urakan rajat on tällöin määritelty yhteisellä sopimuksella tai hyväksynnällä. Lautakunta ei suosita tältä osin hyvitystä.

Näin ollen urakoitsijan tulee palauttaa K:lle hänen maksamansa summa siltä osin kuin se ylittää 16 466 euroa, eli 2 655,59 euroa.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle 2 655,59 euroa.

Päätös oli yksimielinen.