Kuntosalisopimus. Irtisanominen. Muotovaatimus.

VAATIMUKSET

K vaatii, että EH maksaa hänelle 2 025,87 euroa. Hän perustelee vaatimustaan seuraavasti.

EH:n tutustumistilaisuudessa ei mainittu muita vaihtoehtoja kuin vuoden jäsenyys. Jäsenyyttä ei saatu irtisanottua puhelimitse ennen niin sanotun peruskauden loppua, vaikka K sitä yritti.

Kevään 2007 irtisanomisyrityksen yhteydessä EH ilmoitti,että irtisanominen edellyttää henkilökohtaista käyntiä ja ajanvarausta. Kun K kertoi, että hänen työaikansa on 9-18 ja ylitöitä on usein, EH kehotti häntä ottamaan pekkasvapaan.

K ei halunnut mennä paikalle myöskään siksi, että häntä ehkä yritetään ylipuhua jatkamaan sopimusta.

K yritti poistaa suoraveloituksia tililtään mutta ei aina onnistunut. Jotkut maksut lähtivät tililtä, jos saldoa oli riittävästi. Maksut menivät 13.7.2007 alkaen EH:n maksumuistutuksen jälkeen suoraan perintätoimistolle, joka lisäsi omat perintäkulunsa. K oli jonkin aikaa työttömänä, joten laskut jäivät maksamatta. Syksyllä 2008 K:lle myönnettiin niin sanottu sosiaalinen laina, jolla kaikki saatavat maksettiin pois.

Irtisanominen joulukuussa 2008 ei onnistunut, vaikka NN toimitti EH:lle K:n kirjallisen irtisanomisilmoituksen. EH lupasi lähettää K:lle postitse irtisanomislomakkeen, jota K ei kuitenkaan koskaan saanut. Jäsenyys saatiin päättymään 22.1.2009, kun NN irtisanoi sopimuksen edustaen K:a avoimella asianajovaltakirjalla. Irtisanomisen saaminen voimaan oli niin hankalaa, että ei ole uskottavaa, että irtisanomisen olisi voinut tehdä postitse tai sähköpostitse, kuten EH väittää.

Sopimusehdot ovat kohtuuttomia suoraveloituksen ja henkilökohtaisen irtisanomisen vaatimuksen osalta. Kohtuutonta on myös, että sopimusta jatkettiin, vaikka ehtojen mukaan sopimus voidaan irtisanoa, jos maksuja joudutaan perimään.

K lamaantui petyttyään saamaansa kohteluun. Hän uskoi, että EH irtisanoo sopimuksen, kuten sopimuksessa on mainittu.

K käytti kuntosalipalveluja satunnaisesti vuonna 2006 ja muutaman kerran vuoden 2007 alussa, minkä jälkeen maksut juoksivat ilman, että K olisi käyttänyt palveluja. Klubikortilla pääsee EH:n tiloihin, joten yritys voisi seurata, kuka palveluja käyttää.

VASTAUS

EH kiistää K:n vaatimuksen seuraavin perustein.

K allekirjoitti 19.12.2005 jäsensopimuksen ja hyväksyi ehdot. Hän oli tuolloin täysi-ikäinen. K päätti itse, että hän liittyy jäseneksi vähintään vuoden sopimuksella. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet kuukausikortti, kymmenen kerran kortti ja kertakortti. Jäsenyyden peruskausi on vuosi, mutta jäsenyyden voi irtisanoa myös tämän jakson aikana.

Irtisanominen astuu voimaan, kun tarvittavat asiakirjat on allekirjoitettu. Tällä varmistetaan se, ettei kuka tahansa pysty irtisanomaan jäsenyyttä toisen henkilön nimissä. K olisi pystynyt toimittamaan kirjallisen irtisanomisen postitse tai sähköpostitse.

K olisi pystynyt irtisanomaan jäsenyytensä koska tahansa 19.12.2005 jälkeen. Henkilökunta on paikalla maanantaista torstaihin kello 6-22, perjantaisin kello 6-20, lauantaisin kello 9-19 ja sunnuntaisin kello 10-20. Jos K on ollut työttömänä, hänellä olisi ollut aikaa hoitaa irtisanoutuminen paikan päällä.

Sopimus on irtisanottu 18.1.2009 NN:n 18.12.2008 tekemän ilmoituksen perusteella. EH on noudattanut sopimuksen ehtoja. Käytössä ei ole seurantajärjestelmää, josta nähtäisiin suoraan, kuka ei käytä kuntosalipalveluita. Täysi-ikäisellä henkilöllä on itse vastuu hoitaa irtisanoutuminen.

RATKAISU

KYSYMYKSENASETTELU

Asiassa on riitaa ensi sijassa siitä, milloin sopimus on päättynyt irtisanomisen johdosta.

K:n mukaan sopimus on katsottava irtisanotuksi 13.7.2007 lukien, koska sopimusta on yritetty irtisanoa tätä ennen suullisesti ja koska kuukausimaksut ovat 13.7.2007 siirtyneet perintätoimiston perittäviksi ilman, että K olisi jatkanut sopimuksen mukaisten palveluiden käyttämistä. K:n mielestä EH:n olisi tullut itse irtisanoa sopimus maksujen laiminlyönnin vuoksi. EH taas on katsonut, että sopimus on irtisanottu vasta 18.12.2008 vastaanotetulla kirjallisella ilmoituksella, joten irtisanominen on tullut voimaan irtisanomisajan jälkeen 18.1.2009.

K:n mukaan henkilökohtaista irtisanomista edellyttävä ehto on kohtuuton. EH:n mukaan ehdolla varmistetaan, ettei kukaan voi irtisanoa toisen henkilön sopimusta, ja K olisi joka tapauksessa voinut toimittaa yritykselle kirjallisen irtisanomisilmoituksen.

SOPIMUSEHDOT

Sopimusehtojen 4 kohdassa on todettu seuraavaa: "Kaikissa irtisanoutumis- ja keskeytystapauksissa asiakas varaa vastaanotosta ajan tarvittavien kaavakkeiden allekirjoittamista varten. Asiakas tulee tapaamiselle sovittuna ajankohtana - -. Irtisanoutuminen tai jäsenyyden keskeytyminen astuu voimaan vasta kun kaavakkeet on täytetty ja allekirjoitettu sekä jäsenkortit on palautettu."

Lisäksi sopimusehtojen 9 kohdassa on seuraava maininta: "Mikäli jäsen huomautuksesta huolimatta laiminlyö sopimuksen mukaiset maksut, voidaan jäsenyys irtisanoa välittömin vaikutuksin tästä kirjallisesti ilmoittamalla."

LAUTAKUNNAN KANNANOTTO SOPIMUSEHTOJEN MUOTOMÄÄRÄYKSIIN

Ehtojen mukaan asiakkaan on käytävä henkilökohtaisesti EH:n tiloissa ja varattava siihen aika, jos hän haluaa irtisanoa sopimuksen. Lautakunta pitää ehtoja tältä osin kohtuuttomina. Henkilökohtaisen käynnin vaatimukselle ei ole tällaisessa sopimuksessa hyväksyttävää perustetta. EH ei voi asiakasta sitovin vaikutuksin rajoittaa irtisanomismenettelyä tällä tavoin. Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n nojalla ehto on tältä osin jätettävä huomioon ottamatta.

Ehtojen mukaan irtisanominen edellyttää myös asiakkaan allekirjoittamaa ilmoitusta. Tämän muotovaatimuksen osalta lautakunta toteaa seuraavaa.

Sopimuksen osapuolet voivat sinänsä sopia esimerkiksi reklamaatiota tai irtisanomista koskevasta määrämuodosta.

Usein on kuitenkin katsottu, että muotomääräyksen noudattamatta jättäminen ei välttämättä tee sopimussuhteeseen liittyvää ilmoitusta tehottomaksi.

Kuluttajansuojalakia säädettäessä katsottiin nimenomaisesti, että reklamaation voi tehdä myös suullisesti, eikä sopimusehdoilla voida asettaa lisävaatimuksia muodolle

(HE 8/1977 vp. s. 50). Liikesopimusten osalta oikeuskäytännössä on muun muassa pidetty urakkasopimuksen purkamisilmoitusta tehokkaana, vaikka purkamista edeltäneitä huomautuksia ei ollut tehty sopimusehtojen edellyttämällä tavalla kirjallisesti vaan vain suullisesti (KKO 1998:75).

Eräissä tilanteissa irtisanomisen kirjallisuusvaatimuksesta on erikseen säädetty laissa. Näin on esimerkiksi vakuutussopimusten kohdalla. Muissakin tapauksissa voi olla väärinkäytösten ehkäisemiseksi tai muusta syystä perusteltua edellyttää, että irtisanomisilmoitus tehdään kirjallisesti. Nyt on kysymys sopimuksesta, jonka nojalla kuluttaja-asiakas voi käyttää kuntosaliyrityksen liikuntatiloja. Tällaisissa sopimuksissa irtisanomisen kirjallisuusvaatimukselle ei ole sopimuksen sisällstä tai kohteesta johtuvia syitä taikka muitakaan asiallisia perusteita. Lautakunta katsoo, että muotomääräystä on tässä tapauksessa pidettävä vain ohjesisältöisenä siitä huolimatta, että sopimusehtojen 4 kohdan sanamuodon mukaisesti irtisanominen astuisi voimaan vasta kaavakkeen allekirjoittamisen ja jäsenkortin palauttamisen jälkeen. Näin ollen se, että irtisanomisilmoitus on tehty EH:lle muuten kuin kirjallisesti, ei automaattisesti tarkoita, että ilmoitus olisi tehoton. Lähtökohta on, että ilmoituksen on kuitenkin oltava riittävän selvä ja yksilöity.

LAUTAKUNNAN KANNANOTTO IRTISANOMISEN AJANKOHTAAN TÄSSÄ TAPAUKSESSA

On riidatonta, että K on soittanut EH:lle keväällä 2007 ja kertonut haluavansa irtisanoa sopimuksen, jolloin EH:n edustaja on kehottanut K:a saapumaan paikan päälle irtisanomisilmoituksen tekemistä varten. Jotta sopimus voitaisiin katsoa puhelinkeskustelun perusteella irtisanotuksi, EH:lle on pitänyt jäädä perusteltu käsitys siitä, että K haluaa varmuudella päättää sopimuksen ilman kirjallista irtisanomisilmoitusta tai muita lisätoimenpiteitä.

Tarkempaa tietoa siitä, mitä K ja EH:n edustaja ovat tuolloin keskustelleet, ei ole käytettävissä. Lautakunnalle ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka valossa sopimus voitaisiin katsoa irtisanotuksi yksin kyseisen puhelinkeskustelun perusteella.

EH:n velvollisuuksiin ei ole kuulunut seurata, jatkaako K sopimuksen mukaisten palveluiden käyttämistä. Puhelinkeskustelun jälkeen yritys on saanut K:lta kuukausimaksuja sovitun suoraveloitusjärjestelyn kautta kuten aiemminkin. K:n ei ole väitettykään olleen enää EH:an yhteydessä. Lautakunta katsoo, että EH on näiden seikkojen vuoksi voinut olettaa K:n haluavan jatkaa sopimusta. EH:n ei ole pitänyt päätyä päinvastaiseen johtopäätökseen sillä perusteella, että kuukausimaksut ovat heinäkuussa 2007 siirtyneet suoraveloituksesta perintätoimiston perittäviksi, koska EH on perintätoimenpiteiden jälkeen kuitenkin saanut kuukausimaksut ja koska K ei ole tässäkään vaiheessa ollut yhteydessä EH:an.

K on lisäksi vedonnut siihen, että EH:n olisi tullut maksulaiminlyöntien vuoksi irtisanoa sopimus sen ehtojen

9 kohdan nojalla. Lautakunta toteaa, että ehtokohdan sanamuodon mukaan sopimus voidaan tällaisessa tilanteessa irtisanoa, mutta ehto ei velvoita EH:a irtisanomiseen. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimuksen osapuolella on pääsääntöisesti oikeus pysyä sopimuksessa. Velvollisuutta irtisanoa sopimus ei lähtökohtaisesti ole. EH:n ei voi tältä osin katsoa menetelleen sopimukseen perustuvien velvollisuuksiensa vastaisesti.

Edellä kerrotuista syistä asiassa ei ole perusteita katsoa, että sopimus olisi päättynyt irtisanomisen johdosta ennen kuin 18.1.2009, jolloin kirjallisen irtisanomisilmoituksen toimittamisesta EH:lle oli kulunut kuukausi.

Lautakunnalle esitetty selvitys ei osoita EH:n menetelleen sopimusta tehtäessä tai sen jälkeen kunnianvastaisesti ja arvottomasti taikka muutoin toimineen niin, että sopimuksen ei voitaisi katsoa sitovan K:a.

LOPPUTULOS

Lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.