Venevakuutus. Suojeluohje. Törkeä huolimattomuus.

VAATIMUKSET

Häll vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa onnettomuuden johdosta syntyneen vahingon määrän kokonaisuudessaan. K vaatii lisäkorvausta 40 000 euroa korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen 17.11.2005 lukien.

K viittaa käräjäoikeuden 8.3.2006 antamaan lainvoimaiseen tuomioon, jolla vesiliikennejuopumuksesta esitetty syyte häntä kohtaan on hylätty. K:n syyksi on tuomion mukaan jäänyt liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Käräjäoikeus on todennut olevan uskottavinta, että K on nukahtanut. Toisaalta käräjäoikeus on todennut, että "mikäli K ei olisikaan nukahtanut, hän on myös siinä tapauksessa laiminlyönyt vesiliikennelain 5 §:n mukaisen yleisen huolellisuus- ja varovaisuusvelvollisuuden, kun alus on hänen ohjaamanaan ohjautunut rantaan syytteessä kuvatuin seurauksin."

K:n mukaan vakuutusyhtiön päätös, jonka mukaan hänen toimintansa on ollut törkeän huolimatonta, on virheellinen. Käräjäoikeus on lainvoimaisella tuomiolla vahvistanut sen, että K:n kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin ei ollut huonontunut. Käräjäoikeuden päätöksen perusteluista ilmenee tältä osin, että K on kyennyt kuljettamaan onnistuneesti venettä sellaista reittiä, jossa on ollut useita sellaisia kohtia, joissa kyseisen kokoisen aluksen navigointi on huomattavasti vaikeampaa kuin onnettomuuspaikalla. K toteaa tämän osoittavan, että hänellä on ollut edellytykset veneen kuljettamiseen ja että hän on kyennyt tästä tehtävästä suoriutumaan välittömästi ennen onnettomuutta.

Käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lääkärinlausunto osoittavat, että kysymys on voinut olla nukahtamisen sijaan tajunnanmenetyksestä. Käräjäoikeuden päätöksen perusteella veneen nopeudesta ei ole esitetty tarkempaa selvitystä. K toteaa, että nopeus ei ole kuitenkaan todellisuudessa poikennut yleisesti vastaavalla paikoilla käytetyistä veneiden nopeudesta. Asiassa ei ole esitetty minkäänlaista selvitystä väitetystä ylinopeudesta eikä siitä, miten nopeus olisi rajoitettu tapahtumapaikalla. Todellisuudessa paikalla ei ollut minkäänlaista nopeusrajoitusta.

K toteaa, että vakuutuskorvausta ei voi alentaa vedoten alkoholin käytön vaikutukseen vakuutustapahtumaan, koska käräjäoikeus on hylännyt vesiliikennejuopumusta koskevan syytteen. Törkeän huolimattomuuden edellytys ei myöskään täyty. K:a ei ole edes syytetty törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, jonka tunnusmerkistö toteutuu silloin, jos aluksen kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoisi vesiliikennelain säännöksiä. Rikosoikeudellisesti K:n menettely on arvioitu tavalliseksi huolimattomuudeksi eikä törkeäksi.

Käräjäoikeudessa asian käsittelyn yhteydessä on esitetty henkilötodistelu, jonka perusteella käräjäoikeus on pystynyt arvioimaan näytön alkoholin käytön ja väsymyksen vaikutuksesta K:n kykyyn kuljettaa venettä paremmin kuin vakuutusyhtiön tarjoamista kirjallisista asiakirjoista on tehtävissä. Esimerkiksi poliisin tutkintailmoituksessa olevien tietojen osittainen paikkaansa pitämättömyys muun muassa vesiliikennejuopumuksen osalta on tullut todetuksi käräjäoikeudessa.

K viittaa käräjäoikeuden tuomion perusteluihin, joissa ei ole suljettu täysin pois mahdollisuutta, että K ei olisikaan nukahtanut vaan että kyse olisi ollut tajunnanmenetyskohtauksesta. Tästä on esitetty myös lääketieteellistä selvitystä. K:n mukaan suojeluohjeen laiminlyöntiä on näin ollen pidettävä vähäisenä.

Törkeän huolimattomuuden käsitettä tulee K:n mukaan joka tapauksessa arvioida normaalien oikeudellisten periaatteiden mukaisesti, vaikka rikosasiassa annetulla ratkaisulla ei katsottaisi olevan sitovaa vaikutusta vakuutussopimuksen osalta. K toteaa asiassa olevan kysymys enintään siitä, että hän on laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Selvittämättä on jäänyt, onko tämä voinut johtua tajunnanmenetyksestä vai ei. Käräjäoikeuden päätöksen perusteluissakin on menettelyä arvioitu myös siitä vaihtoehtoisesta lähtökohdasta, että K ei olisi nukahtanut, jolloin kysymys olisi vesiliikennelain 5 §:n mukaisesta varomattomuudesta. Vaikka tilannetta arvioitaisiin nukahtamisena, niin sitäkään ei voida K:n mukaan pitää törkeänä huolimattomuutena. K viittaa vakuutussopimuskäytäntöön ja liikennerikosoikeudelliseen käytäntöön tieliikennelainsäädännön soveltamisen osalta ja toteaa, että tällaiset tapaukset on yleensä käsitelty tavallisina liikenteen vaarantamisina, joihin ei liity törkeää huolimattomuutta.

Onnettomuuden jälkeen tehdyissä kliinisissä kokeissa K on lääkärinlausunnon mukaan pystynyt suorittamaan kokeet virheettä. Kyse ei ole ollut törkeästä huolimattomuudesta.

VASTAUS

Vakuutusyhtiö kiistää vaatimuksen.

Vakuutusyhtiö toteaa, että poliisi on puhalluttanut K:n noin puoli tuntia sen jälkeen, kun poliisille oli tullut ulkopuoliselta henkilöltä ilmoitus tapahtuneesta. Puhalluskokeen tulos oli 0,82 promillea. K oli oman kertomuksensa mukaan nukkunut kyseisenä yönä vain kaksi tuntia. Hän sai sakkorangaistuksen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Syytteet vesiliikennejuopumuksesta hylättiin. Rangaistuksen koventamisperusteena käräjäoikeus otti huomioon sen, että alus oli kookas ja K:n on seuraukset huomioiden täytynyt kuljettaa sitä huomattavan kovalla nopeudella. Käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että K:lla olisi ennen onnettomuutta ollut tajunnanmenetyskohtaus, vaan todistelun valossa pidettiin uskottavimpana, että hän on nukahtanut.

Vakuutuksen suojeluohjeiden kohdan 14.3.3 mukaan veneen kuljettajan on noudatettava vesiliikennelain 5 §:ssä edellytettyä huolellisuutta ja varovaisuutta sekä toimittava niin, ettei vaikeuta tai häiritse muiden liikkumista vesillä. Yleisten sopimusehtojen kohdan 6 mukaan vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita. Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen, voidaan korvausta alentaa tai evätä se. Harkittaessa onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys suojeluohjeen laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiselle. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutetun tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 7 mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, törkeällä liikenneturvallisuuden vaarantamisella tai jos vakuutetun alkoholin tai huumaavan aineen käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan, voidaan korvausta alentaa tai evätä se. Harkittaessa onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys vakuutetun henkilön toimenpiteellä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun tahallisuus ja huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutussopimuslain esitöiden mukaan törkeäksi huolimattomuudeksi voidaan luokitella tilanne, jossa vakuutettu tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja aikaansaa tilanteen, jossa vahingon vaara on suuri. Korvausta voidaan alentaa, jos vahinko on aiheutunut vakuutetun törkeän huolimattomasta menettelystä. Rikosnimikkeellä ei ole ratkaisevaa merkitystä harkittaessa korvauksen alentamista. Vakuutusyhtiö toteaa vahingon aiheutuneen tässä tapauksessa siitä, kun vakuutettu kuljetti isokokoista venettään huomattavalla ylinopeudella, vaikka häneltä nauttimansa alkoholin ja väsymystilan takia puuttuivat edellytykset ja kyky veneen kuljettamiseen. Vakuutusyhtiö pitää korvauspäätöstään vakuutusehtojen mukaisena.

RATKAISUN PERUSTELUT

Vakuutusyhtiö on vedonnut korvauspäätöksessään venevakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohtaan 7. K:n menettely on kiistatta ollut huolimatonta. Erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiö voinut alentaa korvausta 50 prosenttia sen vuoksi, että K on laiminlyönyt noudattaa suojeluohjetta tai sen vuoksi, että K:n menettely olisi ollut törkeän huolimatonta.

Vakuutuksen suojeluohjeiden kohdan 14.3.3 mukaan veneen kuljettajan on noudatettava vesiliikennelain 5 §:ssä edellytettyä huolellisuutta ja varovaisuutta sekä toimittava niin, ettei vaikeuta tai häiritse muiden liikkumista vesillä. Yleisten sopimusehtojen kohdan 6 mukaan vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita. Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen, voidaan korvausta alentaa tai evätä se.

Sama suojeluohjeita koskeva periaate on lausuttu vakuutussopimuslain 31 §:n 1 momentissa.

Lain esitöiden (HE 114/1993 vp.) mukaan suojeluohjeella tarkoitetaan vahingon rajoittamista tai estämistä koskevia määräyksiä. Määräys voi koskea laitetta, menettelytapaa tai muuta järjestelyä. Suojeluohjeen tulee olla niin selkeä, että vakuutettu suoraan sen perusteella tietää, miten hänen on meneteltävä säilyttääkseen oikeutensa vähentämättömään korvaukseen. Jos suojeluohjeessa viitataan säädöksiin tai viranomaismääräyksiin, joita ei laajuutensa vuoksi voida sisällyttää vakuutussopimukseen, säädös, määräys ja sen antanut viranomainen tulee yksilöidä siten, että vakuutettu voi ilman tuntuvaa vaivaa hankkia itselleen kyseisen säädöksen tai määräyksen ja saada täsmälliset tiedot velvollisuuksistaan.

Huolimattomuuden astetta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun muassa suojeluohjeen muotoiluun. Jos vakuutettu ei esimerkiksi suojeluohjeen yleisluonteisuuden takia ole voinut tietää, miten hänen pitää menetellä vahingon ehkäisemiseksi, hänen huolimattomuuttaan voidaan pitää vähäisenä.

Puheena olevassa suojeluohjeessa on kehotus noudattaa vesiliikennelain 5 §:n mukaista olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta sekä toimittava niin, ettei vaikeuta tai häiritse muiden liikkumista merellä.

Vesiliikennelain 5 §:ssä puolestaan säädetään vesillä liikkujaa koskevista yleisistä velvollisuuksista. Sen mukaan jokaisen vesillä vesikulkuneuvolla liikkuvan on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta ja toimittava siten, ettei hän ilman pakottavaa syytä vaikeuta tai häiritse muiden liikkumista vesillä eikä aiheuta vaaraa tai vahinkoa muille taikka vaaraa tai merkittävää tai tarpeetonta haittaa tai häiriötä luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastukselle, yleiselle luonnon virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle. Vesikulkuneuvon kuljettajan on noudatettava vesiliikenteen liikennesääntöjä ja vesiliikennemerkeillä tai valo-opasteilla ilmaistuja määräyksiä, kieltoja ja rajoituksia.

Tämä suojeluohje on vakuutussopimuslaissa tarkoitettu viranomaismääräys, jonka sisältöä on selvitetty vakuutusehdoissa. Lisäksi vesiliikennelain säännökset ovat tai niiden pitäisi olla vesikulkuneuvolla liikkuvan tiedossa. Lautakunta katsoo kuitenkin, että suojeluohjeena vesiliikennelain 5 § asettaa vesillä liikkujalle niin yleisluonteisen huolellisuusvelvollisuuden, että ohjeen rikkominen on vakuutussopimuslaissa tarkoitettua vähäistä huolimattomuutta. Tätä kantaa tukee sekin, että vakuutusehdoissa on erikseen mainittu törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen korvauksen vähentämisperusteena.

Lautakunta katsoo myös, ettei käräjäoikeuden rikosasiassa antamalla tuomiolla ole sitovaa vaikutusta vakuutusyhtiön korvausvastuuta koskevassa asiassa muilta kuin siltä osaltaan, ettei K:a ole tuomittu törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta eikä korvausta voi vähentää tai evätä tällä perusteella.

Asiassa saatu selvitys huomioon ottaen lautakunta ei pidä uskottavana, että K olisi saanut väittämänsä tajunnanmenetyskohtauksen.

On ratkaistava kysymys siitä, mikä vaikutus K:n alkoholinkäytöllä on ollut vakuutustapahtuman aiheutumiselle ja onko K:n menettelyä pidettävä törkeän huolimattomana.

Vakuutussopimuslain 30 §:n 2 momentin mukaan korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta. Saman pykälän

3 momentin mukaan myös vakuutetun alkoholin käyttö voi johtaa hänelle tulevan korvauksen vähentämiseen tai epäämiseen vahinkovakuutuksessa, jos tästä on nimenomainen määräys vakuutusehdoissa ja jos käyttö on syy-yhteydessä vakuutustapahtumaan.

Lain 34 §:n mukaan harkinnassa tulee ottaa huomioon, mikä merkitys henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta.

Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Kokonaisharkinnassa huomioon otettavia olosuhteita voivat muun muassa olla asianomaisen henkilön ikä, koulutus, kokemus, terveydentila tai mielentila.

K on kuljettanut venettä huolimatta humalatilastaan ja siitä, että hän oli nukkunut kyseisenä yönä vain kaksi tuntia ja nauttinut alkoholia. K:n alkoholin käyttö on siten osaltaan väsymyksen ohella vaikuttanut vakuutustapahtumaan, vaikkei häntä olekaan tuomittu vesiliikennejuopumuksesta. Selvityksen mukaan

K on ajanut venettä yöllä ja reitti on ollut ainakin osin vaikeakulkuinen. Vene oli suuri ja sen moottorit voimakastehoiset. K:n tilannenopeus on ollut erittäin huomattava erityisesti päätellen rantaan ajamisen seurauksista. Vene oli poliisiraportin mukaan ollut noin 15 metrin päässä vedestä kuivalla maalla ja muun selvityksen mukaan se oli kaatanut ainakin neljä puuta.

Edellä olevat seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, että K:n menettely on olosuhteet ja kaikki seikat huomioon ottaen ollut törkeän huolimatonta eikä suosita vakuutusyhtiötä muuttamaan korvauspäätöstään.