Huvipuiston sulkeminen ilmoitettua aiemmin.

VAATIMUKSET

K vaatii, että huvipuiston toiminnasta vastaava säätiö maksaa hänelle yhdeksän euroa hinnanalennusta. Hän perustelee vaatimustaan seuraavasti. Palvelu ei toteutunut luvatussa laajuudessa. Kolmen tunnin ranneke maksaa 26 euroa, joten tunnin hinnaksi on määritelty noin yhdeksän euroa.

VASTAUS

Huvipuiston toiminnasta vastaava säätiö kiistää vaatimuksen seuraavin perustein.

Hieman ennen kello 19:ää huvipuistossa pääsi syntymään välikohtaus, jonka laajenemisuhan vuoksi paikalle hälytettiin välittömästi poliisi. Tilanne oli sen verran uhkaava, että kaikkien asiakkaiden poistaminen alueelta katsottiin parhaaksi. Huvipuiston johto ja poliisiviranomaiset tekivät kello 19.10 yhteisen päätöksen sulkea huvipuisto asiakkaiden turvallisuuden takaamiseksi.

Puiston sulkeminen aiheutui säätiöstä johtumattomista syistä. Asiakkaille jaettavissa opaskartoissa ja huvipuiston internetsivuilla kerrotaan, että teknisten syiden tai sään vuoksi huvipuistolaitteita voidaan joutua sulkemaan tai ohjelmaa muuttamaan. Tällöin ostettuja lippuja ja rannekkeita ei vaihdeta eikä lunasteta takaisin. Tällaiset syyt ovat ennakoimattomia ja säätiöstä johtumattomia. Tässä tapauksessa tapahtunut huvipuiston aiempi sulkeminen on näihin rinnastettava poikkeustilanne.

Säätiön puolella ei ole tapahtunut virhettä. Virhe olisi tapahtunut, jos huvipuiston toimintaa olisi jatkettu uhkaavasta tilanteesta huolimatta. Lisäksi sulkemishetkellä jäljellä olleesta 50 minuutin ajasta osa olisi kuitenkin kulunut jonottamiseen.

RATKAISUN PERUSTELUT

Kun huvipuisto on järjestyshäiriön vuoksi suljettu noin tuntia aiemmin kuin on etukäteen ilmoitettu, K ei ole saanut käyttöönsä koko sitä palvelua, josta hän on maksanut säätiölle. Hän on vaatinut tämän vuoksi hinnanalennusta. Säätiö on kiistänyt vaatimuksen sillä perusteella, että se ei ole menetellyt virheellisesti.

Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että hinnanalennus ei edellytä tuottamusta ja että hinnanalennusvelvollisuudesta ei voi vapautua suoritusesteen perusteella (ks. esim. Hemmo, Sopimusoikeus II 2003, s. 325). Säätiön velvollisuuteen maksaa hinnanalennusta ei siten vaikuta se, että huvipuisto on päätetty sulkea asiakkaiden turvallisuuden takaamiseksi, tai se, että säätiön ei olisi tullut kyseisessä tilanteessa toimia toisin. Myöskään sopimusehtojen ei voi katsoa tässä tapauksessa rajoittavan hinnanalennuksen mahdollisuutta, sillä säätiön viittaamat sopimusehdot eivät koske tilannetta, jossa koko huvipuisto joudutaan sulkemaan.

Hinnanalennukseen ei vaikuta se, että osa K:n ajasta olisi mahdollisesti kulunut jonottamiseen, jos huvipuistoa ei olisi suljettu. Tällaisessa sopimuksessa asiakas maksaa mahdollisuudesta käyttää huvipuiston palveluja, jolloin hän voi viettää aikaa huvipuiston alueella haluamallaan tavalla.

Koska K ei ole voinut käyttää sovittua palvelua kokonaisuudessaan ja koska säätiön esittämät seikat eivät voi vapauttaa sitä hinnanalennusvelvollisuudesta, lautakunta katsoo, että säätiön on maksettava K:lle hänen vaatimansa hinnanalennus.

SUOSITUS

Lautakunta suosittaa, että säätiö maksaa K:lle yhdeksän euroa.