Jakohihnan vaihto. Hihnan katkeaminen ennen huolto-ohjelman mukaisen vaihtovälin täyttymistä. Moottorivaurio. Vahingonkorvaus.

Autoliike vaihtoi 6.2.2002 120 000 kilometrin määräaikaishuollon yhteydessä jakohihnan ja sen kääntörullat kuluttajan (jäljempänä K) vuonna 1998 käyttöönotettuun henkilöautoon. Autolla oli tuolloin ajettu 120 300 kilometriä. Auton jakohihnan ohjainrullan laakeri petti ja aiheutti moottorivaurion syyskuussa 2004, jolloin autolla oli ajettu noin 165 000 kilometriä eli noin 45 000 kilometriä jakohihnan vaihdon jälkeen. Auton huolto-ohjelman mukainen jakohihnan vaihtoväli on 60 000 kilometriä tai neljä vuotta.

K katsoo, että autoliike ja jakohihnan osien maahantuoja ovat vastuussa moottorivaurion korjauskustannuksista, koska jakohihna ei ole kestänyt sille ilmoitettua vaihtoväliä.

Vaatimukset

K vaatii, että autoliike ja/tai maahantuoja korvaavat moottorivaurion korjauskulut 1.500 euroa. K vaatii saavalle myös viivästyskorkoa.

K kertoo ostaneensa auton helmikuussa 2002 ja teettäneensä siihen välittömästi 120 000 kilometrin määräaikaishuollon, jonka yhteydessä jakohihna ja sen kääntörullat vaihdettiin. Auton huolto-ohjelmassa oli merkitty jakohihnan vaihtoväliksi joka

8. vuosi/120 000 kilometriä. K oli saanut tiedon siitä, että vaihtoväli muuttui 60 000 kilometriin / neljään vuoteen, mutta kumpikaan näistä ei ollut täyttynyt, kun jakohihnan ohjainrullan laakerointi petti ja aiheutti moottorivaurion. K kertoo, että korjaus aloitettiin autokorjaamo XX:llä, mutta erikoistyövälineiden puuttumisen vuoksi korjaus tehtiin lopulta autoliikessä. Liike ei osallistunut kustannuksiin, koska takuu oli päättynyt.

K katsoo, että jakohihnan olisi pitänyt kestää huolto-ohjelman mukaisen vaihtovälin verran. Auto on huollettu säännöllisesti NN:llä.

Vastaus 1

Autoliike pitää valitusta aiheettomana. Liike kertoo vaihtaneensa autoon 6.2.2002 jakopäänhihnan ja -kääntörullat sekä vesipumpun. Tämän jälkeen auto on huollettu NN:llä, jossa ei ole valtuutettua huoltoa. Autolle ei ole tehty huolto-ohjelman mukaisia määräaikaishuoltoja, joiden yhteydessä tehtävin tarkastuksin vaurio olisi ehkä ollut vältettävissä. Lisäksi on epäselvää, onko 20.6.2004 NN:llä tehdyksi merkittyä huoltoa lainkaan tehty. Merkinnän käsiala ei korjaamon tekemän selvityksen mukaan vastaa aiempia, mekaanikon omakseen ilmoittamia merkintöjä. Lisäksi kyseinen päivä on ollut sunnuntai, jolloin liike on ollut kiinni.

Liike kertoo, että maahantuojan antama vaihtoväli on ohjeellinen. Takuuaika kyseiselle osalle oli kaksi vuotta. Liikkeen tiedossa ei ole mitä mahdollisia korjauksia tai huoltoja autoon on 6.2.2002 jälkeen tehty. Rikkoutuneen laakerin on täytynyt kuitenkin äännellä jo pitkään. Koska autoa ei ole huollettu autoliikkeessä korjaamolla ei ole ollut mahdollisuutta havaita jakopään vauriota ennalta.

Vastaus 2

Maahantuoja pitää valitusta aiheettomana. Yhtiö on antanut asennetuille osille 24 kk takuun. Vaurio on sattunut myönnetyn takuuajan jälkeen. Autoa ei ole huollettu tehtaan ohjeiden mukaisesti, jolloin vaurio olisi ollut mahdollista ehkäistä. Maahantuojalla ei ole ollut mahdollisuutta aiemmin tutkia viallisia osia. Auto on lisäksi tullut korjauksessa parempaan kuntoon kuin se oli ollut ennen vauriota. Lisäksi valitus on kohdistettu maahantuojaan huomattavasti vaurion syntymisen jälkeen.

Ratkaisun perustelut

K on vaatinut autoliikettä ja/tai maahantuojaa korvaamaan moottorivaurion korjauskustannukset sillä perusteella, että korjaamon K:n autoon asentama jakohihnan ohjainrullan laakeri petti ja aiheutti moottorivaurion kesken huolto-ohjelman mukaisen vaihtovälin. Autoliike ja maahantuoja ovat vedonneet siihen, että auton kaikkia huoltokirjan mukaisia määräaikaishuoltoja ei ollut suoritettu.

Palveluksen asianmukaisuus

Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:n mukaan palveluksen on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Jos palvelus poikkeaa edellä esitetystä, siinä on virhe. Jos toimeksisaajan on hankittava palveluksen suorittamiseen tarvittavaa materiaalia eikä toisin ole sovittu, materiaalin on oltava kestävyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan tavanomaisen hyvää laatua.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 34 §:n mukaan Tilaajalla on oikeus kohdistaa palveluksen suorittamisessa käytetyn materiaalin virheestä johtuva, tämän luvun säännösten mukainen vaatimuksensa myös elinkeinonharjoittajaan, joka aikaisemmassa myyntiportaassa on luovuttanut materiaalin jälleenmyyntiä varten. Tilaajalla ei kuitenkaan ole 1 momentin mukaista oikeutta:

1) jos virhe on syntynyt kyseisestä materiaalintoimittajasta riippumattomasta syystä sen jälkeen, kun hän luovutti materiaalin edelleen;

2) siltä osin kuin vaatimus perustuu muun kuin kyseisen materiaalintoimittajan antamaan sitoumukseen, joka asettaa tilaajan parempaan asemaan kuin tämän luvun säännökset ilman mainittua sitoumusta; eikä

3) siltä osin kuin vaatimus koskee hinnanalennusta tai palveluksen hinnan palauttamista ja ylittää määrältään sen, mitä kyseisen materiaalintoimittajan oma sopijapuoli olisi voinut vaatia samalla perusteella, jos näiden välisen sopimuksen mahdollisia rajoittavia ehtoja ei oteta huomioon.

Tilaaja menettää oikeutensa esittää vaatimuksia tämän lainkohdan nojalla, jollei hän ilmoita virheestä materiaalintoimittajalle tai tämä saa tietoa myöhemmälle myyntiportaalle tehdystä virheilmoituksesta kohtuullisessa ajassa siitä, kun tilaaja havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita ja hänellä oli käytettävissään vaatimuksen esittämiseksi tarvittavat tiedot materiaalintoimittajasta. Tilaaja saa kuitenkin tämän momentin estämättä vedota virheeseen, jos asianomainen materiaalintoimittaja on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti taikka jos kysymyksessä on 16 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu virhe.

K:n auton jakohihna jakohihnan ohjainrullan laakeri petti, kun vaihdosta oli kulunut noin kaksi ja puoli vuotta ja 45 000 kilometriä. Mitään asennusvirheeseen viittaavaa ei asiassa ole ilmennyt. Rikkoutuneen osan huolto-ohjelman mukainen vaihtoväli on ollut katkeamishetkellä 60 000 kilometriä tai neljä vuotta. Lautakunta katsoo, että kuluttajalla on perusteltua aihetta olettaa jakohihnan kestävän vähintään sen ilmoitetun vaihtovälin verran. Autoliike vastaa myös palveluksen suorittamisessa käyttämänsä materiaalin kestävyydestä. Hihnan maahantuojan vastuu perustuu kuluttajansuojalain 8 luvun 34 §:n materiaalin toimittajan virhevastuuseen.

Molemmat vastapuolet ovat esittäneet, että vaurio olisi mahdollisesti ollut estettävissä, mikäli autoa olisi huollettu tehtaan ohjeiden mukaisesti. Huolto-ohjelmaan ei ole osoitettu kuuluvan jakohihnan tai sen ohjainrullien tarkastusta 120 000 ja 165 000 kilometrin välillä. Edellinen huolto-ohjelman mukainen huolto olisi pitänyt tehdä 150 000 kilometrin kohdalla; on erittäin epätodennäköistä, että tuleva laakerivaurio olisi tuolloin ollut ennakoitavissa. Näin ollen lautakunnalle toimitettu asiakirja-aineisto ei osoita, että auton huollon mahdollinen laiminlyönti tai huollattaminen muualla kuin merkkiliikkeessä olisi jollain tavalla vaikuttanut laakerivaurioon. Edellä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että korjauspalveluksessa käytetyssä materiaalissa on ollut virhe, jonka aiheuttamista vahingoista autoliike ja maahantuoja ovat vastuussa.

Vahingon määrä

Kuluttajansuojalain 8 luvun 20 §:n mukaan tilaajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii palveluksessa olevan virheen vuoksi. Korvausvelvollisuus käsittää virheestä tilaajalle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sikäli kuin

21 §:stä ei johdu muuta.

Lautakunta arvioi aiheutuneen vahingon määräksi korjauskulujen osalta 750 euroa, minkä summan autoliike ja maahantuoja ovat yhteisvastuullisesti velvollisia suorittamaan K:lle. Korvauksen määrän arvioinnissa on otettu huomioon, että K:n olisi joka tapauksessa tullut omalla kustannuksellaan vaihtaa auton jakohihna tarpeellisine osineen 15 000 kilometrin päästä ja, että K:n auto on tullut moottorin korjauksen jälkeen parempaan kuntoon kuin mitä se oli ennen hihnan katkeamista.

K on vaatinut saatavalleen viivästyskorkoa. Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle ja vastaavalle velalle on maksettava viivästyskorkoa 30 päivän kuluttua vaatimuksen ja sen riittävien perusteiden ilmoittamisesta. K on ilmoittanut perustellun vaatimuksensa viimeistään kuluttajavalituslautakunnalle osoittamassaan valituksessa, joka on mennyt autoliikkeen tiedoksi 28.1.2005 lähetetyllä kirjeellä. Koronmaksuvelvollisuus alkaa siis 6.3.2005 (7 + 30 päivää).

Maahantuoja on esittänyt, ettei se olisi velvollinen suorittamaan viivästyskorkoa lautakunnan pyytämää vastinetta edeltävältä ajalta. K on ilmoittanut perustellun vaatimuksensa maahantuojalle 22.9.2004 lähettämässään kirjeessä, johon yhtiö on vastannut 27.9.2004. Vaatimuksen perustelut ovat tuolloin olleet yhtiön tiedossa ja vaurioituneet osat olisivat olleet yhtiön saatavilla tarkastettavaksi maahantuojan valtuuttamasta merkkiliikkeestä. Näin ollen yhtiön koronmaksuvelvollisuus alkaa 27.10.2004 Viivästyskorko oli 9,5 prosenttia 1.7.2003-1.7.2006 ja 10 prosenttia 1.7.2006 alkaen.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että autoliike ja maahantuoja hyvittävät yhteisvastuullisesti K:lle 750 euroa, mille summalle maahantuojan on maksettava viivästyskorkoa 27.10.2004 alkaen ja autoliikkeen on maksettava yhteisvastuullisesti viivästyskorkoa 6.3.2005 alkaen.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 10.7.2007