Käytetyn asuinkiinteistön kauppa. Lattiamateriaalista annetut tiedot. Hälytysjärjestelmän toimimattomuus.

VAATIMUKSET

Ostajat vaativat myyjiltä hinnanalennuksena 8 400 euroa.

Kauppaa tehtäessä myyjät ja välitysliike kertoivat asuinrakennuksen kirsikanvärisen lattian olevan parkettia.

Asia ilmenee myös kohteen myyntiesitteestä.

Kohteeseen muutettuaan ostajat alkoivat selvittää lattian kunnostamista, koska lattiassa oli naarmuja, jotka eivät aiemmin olleet näkyneet kalusteiden alta. Tällöin ostajille selvisi, ettei lattiamateriaali olekaan parkettia vaan ohutpuulattiaa. Materiaali näyttää parketilta, mutta siinä päällimmäisen puukerroksen paksuus on alle 1 mm, eikä sitä siksi voi hioa. Kirsikkaparketissa päällimmäisen puukerroksen paksuus on

3,5-4 mm, joten sen voi hioa useaan kertaan ja parkettilattia on siksi ohutpuulattiaa pitkäikäisempi ja arvokkaampi. Kyseistä ohutpuulattiaa on käytetty talon kolmessa makuuhuoneessa, olohuoneessa, keittiössä, takkahuoneessa ja käytävässä, yhteensä noin 120 m² pinta-alalla.

Ainut tapa korjata vaurioitunut ohutpuulattia on uusia se. Lattiamateriaalin uusiminen sellaiseksi kuin se myyntiesitteessä on kuvattu, maksaa ostajien pyytämän tarjouksen mukaan 12 075 euroa. Myyjät ovat itse rakennuttaneet talon ja hankkineet materiaalit, joten heidän voidaan edellyttää olleen tietoisia lattiamateriaalin laadusta.

Ostajat havaitsivat kaupanteon jälkeen myös, että talon hälytysjärjestelmä oli asennettu puutteellisesti. Ostajat hankkivat paikalle asentajan, joka joutui vaihtamaan osan laitteista. Myyjät eivät kauppaa tehtäessä kertoneet, ettei laite toimi. Vasta kaupanteon jälkeen he ilmoittivat, etteivät he ole koskaan käyttäneet sitä. Ostajat vaativat tällä perusteella 400 euron hinnanalennusta.

VASTAUS

Myyjät kiistävät ostajien vaatimukset.

Myyjät eivät ole pyrkineet salaamaan ostajilta mitään tietoja kaupankohteen laadun suhteen. Ostajilla oli mahdollisuus tutustua kohteeseen useita kertoja ja kohteessa suoritettiin myös kuntotarkastus, jossa sekä myyjät että ostajat olivat paikalla. Myyjät eivät kauppaa tehtäessä missään vaiheessa keskustelleet ostajien kanssa lattiamateriaalin laadusta, vaan he ovat keskustelleet asiasta ainoastaan välittäjän kanssa.

Kun myyjät vuonna 1999 hankkivat lattiamateriaalin, siitä käytettiin nimitystä kova/ohutparketti. Myyjät eivät ole tietoisia lattiamateriaalien muuttuneista nimikkeistä ja katsovat kiinteistövälittäjän olevan vastuussa oikeiden termien käyttämisestä. Talossa oli myyntihetkellä asuttu seitsemän vuotta, joten asumisen jäljet olivat nähtävissä. Myyjien mielestä lattia ei kuitenkaan ollut niin huonossa kunnossa, että sitä olisi ollut tarvetta uusia. Myyjien käsityksen mukaan ne naarmut, joihin ostajat vetoavat, ovat syntyneet vasta kaupanteon jälkeen.

Talon hälytysjärjestelmän asennustyön yhteydessä asentaja teki luovutustarkastuksen, jossa järjestelmä todettiin toimivaksi. Myyjät käyttivät järjestelmää jonkin verran asumisensa alkuaikoina. Ostajat ilmoittivat järjestelmän toimimattomuudesta vasta, kun heidän tilaamansa asentaja oli jo käynyt tekemässä siihen muutoksia, joten myyjien ei ole ollut mahdollista käydä toteamassa ongelmaa eikä sen aiheuttajaa.

RATKAISUN PERUSTELUT

Käytettyjen asuinkiinteistöjen kauppaa koskevan maakaaren

2 luvun 17 §:n mukaan kiinteistössä on laatuvirhe, jos;

1) kiinteistö ei ominaisuuksiltaan ole sellainen kuin on sovittu;

2) myyjä on ennen kaupan tekemistä antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon kiinteistön pinta-alasta, rakennusten kunnosta tai rakenteista taikka muusta kiinteistön laatua koskevasta ominaisuudesta ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;

3) myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt ilmoittamatta ostajalle sellaisesta tyypillisesti myydyn kiinteistön käyttöön tai arvoon vaikuttavasta 2 kohdassa tarkoitetusta ominaisuudesta, josta myyjä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;

4) myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt oikaisematta havaitsemansa ostajan virheellisen käsityksen jostakin kiinteistön ominaisuudesta, joka vaikuttaa kiinteistön soveltumiseen aiottuun käyttöön; tai

5) kiinteistö salaisen virheen vuoksi poikkeaa laadullisesti merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan kauppahinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen perustellusti edellyttää.

Ostajalla on virheen perusteella oikeus hinnanalennukseen tai, jos virhe on olennainen, oikeus purkaa kauppa. Ostajalla on lisäksi 1 momentin 1-4 kohdassa tarkoitetun virheen perusteella oikeus saada korvaus vahingostaan.

Lain 2 luvun 20 §:n mukaan jos myyjän puolesta on toiminut kiinteistönvälittäjä tai joku muu edustaja, myyjä vastaa myös hänen antamistaan tiedoista sekä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä.

Lain 2 luvun 22 §:n mukaan ostaja ei saa laatuvirheenä vedota seikkaan, joka olisi voitu havaita kiinteistön tarkastuksessa ennen kaupan tekemistä. Ostaja ei saa virheenä vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä.

Ostajien kertoman mukaan heille on kohdetta markkinoitaessa ilmoitettu, että kohteen kirsikanvärinen lattiamateriaali on parkettia. Myyjät eivät ole asiaa kiistäneet. Myyntiesitteessä lattioiden pintamateriaaleiksi on mainittu parketti, klinkkeri ja laminaatti.

Rakennustöiden yleisten laatuvaatimusten (SisäRYL 2000, kohta 771.1) mukaan parketti nimitystä voidaan käyttää ainoastaan sellaisista puisista lattianpäällysteistä, joissa leikatun puuaineen kulutuskerroksen paksuus on vähintään 3,5 mm.

Kuluttajariitalautakunta pitää asiassa selvitettynä, ettei parketiksi väitetty lattiamateriaali ole tässä tapauksessa ollut parkettia vaan ohutpuulattiaksi luokiteltavaa lattiamateriaalia. Lattiamateriaalista ennen kaupantekoa annettuja tietoja on siten pidettävä virheellisinä.

Lautakunta katsoo, että ostajat ovat voineet luottaa myyjien ja välitysliikkeen pintamateriaaleista antamiin tietoihin, eikä heillä ole ollut erityistä syytä selvittää lattian laatua tarkemmin. Ostajien ei lautakunnan käsityksen mukaan voida edellyttää havainneen parkettilattian ja ohutpuulattian eroa heidän tutustuessaan asuntoon ennen kaupantekoa.

Myyjät eivät kertomansa mukaan ole tarkoituksellisesti antaneet väärää tietoa lattian laadusta. Lautakunta toteaa myyjien kuitenkin vastaavan asunnosta antamistaan tiedoista siitäkin huolimatta, että he itse olisivat erehtyneet niiden sisällöstä. Lisäksi heidän voidaan tässä tapauksessa edellyttää tienneen käytetystä lattiamateriaalista, koska he ovat itse rakennuttaneet kyseisen asuinrakennuksen. Myyjät vastaavat myös välitysliikkeen ostajille antamista tiedoista.

Lattiamateriaalin laadusta annetun virheellisen tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan ottaen huomioon, ettei ohutpuulattia ole hankintahinnaltaan yhtä arvokasta kuin parketti, eikä ohutpuulattia ole myöskään niin pitkäikäinen kuin parkettilattia, koska se ei ole hiottavissa. Kyseistä lattiamateriaalia on asunnossa noin 120 m² pinta-alalla. Lautakunta katsoo, ettei asunto näin ollen ole vastannut sitä, mitä voidaan katsoa sovitun, vaan siinä on asuntokauppalaissa tarkoitettu virhe.

Ostajilla on virheen perusteella oikeus hinnanalennukseen. Hinnanalennuksen määrää arvioidessaan lautakunta toteaa, että parketiksi väitetty lattiamateriaali on kaupantekohetkellä ollut noin seitsemän vuotta vanhaa. Ostajat eivät näin ollen ole voineet edellyttää pintamateriaaleilta uudenveroista kuntoa, vaan heidän on tullut varautua siihen, että lattiat olisivat saattaneet lähivuosina vaatia joitakin korjaustoimia siinäkin tapauksessa, että ne olisivat olleet parkettia, kuten heille oli ilmoitettu. Kaupan kohteen voidaan lattiamateriaalin uusimisen johdosta olettaa muutoinkin tulevan parempaan kuntoon kuin mitä ostajat ovat ennen kaupantekoa voineet perustellusti edellyttää. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen lautakunta harkitsee virheeseen nähden kohtuullisen hinnanalennuksen määräksi tässä tapauksessa 6 000 euroa.

Ostajat ovat vaatineet hinnanalennusta myös hälytysjärjestelmässä havaitsemiensa puutteiden johdosta.

Lautakunta toteaa, etteivät ostajat ole esittäneet selvitystä hälytysjärjestelmässä ilmenneen vian laadusta tai toteutuneista korjauskustannuksista. Myyjät ovat kiistäneet väitetyt puutteet.

Lautakunta katsoo näin ollen jääneen osoittamatta, että kaupankohteessa olisi hälytyslaitteen toiminnassa ilmenneiden puutteiden johdosta hinnanalennukseen oikeuttavaa virhettä.

Myyjien tulee maksaa hinnanalennuksena palautettavalle kauppahinnalle tuottokorkoa 15.1.2007 lukien.

Tuottokoron määrä 15.1.2007-30.6.2007 oli 4 prosenttia,

1.7.2007-31.12.2008 se oli 4,5 prosenttia, 1.1.2009-30.6.2009 se oli 2,5 prosenttia ja 1.7.2009 alkaen se on 1 prosentti.

SUOSITUS

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että myyjät maksavat ostajille hinnanalennuksena 6 000 euroa edellä mainittuine tuottokorkoineen.