Käytetyn henkilöauton kauppa. Autosta annetut tiedot.

VAATIMUKSET

K:t vaativat 2 130 euron palauttamista.

K:ien mukaan myyntitilanteessa ei kerrottu, ettei alun perin kaupan kohteena olleessa autossa ollut ilmastointilaitetta. Autoa ostettaessa tämä ei tullut mieleenkään, sillä kaikissa kyseisen merkin teknisissä tiedoissa sekä internetissä olleessa ja myös auton mukana tulleessa käyttöohjeessa ilmastoinnin kerrottiin olevan vakiovaruste. Auton maahantuojan mukaan ilmastointilaitetta ei ole noin yhdessä prosentissa vastaavista autoista, eikä ilmastointilaitetta voida asentaa jälkikäteen. Lisäksi K:t pitävät auton markkinointia poikkeuksellisena, sillä myynti-ilmoituksessa oli vain auton kuva, ajokilometrit, vuosimalli ja hintatieto, kun taas muissa mainoksissa oli varusteluettelo. Tieto siitä, että autossa ei ollut ilmastointilaitetta, olisi vaikuttanut kaupan päättämiseen sataprosenttisesti.

Kun auto vaihdettiin toiseen, käsiraha oli pienentynyt 5 000 eurosta 2 870 euroon. EH pidätti siten 2 130 euron osuuden käsirahasta kaupan purkukustannuksina. Välirahasta ei ole sovittu, vaan autosta piti hyvittää sama hinta kuin siitä maksettiin ostotilanteessa.

VASTAUS

EH:n mukaan autoa ei missään vaiheessa markkinoitu ilmastoituna, eikä ilmastointi ole kyseisessä autossa tai muissakaan autoissa aina vakiovarusteena. Jos ostaja niin olettaa, tämä ei ole myyjän vika. Autoja mainostettaessa kerrotaan myyjän tarpeellisina pitämät perustiedot, jotka mahtuvat pieniin ilmoituksiin. Lisäksi K:t ovat esittäneet vuoden 2010 mallisen auton varustelistan. Kyseisellä listalla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska kyse on vuonna 2007 käyttöönotetusta autosta. Ilmastoinnin puuttumisesta ei keskusteltu kauppaa tehtäessä, eivätkä K:t esittäneet tätä koskevia kysymyksiä tai kertoneet etsivänsä ilmastoitua autoa.

EH kiistää veloittaneensa K:ilta ylimääräisiä kaupan purkukuluja. K:ille korostettiin puhelinkeskustelussa, että kauppaa ei pureta, vaan auto vaihdetaan uudella kaupalla toiseen autoon. Toimistomaksu puolestaan veloitetaan yleensä kaikissa kaupoissa, vaikka tässä tapauksessa toimistomaksua ei peritty. Vaihtokaupassa ei myöskään ollut kyse ostajan väittämällä tavalla käsirahan pakko-otosta. EH kiistää vaatimukset edellä esitetyn perusteella.

RATKAISU

Kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 1-kohdan mukaan jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Saman säännöksen 2-kohdan mukaan tavarassa on niin ikään virhe, jos myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Kuluttajariitalautakunnan käsityksen mukaan autoa hankkivan ostajan tiedossa on, tai ainakin pitäisi olla, että samassa automalliin voi tulla eri vuosimallien myötä muutoksia varustetasoon tai että automallissa voi olla eri varustetasoja. Lautakunnan käsityksen mukaan myyjällä ei ole erityistä velvollisuutta mainita edellä mainituista seikoista ostajalle, jos ostaja ei niitä nimenomaisesti tiedustele. Varustetasoa koskeviin tietoihin liittyviin kysymyksiin on kuitenkin annettava oikeat tiedot. Tässä tapauksessa autoa ei kuitenkaan ole missään vaiheessa markkinoitu ilmastoituna, eikä asiassa ole edes väitetty, että myyjä olisi muuten väittänyt autoa ilmastoiduksi. Se, että vastaavan auton maahantuojan internetissä vuonna 2011 esittämässä varustelistassa ilmastointilaite on mainittu vakiovarusteena, ei riittävässä määrin osoita, että kaupan kohteena oleva auto olisi poikennut vastaavista vuosimallin 2007 autoista siinä määrin, että myyjän olisi edellä esitetyt seikat huomioon ottaen pitänyt erityisesti kertoa ostajalle ilmastointilaitteen puuttumisesta. Autossa ei siten ole näytetty olleen hyvitykseen oikeuttavaa, kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:ssä tarkoitettua virhettä, eikä kaupan purkamiselle ole siten tässä tapauksessa edellytyksiä. Tämän vuoksi ja koska asiassa ei ole näytetty, että osapuolet olisivat muuten nimenomaisesti sopineet kaupan purkamisesta, lautakunta pitää osapuolten välistä sopimusta, jossa alun perin kaupan kohteena ollut henkilöauto on vaihdettu toiseen henkilöautoon uutena kauppasopimuksena. Lautakunta arvioi siten sitä, onko vaihtoautosta hyvitetty hinta ja kaupan kohteena joulukuussa 2010 olleen auton hinta ollut asiaa kokonaisuutena arvioiden kohtuullinen.

Lautakunta toteaa, että vaihtoauton ostohinta on tyypillisesti pienempi kuin auton myyntihinta liikkeestä ulos myytäessä. Käytetyn auton hinnoitteluun vaikuttaa olennaisesti auton käyttöikä, ajomäärä ja huoltohistoria sekä yleinen kunto ja varustetaso. Lautakunnalle ei ole tässä tapauksessa esitetty selvitystä K:ien joulukuussa 2010 ostaman auton varustetasosta tai yleisestä kunnosta. Lautakunnalle ei myöskään ole esitetty näyttöä siitä, että K:ien maksamasta kauppahinnasta olisi pidätetty vahingonkorvauksia K:ien väittämällä tavalla. Asiassa ei myöskään ole näytetty, että kummankaan auton hinta olisi poikennut vastaavien autojen tavanomaisesta hintatasosta. Lautakunnan käsityksen mukaan kauppahinnan tai vaihtoauton hyvityshinnan sovittelemiselle tai K:ien vaatiman kauppahinnan palautukselle ei siten ole näytetty tässä tapauksessa olevan edellytyksiä.