Kielikoru ja lävistys. Alaikäisen tekemän sopimuksen pätevyys.

VAATIMUKSET

K vaatii sopimuksen purkamista ja 45 euron palauttamista, koska kyseessä on alaikäisen kanssa tehty sopimus, johon tytön vanhemmat eivät olleet antaneet suostumustaan. K vaatii lisäksi liikkeelle kurinpidollisia toimia uhkasakon uhalla.

Liike on myöntänyt, että korun ottaja oli alaikäinen henkilö.

EH suostui ottamaan korun pois, mutta ei palauttanut rahoja.

Toimenpiteessä on ilmeinen terveysriski. Tyttö ei saanut jälkihoito-ohjeita mukaansa eikä myöskään mitään puhelinnumeroa.

VASTAUS

EH katsoo, että ei ole menetellyt asiassa väärin. Tyttö kävi ottamassa kielilävistyksen 30.7.2009. Peruslävistyksen ottamisen ikäraja on alalla 15-16 vuotta ilman huoltajaa. Se, ettei mitään virallista ikärajaa ole säädetty, on huono asia.

Tyttö vakuutti, että hänellä on huoltajan lupa lävistyksen ottamiselle. Toimenpiteestä ei ole aiheutunut minkäänlaista terveysriskiä tai kosmeettista haittaa. Liikkeen hygieniataso on EU-standardien mukainen ja työvälineet ovat steriilejä ja/tai kertakäyttöisiä. Tytölle annettiin jälkihoito-ohjeet sekä suullisesti että kirjallisesti mukaan. Hänelle annettiin myös puhelinnumero, johon voisi ottaa yhteyttä tarvittaessa.

Kaikki suoritetut toimenpiteet sisältävät myös takuun. K:lle esitettiin sovintoratkaisuna, että koru otetaan pois ilman kustannuksia. Näin myös meneteltiin ja koru annettiin K:lle mukaan.

Kuluttajaviraston internetsivuilla on ilmoitettu, että alle

18-vuotias voi itsenäisesti tehdä vain tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä ostoksia. Käytännössä tämä tarkoittaa taskurahoilla hankittuja, hinnaltaan kohtuullisia, samanikäisten yleisesti ostamia tuotteita.

RATKAISUN PERUSTELUT

K on vaatinut lävistystä koskevan sopimuksen purkamista sillä perusteella, että sen toisena osapuolena on ollut alaikäinen lapsi, joka on tehnyt sopimuksen ilman vanhempiensa suostumusta.

Holhoustoimesta annetun lain 2 § ja 3 §:n mukaan vajaavaltaisella tarkoitetaan muun muassa alle 18-vuotiasta henkilöä eli alaikäistä. Vajaavaltaisen taloudellisia asioita hoitaa edunvalvoja. Alaikäisen edunvalvojina ovat lain 4 §:n mukaan hänen huoltajansa.

Holhouslain 24 §:n mukaan vajaavaltainen voi tehdä oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä. Lain 26 §:n mukaan oikeustoimi, jonka tekemiseen vajaavaltaisella ei ollut oikeutta, ei sido häntä, jollei hänen edunvalvojansa ole antanut siihen suostumustaan.

Asiassa on arvioitava, voidaanko alaikäisen tässä tapauksessa tekemää oikeustointa pitää olosuhteisiin nähden tavanomaisena ja merkitykseltään vähäisenä. Arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa ostetun tavaran laatu ja hinta sekä lapsen ikä.

Sopimuksen kohteena on ollut 45 euroa maksanut kielikoru ja siihen liittyvä lävistyksen tekeminen. Oikeustoimen on tehnyt

15-vuotias lapsi.

Lautakunta toteaa, että suun alueelle tehty lävistys vaatii toimenpiteen jälkeenkin huolellista jatkohoitoa. Tällaiseen lävistykseen liittyy aina myös jälkikäteinen mahdollisuus tulehduksesta ja muista terveyshaitoista, vaikka itse toimenpiteen aikana käytettävien työvälineiden hygieniasta huolehdittaisiinkin hyvin. Lautakunta katsoo myös, että lävistyskoru on tarkoitettu tavallisesti käytettäväksi pysyväisluonteisesti, vaikka lävistyskoru onkin suhteellisen helposti myöhemmin poistettavissa.

Edellä mainituilla perusteilla lautakunta katsoo, ettei lävistyksen ja kielikorun ottamista voida pitää sellaisena holhoustoimesta annetun lain tarkoittamalla tavalla tavanomaisena ja merkitykseltään vähäisenä oikeustoimena, jonka alaikäinen voisi tehdä ilman huoltajansa suostumusta. Oikeustoimen tekemiseen olisi tässä tapauksessa tarvittu edunvalvojan suostumus, jota ei ole kuitenkaan annettu. Huoltaja ei ole myöskään hyväksynyt oikeustointa jälkikäteen. Näin ollen kauppa on pätemätön, eikä se sido alaikäistä.

Holhoustoimesta annetun lain 28 §:n mukaan jos oikeustoimi, jonka vajaavaltainen on tehnyt ilman tarvittavaa suostumusta, ei tule sitovaksi, on kummankin osapuolen palautettava, mitä hän oikeustoimen perusteella on vastaanottanut tai, jollei tämä ole mahdollista, korvattava sen arvo. Vajaavaltainen ei kuitenkaan ole velvollinen suorittamaan korvausta yli sen, mitä on käytetty hänen kohtuulliseen elatukseensa tai mikä muutoin on tullut hänen hyödykseen.

EH on velvollinen palauttamaan kauppahinnan, 45 euroa. Koska kielikoru on K:n hallussa, pitää hänen palauttaa se EH:lle. Toimenpiteestä ei voi katsoa tulleen vajaavaltaiselle sellaista hyötyä, minkä korvaaminen voisi tulla kyseeseen.

K on vaatinut EH:lle kurinpidollisia toimia, joihin on liitetty uhkasakko. K ei ole yksilöinyt vaatimustaan tältä osin. Lautakunnan tehtäviin ei kuitenkaan kuulu ohjata yritysten toimintaa ja asettaa tämän tehosteeksi uhkasakkoa.

SUOSITUS

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle

45 euroa ja että K palauttaa kielikorun EH:lle.