Autokauppa. Myyjäliikkeen vetäytyminen kaupasta. Vahingonkorvaus. Kauppalain mukainen hinnanero. Kateosto.

Kuluttaja (jäljempänä K) osti 6.4.2006 elinkeinonharjoittajalta (jäljempänä EH) uuden henkilöauton 21.920 eurolla. Myyjäliike vetäytyi sopimuksesta. Ostaja osti uuden mielestään vastaavanlaisen auton eli teki ns. kateoston. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko valittajalla oikeus saada myyjäliikkeen vetäytymisen johdosta vahingonkorvaus.

VAATIMUKSET

K vaatii, että EH maksaa vahingonkorvauksena 2.192 euroa viivästyskorkoineen. Vaatimus vastaa kymmentä prosenttia kauppahinnasta.

K tilasi 6.4.2006 henkilöauton. Arvioiduksi toimituspäiväksi sovittiin 20.5.2006. Kaupasta laadittiin molempien osapuolten allekirjoittama tilaus- ja kauppasopimus.

K myi 12.4.2006 vaihtoautoksi sovitun auton yksityishenkilölle. Hän ilmoitti samana päivänä asiasta puhelimitse EH:lle. EH hyväksyi muutoksen mainitsematta sanallakaan tulevasta sopimuksen mitätöinnistä.

K tiedusteli puhelimitse 8.5.2006 tilauksen ja toimituksen etenemisestä myyjäliikkeeltä, jolloin hänelle ilmoitettiin: "Toimitus ei ole edennyt pätkääkään sitten sopimuksen jälkeen ja se ei tule koskaan tapahtumaankaan, koska monitoimikatollista mallia ei ole".

Ostaja tiedusteli toimitusajan pidennystä, muita mahdollisia malleja tai muita vaihtoehtoja. Hän soitti myös samassa osoitteessa toimivalle maahantuojalle tiedustellen tapahtunutta ja korvaavia vaihtoehtoja. Hänelle ei tarjottu vaihtoehtoa. Selitykset olivat sekavia ja organisaatiota syyttäviä.

K oli myynyt vanhan autonsa 12.4.2006 sitovalla kaupalla yksityishenkilölle. Luovutuspäivä oli tulossa ja K oli jäämässä ilman päivittäin tarvitsemaansa kulkuvälinettä.

K etsi korvaavan ajoneuvon. XX maahantuo täsmälleen samaa ja samalta tuotantolinjalta valmistuvaa autoa toisenmerkkisenä. Kyseessä on yhteisyritys tms. XX:n maahantuontivarastosta löytyi täsmälleen sama ja samoin varusteltu - jopa täsmälleen samanvärinen - malli kuin EH:lta tilattu.

Tilaus- ja kauppasopimuksessa osapuolet olivat sitoutuneet noudattamaan siihen sisältyviä autokaupan tilaus- ja kauppasopimusehtoja. Kohdassa kolme käsitellään myyjän viivästymistä. Myyjän toimitus ei ole yksin viivästynyt, vaan myyjä mitätöi koko kaupan ostajaa kuulematta ja vaihtoehtoja tarjoamatta toimitusajan loppuvaiheessa. Myyjä ei pyytänyt lisätoimitusaikaa. Ostaja saa vaatia vahingonkorvausta.

Ehtojen kohta viisi määrittelee yksityiskohtaisesti ostajan vahingonkorvausvelvollisuuden, mikäli ostaja peruu kaupan ilman lakiin perustuvaa syytä. Myyjän sopimuksenvastaisesta toiminnasta ehdot eivät mainitse mitään. On kuitenkin pidettävä lähtökohtana, että myyjää sitovat vähintään samanarvoiset sopimusvelvollisuudet kuin ostajaa. Olisi kohtuutonta, jos ehdot eivät sitoisi myyjää. Muun muassa sopimusehtojen kohtaa viisi on tulkittava tasaveroisesti ostajan kannalta. Tällöin ostaja on oikeutettu perimään vahingonkorvausta, jos myyjä ilman lakiin perustuvaa syytä purkaa sopimuksen. Vahingonkorvauksen suuruus on kymmenen prosenttia sopimuksenmukaisesta ajoneuvon käteishinnasta. EH mitätöi yksipuolisesti, ilman ennakkovaroitusta ja ilman lakiin perustuvaa oikeutta kauppasopimuksen mukaisen kaupan.

Myyjä vetoaa ensimmäistä kertaa vasta 4.7.2006 päivätyssä vastineessaan "force majeure" -esteeseen. Jos tällainen este ilmaantuisi, myyjän tulisi heti informoida ostajaa. Vasta ostajan tiedusteltua toimituksen etenemistä toimitusajan loppupuolella yhden kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä myyjä havahtui mitätöiden tilauksen. Vasta neljä kuukautta myöhemmin myyjä vetoaa "force majeure" -esteeseen.

NN nimisessä lehdessä 10/2006 on käsitelty kyseessä olevia autoja. EH:n 4.7.2006 esittämä väite siitä, että tehdas on lopettanut ko. auton valmistuksen on paikkansa pitämätön. Myyjä on täysin laiminlyönyt tilaussopimuksesta huolehtimisen ja on vahingonkorvausvelvollinen.

VASTAUS

EH kiistää valittajan vaatimuksen.

Valmistaja ilmoitti maahantuojalle, että ko. version tuotanto lopetetaan. Kyseinen ilmoitus on saatu valmistajalta tiedustelun perusteella kyseessä olevan tilaussopimuksen allekirjoituspäivämäärän jälkeen. Näin syntyi ns. force major -tilanne, koska ko. versiota ei valmistajan ilmoituksen mukaan valmisteta.

Myyjäliike toivoo saavansa tarkennusta vastaavan tuotteen määrittelyyn voidakseen vastaisuudessa paremmin huomioida kuluttajaintressit.

RATKAISUN PERUSTELUT

Kuluttajansuojalain 5 luvun 29 §:n mukaan kauppalain säännöksiä sovelletaan tässä luvussa tarkoitettuun kauppaan siltä osin kuin tämän lain säännöksistä ei johdu muuta.

Kauppalain 67 §:n mukaan sopimusrikkomuksen vuoksi suoritettava vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai välillisestä vahingosta, joka sopimusrikkomuksesta on aiheutunut.

Kauppalain 68 §:n mukaan jos kauppa on purettu ja ostaja on tehnyt kateoston ja toimenpide on suoritettu huolella sekä kohtuullisessa ajassa kaupan purkamisesta, hinnanero lasketaan sopimuksen mukaisen hinnan ja kateostossa tai -myynnissä maksetun hinnan perusteella.

Kauppasopimuksen kohdassa viisi määritellään ostajan vahingonkorvausvelvollisuus ja kohdassa kolme käsitellään myyjän viivästymistä. Koska kyse ei ole myyjän viivästymisestä eikä ostajan vahingonkorvausvelvollisuudesta, ei kyseisiä kohtia voida soveltaa myyjän vetäytyessä kokonaan kaupasta.

Myyjäliike on kauppasopimuksen allekirjoituksella sitoutunut kauppasopimukseen ja sitoutunut siinä mainittuihin ehtoihin. Koska myyjäliike ei ole toimittanut kyseisen sopimuksen mukaista autoa, on tapahtunut sopimusrikkomus. Ostajalle on sopimusrikkomuksen johdosta syntynyt oikeus vahingonkorvaukseen.

Ostaja on liittänyt asiakirjoihin selvityksen kahden erimerkkisen auton yhtäläisyyksistä. Myyjäliike ei ole kiistänyt autojen vastaavuutta. Ostaja on siten tehnyt kateoston. Ostajan toimittamien sopimusasiakirjojen mukaan toisen auton myyntihinta oli 22 372,55 euroa ja toisen 21 920 euroa. Lautakunta pitää korvattavan vahingon määränä edellä mainittujen vastaavanlaisten autojen hinnaneroa eli 452,55 euroa.

SUOSITUS

Lautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle 452,55 euroa vahingonkorvauksena.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 9.5.2008