Käytetyn henkilöauton kauppa. Vanteen rikkoutumisesta seurannut auton vaurioituminen. Välitön käyttöyhteys.

VAATIMUKSET

K vaatii 2 252,70 euron korvausta auton korjauskulujen, vanteen uusimiskustannusten sekä asiasta aiheutuneiden rengastyö-, matka-, ja puhelinkustannusten perusteella. Vaihtoehtoisesti hän vaatii, että EH korjaa rikkoutuneen maalipinnan kustannuksellaan sekä korvaa edellä esitetyt kustannukset 77,70 eurolla.

K:n mukaan auton maalipinta vaurioitui alumiinivanteen pinnoitteen rikkoutumisen seurauksena. Se, että vanteen pinta oli purkautunut sisältäpäin, viittaa siihen, että vanteessa on ollut rakenne- tai valmistusvika. Auto on rekisteröity tammikuussa 2009, joten kyseisiä talvirenkaita ja vanteita on käytetty ennen vian ilmenemistä enintään kuuden kuukauden ajan. Vika on siten ollut rikkoutuneessa vanteessa jo autoa ostajalle luovutettaessa, minkä vuoksi EH:n tulee korvata aiheutuneet korjauskustannukset.

K on liittänyt valitukseensa rikkoutunutta vannetta tutkineen XX:n lausunnon. XX:n mukaan vanteesta oli irronnut venttiilin puolelta metallisoiroa noin puolen kierroksen verran. Kun vannetta tutkittiin tarkemmin, havaittiin, että toinenkin puolikas oli irtoamassa. Myös toisen puolen vanteen sarviosa oli poikkeuksellisen kulunut auton ajomäärään nähden. Rengas asennettiin takaisin vanteelle, ja rengasta paineistettaessa vanteesta irtosi "kaulus" samalta puolelta, josta metallisoiroa oli irronnut.

VASTAUS

EH:n mukaan kyseinen vanne oli ehjä, kun auto luovutettiin ostajalle. Auton aiempi omistaja oli käyttänyt kyseistä vannetta edellisenä talvena. Asiassa ei myöskään voida osoittaa, että itse vanteessa olisi ollut valmistusvika, joten vanne on voinut vaurioitua ulkoisesta syystä. EH kiistää vaatimukset edellä esitetyn perusteella.

RATKAISUN PERUSTELUT

Kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3-kohdan mukaan jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta odottaa.

Käytetyn auton kaupassa virhettä arvioidaan paitsi auton hinnan, myös erityisesti sen perusteella, mitä ostaja voi odottaa auton kunnolta, kun otetaan huomioon auton ikä, ajomäärä ja huoltohistoria.

Kuluttajariitalautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan K:n auton maalipinta on vaurioitunut autoon asennetun vanteen pinnoitteen rikkoutumisen seurauksena. Lautakunta pitää vanteen rikkoutumistapaa epätavallisena, eikä asiassa ole näytetty, että rikkoutuminen olisi johtunut ostajan puolella olevasta syystä. Lisäksi vanteen rikkoutuminen on ollut sen käyttöikään nähden ennenaikaista. Asiassa on riidatonta, että rikkoutunut vanne on sisältynyt K:n EH:lta ostaman auton kauppaan. Lautakunta toteaa edellä esitetyn perusteella, että autossa on ollut vanteen puutteellisen kestävyyden vuoksi EH:n vastuulle kuuluva, kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3-kohdassa tarkoitettu virhe.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan jos tavaran virheestä aiheutuu vahinkoa muulle omaisuudelle kuin myydylle tavaralle, myyjän korvausvelvollisuuteen sovelletaan 20 §:n säännöksiä vain, mikäli vahinko kohdistuu omaisuuteen, jolla on välitön käyttöyhteys myytyyn tavaraan.

Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan oikeutta vahingonkorvaukseen voidaan kohtuuden mukaan sovitella tai oikeus korvaukseen voidaan evätä, jos vahinkoa kärsinyt on omalla menettelyllään myötävaikuttanut vahinkoonsa.

Lautakunta toteaa, että vanteella ja autolla on välitön käyttöyhteys. K:lla on siten oikeus korvaukseen virheellisen vanteen muulle autolle aiheuttamista vaurioista. K on esittänyt lautakunnalle auton tarkastaneen kolarikorjaamon laskelman auton maalipintojen korjauskuluista. Arvioidut kustannukset ovat 822,98 euroa.

Lautakunta pitää kuitenkin K:n oman kertomuksen perusteella selvitettynä, että autolla ajamista on vanteen vaurioitumisesta aiheutuneiden sivuäänten ja vannevaurion ilmettyä jatkettu. Lautakunnan käsityksen mukaan tämä on ollut omiaan lisäämään auton maalipinnan vaurioita. K on siten omaa myötävaikutustaan vastaavassa suhteessa vastuussa aiheutuneesta vauriosta.

Maalipintavaurion vuoksi maksettavan vahingonkorvauksen määrän arviointi perustuu ilmenneen vaurion laatuun ja todennäköisiin korjauskustannuksiin sekä edellä esitettyyn K:n omaan myötävaikutukseen. Lautakunta arvioi edellä esitetyn perusteella vahingonkorvauksen määräksi tältä osin 350 euroa.

K on vaatinut korvausta rikkoutuneen vanteen uusimisesta ja uuden renkaan hankkimisesta aiheutuvista kuluista. Lisäksi

K on vaatinut korvausta asiasta aiheutuneista matka- ja puhelinkustannuksista ja auton tarkastuskuluista.

Lautakunnalle esitetystä selvityksestä ei ilmene, että auton rengas olisi vanteen rikkoutumisen yhteydessä vaurioitunut. Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan vahinkoa kärsineen asiana on kuitenkin esittää näyttöä aiheutuneesta vahingosta, vahingon määrästä sekä syy-yhteydestä väitettyyn vahingonaiheuttajaan. Koska renkaan vaurioituminen jää tässä tapauksessa näyttämättä, lautakunta ei suosita korvausta tältä osin.

Lautakunta pitää kuitenkin uskottavana, että itse vaurioitunut vanne on uusittava, miltä osin K:lla on oikeus kohtuulliseksi katsottavaan korvaukseen. Auton vanteet kuluvat auton käytön myötä, joten uuden vanteen asentamisesta autoon aiheutuu K:lle hyötyä. Lautakunta pitää kuitenkin tätä hyötyä auton ja vanteen käyttöiän perusteella asiaa kokonaisuutena arvioiden vähäisenä. Lautakunta arvioi edellä esitetyn sekä vastaavan vanteen todennäköisten hankintakustannusten perusteella vahingonkorvauksen määräksi tältä osin 100 euroa.

Lautakunta pitää niin ikään uskottavana, että asiasta on aiheutunut K:lle välittömästi matka- ja puhelinkustannuksia sekä välttämättömien rengastöiden kustannukset, joista hänellä on oikeus kohtuulliseksi katsottavaan korvaukseen. Koska muusta kustannusten määrästä ei ole tältä osin esitetty näyttöä, lautakunta arvioi kohtuullisen korvauksen määräksi tältä osin

50 euroa.

SUOSITUS