Puhelinliittymän perusmaksu. Maksun palautusvaatimus. Saatavan vanhentuminen.

Kysymys on kuluttajan oikeudesta saada palautusta liikaa maksetusta puhelinliittymän perusmaksusta.

VAATIMUKSET

Kuluttajat (jäljempänä K:t) vaativat, että elinkeinonharjoittaja (EH) maksaa 8 116,05 euroa.

K:t saivat 12.3.2009 EH:n kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa tietää, että he ovat vuodesta 1994 alkaen maksaneet perusmaksua kahdesta puhelinliittymästä.

K:t hankkivat 14.6.1992 puhelinosakkeen ja liittymän. Kesäkuussa 1993 K:t lopettivat tämän liittymänumeron koska he muuttivat toisaalle vuodeksi. Kun K:t kesäkuussa 1994 muuttivat takaisin, heille avattiin uusi puhelinliittymä. EH ei ole kyennyt selvittämään, miksi liittymää ei kesäkuussa 1993 tapahtuneen muuton yhteydessä lopetettu ja miksi takaisin muutettaessa avattiin uusi liittymä. Yrityksen toimenpiteiden seurauksena K:illa oli kaksi liittymää, joista he maksoivat perusmaksua noin 16 vuoden ajan.

K:t eivät tienneet eikä heidän olisi pitänytkään tietää kaksinkertaisesta perusmaksusta, joten he eivät ole voineet siitä reklamoida. Puhelinlaskussa näkyy vain yksi sopimusnumero ja yksi liittymänumero. Laskussa oleva luku 2.00 on valittajien käsityksen mukaan tarkoittanut kahden kuukauden maksua. K:t ovat reklamoineet ylimääräisestä maksusta kohtuullisessa ajassa siitä tiedon saatuaan.

Velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan vanhentumisaika alkaa perusteettoman edun palautuksessa kulua siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perusteena olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta.

K:illa on vanhentumislain mainitun säännöksen perusteella oikeus saada kaikki perusteetta maksetut perusmaksut takaisin. Vanhentuminen on tullut katkaistuksi maksettaessa perusmaksuja.

Palautettavan määrän perusteena on tämän hetken perusmaksu, jonka suuruus on 11,77 euroa kuukaudessa. Palautettavaa määrää voidaan alentaa sikäli kuin EH esittää näytön siitä, mikä perusmaksun määrä on aikaisemmin ollut. Kaksinkertaista perusmaksua on maksettu kesäkuusta 1994 helmikuuhun 2009 eli

14 vuoden 9 kuukauden ajan. K:ien näkemyksen mukaan jokaiselle maksetulle perusmaksulle alkaa kertyä viivästyskorkoa maksun tapahtumisesta lukien. Kun perusmaksukertymälle lasketaan 16 prosentin viivästyskorko, saatavan määräksi saadaan 8 116,05 euroa. Jos viivästyskoron maksuvelvollisuuden katsotaan alkavan vasta kuukauden kuluttua K:ien 29.3.2009 esittämästä vaatimuksesta, tulee maksuille suorittaa indeksitarkistus.

VASTAUS

EH kiistää vaatimuksen.

Yhtiö toteaa, ettei asiassa ole ollut selvitettävissä mistä lähtien K:illa on laskutettu kahden liittymän perusmaksua.

Koko 1990-luvun oli käytäntönä, ettei asiakkaiden kanssa tehty kirjallista sopimusta, jos tarkoituksena oli ottaa käyttöön rinnakkaisliittymä. Yhtiön atk-järjestelmä on uusittu vuosien mittaan useita kertoja eikä kirjanpidon tositteita säilytetä 10 vuotta kauempaa, mistä johtuen tapahtumien kulkua asiassa ei ole enää mahdollista selvittää.

Vuoteen 2003 saakka puhelinyhtiön laskut olivat sellaisia, että niissä näkyi selkeästi kahdella rivillä kaksi perusmaksua. Vastauksen liitteenä on kopio laskutustiedoista 9.5.2003 (Kirjanpidon laskutusluettelon tiedot laskuriveistä, laskun päivämäärä 9.5.2003). K:illa on ollut velvollisuus tarkastaa laskut ja reklamoida virheellisiksi katsomistaan veloituksista.

EH on eri yhteyksissä tiedottanut perusmaksun määrästä ja perusteista. Elokuussa 2003 asiakkaille lähetetystä tiedotteesta käy ilmi, että kuukausimaksu (perusmaksu) on 11,77 euroa. Kirje on lähetetty myös K:ille. Sen perusteella heidän olisi pitänyt havaita perusmaksun suuruus ja se, että laskut sisältävät kaksi perusmaksua.

EH katsoo, että K:t ovat laskujen perusteella saaneet tiedon seikoista, joihin heidän vaatimuksensa perustuu tai ainakin heidän olisi pitänyt olla niistä tietoinen. Vanhentumisaika on siten kunkin laskun osalta alkanut siitä, kun K:t ovat saaneet laskusta tiedon ja maksaneet sen. Vanhentumislain 4 §:n mukaisesti saatava on vanhentunut kolmen vuoden kuluessa vanhentumisajan alkamisesta.

Vaatimuksen määrää EH pitää virheellisenä myös sen osalta, että se perustuu perusmaksun nykyiseen määrään vaikka maksua on vuosien varrella muutettu useita kertoja.

K:ien saatava voi vanhentumislain säännösten nojalla olla enintään 423,72 euroa (11,77 x 12 x 3). Nykyistä perusmaksua voidaan soveltaa kun on kyse kolmen viimeisen vuoden ajanjaksosta. Viivästyskorkoa K:illa on korkolain säännösten mukaisesti oikeus saada aikaisintaan siitä kun on kulunut kuukausi vaatimuksen esittämisestä.

RATKAISUN PERUSTELUT

VAATIMUKSEN PERUSTE

EH ei ole kyennyt esittämään selvitystä, millä perusteella se olisi ollut oikeutettu saamaan K:ilta suorituksen kahden puhelinliittymän perusmaksuista. Selvityksen mukaan K:illa on ollut käytössään vain yksi puhelinliittymä ja puhelinnumero. Lautakunnan käsityksen mukaan osapuolilla ei ole riitaa maksusuoritusten perusteettomuudesta sinänsä. EH katsoo kuitenkin, että K:illa on saatavan vanhentumisesta johtuen oikeus ainoastaan kolmen viimeksi kuluneen vuoden perusmaksujen palautukseen. Yhtiön näkemyksen mukaan K:ien olisi tullut saamistaan puhelinlaskuista havaita niiden koskevan kahden liittymän maksuja.

EDUNPALAUTUSSAATAVAN VANHENTUMINEN

Velan vanhentumisesta annettu laki (728/2003, jäljempänä vanhentumislaki) on tullut voimaan 1.1.2004. Sen 21 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksen mukaan vanhentumislakia sovelletaan velkaan, jonka oikeusperuste on syntynyt ennen vanhentumislain voimaantuloa. Velka vanhentuu kuitenkin vanhentumislain nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei kyseinen velka myös aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan vanhentuisi tätä ennen.

Vanhentumislain 4 §:n mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluessa 5-7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Vanhentumislain 7 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perusteena olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta. Lainkohdan 2 momentin mukaan vahingonkorvauksen tai muun 1 momentissa tarkoitetun velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta.

Kolmen vuoden vanhentumisajan alkamisajankohta määräytyy sen perusteella, milloin vaatimuksen esittäjä on saanut tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tieto etuuden palautuksen perusteena olevasta tapahtumasta ja sen perusteettomuudesta. Lautakunnalle on toimitettu jäljennökset K:ien saamasta 10.3.2009 päivätystä puhelinlaskusta sekä kirjanpidon laskutusluettelon tiedot laskuriveistä koskien 9.5.2003 päivättyä puhelinlaskua. Perusmaksu on vuoden 2003 laskussa näkynyt kahdella eri rivill ja vuoden 2009 laskussa perusmaksun kohdalla sarakkeessa "Määrä" on luku 2. Laskuissa on yksilöity vain yksi sopimus- ja liittymänumero. Lautakunta toteaa, että laskujen huolellisessa tarkastuksessa niistä voidaan päätellä, että perusmaksut koskevat kahta liittymää vaikka laskuissa on yksilöity vain yksi liittymäsopimus. Kuluttajalle ei voida asettaa samanasteista selonottovelvollisuutta kuin elinkeinonharjoittajalle. Ilman erityistä syytä kuluttajalla ei ole velvollisuutta tarkastaa teleyrityksen laskuja yksityiskohtaisesti. K:ien puhelinlaskut ovat tältä osin pysyneet vuosien ajan suuruusluokaltaan samoina eikä asiassa ole käynyt ilmi muutakaan seikkaa, jonka perusteella heillä olisi ollut aihetta tarkastaa laskut perusteellisesti. Lautakunnan näkemyksen mukaan K:ien ei voida laskuissa olleiden tietojen perusteella kohtuudella edellyttää havainneen, että heiltä laskutetaan perusmaksua kahdesta puhelinliittymästä.

EH:n asiakastiedote 15.8.2003 koskee puhelinliittymän ja osakeomistuksen erottamista toisistaan ja tästä aiheutuvia liittymätyypin muutoksia. Tiedotteessa mainitaan myös liittymän perusmaksun suuruus, mutta sitä ei ole erityisesti korostettu. Lautakunta katsoo, ettei K:ien voida edellyttää havainneen perusmaksun perusteettomuutta myöskään 15.8.2003 päivätyn tiedotteen perusteella.

K:t ovat saaneet tiedon perusmaksujen perusteettomuudesta 12.3.2009 EH:n kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa. Edellä todetusti heidän ei ole myöskään pitänyt tietää maksujen perusteettomuudesta aikaisemmin. Etuuden palauttamista on vanhentumislain 4 §:n mukaan vaadittava kolmen vuoden kuluessa vanhentumisajan alkamishetkestä, mikä on tässä tapauksessa 12.3.2009. K:t ovat esittäneet palautusvaatimuksen 23.3.2009 päivätyssä kirjeessään EH:lle, joten palautusta on vaadittu vanhentumislain edellyttämässä kolmen vuoden ajassa. Vanhentumislain 7 §:n 2 momentin perusteella K:t eivät kuitenkaan ole oikeutettuja palautukseen kymmentä vuotta vanhemmista maksusuorituksista. Ne ovat vanhentuneet siitä riippumatta, että kolmen vuoden määräaika ei ole kulunut umpeen. Palautettavaksi tulevat siten maksut maaliskuusta 1999 alkaen.

PALAUTETTAVA MÄÄRÄ

Kun perusteetta siirtynyt varallisuus on rahaa, se palautetaan nimellismääräisenä. Ratkaiseva on suorituksen arvo sinä hetkenä, jona palautusvastuu syntyi. Palautusvastuu syntyy jo suoritushetkellä, jos suoritus on alusta alkaen perusteeton. Palautettava määrä ei näin ollen määräydy nykyisen perusmaksun suuruuden mukaan, vaan palautettavaksi tulevat kulloinkin maksetut perusmaksut.

Perusteettomasti toisen osapuolen hallussa olleelle pääomalla on oikeuskäytännössä määrätty maksettavaksi tuottokorkoa (KKO 1993:167 ja KKO 2005:69). Palautettavalle määrälle on tämän periaatteen mukaisesti maksettava korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista viitekorkoa vastaava tuottokorko kunkin suorituksen vastaanottamisesta lukien. Viivästyskorkoa edunpalautukselle on korkolain 7 §:n mukaan maksettava siitä lähtien, kun on kulunut kuukausi päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa perusteineen. EH on saanut K:ien palautusvaatimuksesta tiedon viimeistään 30.3.2009, jolloin päivätyllä kirjeellä se on vastannut vaatimukseen. Viivästyskoron maksuvelvollisuus alkaa näin ollen 30.4.2009.

SUOSITUS

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että EH palauttaa K:ille perusteetta maksetut puhelinliittymän perusmaksut maaliskuusta 1999 alkaen ja maksaa niille tuottokoron kunkin perusmaksun vastaanottamisesta lukien 30.4.2009 saakka ja siitä lähtien viivästyskoron. Palautettava määrä on kulloinkin maksetun perusmaksun suuruinen.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 30.12.2010