Käytetyn matkailuauton kauppa. Dieselpumpun rikkoutuminen. Näyttövelvollisuus virheestä. Virheen ajankohtaolettama. Reklamaatioaika.

Vaatimukset

K vaatii, että EH korvaa auton 2 231,70 euron korjauskustannukset ja asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneet 416,50 euron kulut.

K havaitsi autossa ensimmäisten pakkasten alkaessa käynnistyshäiriöitä. Hän kertoo saaneensa moottorin käyntiin vain jäänestoainetta lisäämällä. Auto kuitenkin nyki ajossa ja moottorin käynti pätki. K lisäsi dieselpolttoaineen lisäainetta tankkiin. Kun ongelma jatkui, hän vei auton korjaamolle korjattavaksi 27.11.2002. Auton dieselpumppu vaihdettiin.

K kiistää lisänneensä tankkiin bensiiniä.

Valitusasiakirjoihin on liitetty Autoliitto ry:n tekninen asiantuntijan 27.2.2003 päivätty lausunto.

Sen mukaan jakajatyyppiset ruiskutuspumput ovat erittäin arkoja polttonesteessä oleville epäpuhtauksille ja vedelle. Pitkiä ajanjaksoja käyttämättöminä olevien dieselmoottorien, kuten matkailuautojen, ongelmana on usein ruosteen ja hapettumien muodostuminen polttoainejärjestelmään. Kun moottori käynnistetään seisonnan jälkeen, lähtevät ruostehiukkaset liikkeelle ja hiovat ruiskutuspumpun elementtejä, jolloin pumppu kuluu ennenaikaisesti. Kun ruiskutuspumpun elementit kuluvat riittävästi, pumppu ei kykene enää siirtämään tuottamaansa painetta suuttimille vaan pumppuun syntyy niin sanottua runkopainetta. Tällöin tuotettu paine karkaa paluuputkistoa pitkin takaisin polttoainetankkiin. Teknisen asiantuntijan mielestä tarkastuksen kohteessa kuluminen on tapahtunut näin eikä se ole mittarilukemaan nähden normaalia. Kulumiseen on mahdollisesti vaikuttanut polttonesteen seassa vuosien varrella ollut kosteus ja epäpuhtaudet. Sekä mahdollisesti polttonesteen suodattimen liian pitkät vaihtovälit. Asiantuntijan mielestä korroosiovauriot näyttävät syntyneen vähintään kuukausien aikana.

Lisäksi hän toteaa polttoaineen lisäaineen Lasol Diesel 100:n vaikutuksesta polttoainejärjestelmään seuraavan.

Jäänestoaineen pakkauksessa olevaa seossuhdetta ei saa ylittää, koska sen sisältämällä alkoholilla on polttoainejärjestelmään kuivattava vaikutus. Jos polttoaineen suodattimessa on vettä, lisäaine voi edesauttaa veden siirtymistä suodattimesta polttoainejärjestelmässä eteenpäin. Jäänestoaineen aiheuttama vaurioituminen aiheuttaa jakoroottorin kiinnileikkautumisen roottoripesään, jolloin yleensä jakoroottorin akseli katkeaa. Tarkastuksen kohteessa ei ollut näin käynyt.

Vastaus

EH:n mukaan auto toimi moitteettomasti kaupantekohetkellä. Korroosiovika olisi varmasti huomattu 28.6.2002 tehdyn katsastuksen päästömittauksessa, jos se olisi tuolloin ollut pumpussa. Autoa ei seisotettu liikkeen pihalla pitkään.

K kertoo havainneensa vian 28.10.2002, se on korjattu 27.11.2002 ja K ilmoitti EH:lle virheestä vuodenvaihteen tienoilla eli yli kaksi kuukautta ongelman syntymisen jälkeen. EH:lle ei tarjottu mahdollisuutta todeta vikaa tai korjata sitä. EH ei ole nähnyt rikkoutuneita osia. Tekninen asiantuntija teki tarkastuksen yli kolme kuukautta korjauksen jälkeen. Osien säilyttämisoloista ei ole tietoa.

EH katsoo vikojen syntyneen väärästä käytöstä. Polttoaineen sekaan oli korjaamon mukaan lisätty bensiiniä. Polttoainejärjestelmä oli jäätynyt, koska tankissa oli kesänaftaa. Ilmeisesi myös Diesel 100-lisäainetta oli lisätty väärässä sekoitussuhteessa.

EH on toimittanut lautakunnalle auton korjanneen yrityksen 22.7.2003 päivätyn selvityksen. Sen mukaan K oli tuonut auton korjattavaksi, koska auto ei toiminut polttoainejärjestelmän jäätymisen vuoksi. Autolla oli yritetty ajaa kesälaatuisella polttoaineella, vaikka pakkanen ylitti polttoaineen jähmerajan. Korjaamon mukaan K oli ilmoittanut lisänneensä polttoaineen sekaan joitakin määriä moottoribensaa ja Diesel 100-merkkistä polttoaineen jäätymisenestoainetta. K tiesi, että korjaamo joutui vaihtamaan tankkiin uudet, puhtaat talvipolttoaineet.

Ratkaisun perustelut

K:n EH:lta ostaman matkailuauton ruiskutuspumppu rikkoutui noin kaksi ja puoli kuukautta kaupanteon jälkeen. Pumppu korjattiin noin kolme kuukautta kaupanteon jälkeen ja K ilmoitti tästä myyjälle noin neljä kuukautta kaupanteon jälkeen ja noin kaksi kuukautta pumpun rikkoutumisesta. Pumpun korjauksesta ja polttoainejärjestelmän puhdistuksesta aiheutui 2 357,70 euron kulut.

K on vedonnut kuluttajansuojalain 5 luvun 15 §:n säännöksiin ja siihen, että auto on ollut vian vuoksi hänen aiheellisia odotuksiaan huonompi.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tavaran virheellisyyttä on arvioitava sen perusteella, millainen tavara on ominaisuuksiltaan vaaranvastuun siirtyessä ostajalle eli tavaran luovutushetkellä. Myyjä vastaa tuolla hetkellä tavarassa olleesta virheestä, vaikka se ilmenisi myöhemmin. Saman pykälän 2 momentin mukaan virheen oletetaan olleen olemassa vaaranvastuun siirtyessä ostajalle, jos se ilmenee kuuden kuukauden kuluessa tästä ajankohdasta, jollei toisin osoiteta tai oletus ole virheen taikka tavaran luonteen vastainen.

Asiassa on siis perimmältään kysymys siitä, tekeekö kyseinen vika autosta kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla virheellisen.

Virheen arvioinnin lähtökohta on osapuolten välisen sopimuksen sisältö. Tavaran kaupassa ei kuitenkaan yleensä yksityiskohtaisesti sovita siitä, minkälainen tavaran on ominaisuuksiltaan oltava. Tällöin käytetyn tavaran kaupassa virheen olemassaoloa arvioidaan kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n mukaan. Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on", siinä on pykälän 3 kohdan mukaan virhe, jos se on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Ostajan asiana on näyttää virheen olemassaolo eli se, että tavara poikkeaa sovitusta tai siitä, mitä ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää. Jos tavara osoitetaan virheelliseksi ja virhe on ilmennyt kuuden kuukauden kuluessa tavaran luovutuksesta, ostajan ei tarvitse osoittaa, että tavara oli virheellinen jo tuona ajankohtana.

Käytetyn auton kaupassa ostajan aiheellisia odotuksia arvioidaan erityisesti sen perusteella, onko auton kunto sellainen, kuin sen iän ja sillä ajettujen kilometrien perusteella voidaan olettaa. Myyjä ei vastaa vioista, jotka johtuvat tavanomaisesta kulumisesta. Autot kuluvat käytössä ja ajan myötä. Ostajalla onkin aihetta varautua siihen, että käytettynä ostettuun autoon voidaan esimerkiksi joutua tekemään välttämättömiä korjauksia ehkä piankin kaupanteon jälkeen. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan saa nousta kohtuuttoman korkeiksi auton käyttöikä ja kauppahinta huomioon ottaen.

Tässä tapauksessa noin yksitoista vuotta vanhan ja 163 000 kilometriä ajetun auton dieselpumpun todettiin rikkoutuneen noin 2,5 kuukautta kaupanteon jälkeen.

Autolla ajetut kilometrit huomioon ottaen dieselpumpun olisi pitänyt vielä kestää huomattavan kauan. Toisaalta ostajan on auton iän perusteella pitänyt varautua jonkinasteiseen kuluneisuuteen. Lautakunnan käsityksen mukaan rikkoutumiseen on vaikuttanut paitsi kuluneisuus myös kesälaatuisen polttoaineen käyttö talvisissa oloissa ja lisäaineen lisääminen polttoaineeseen.

Kun otetaan huomioon edellisessä kappaleessa sanottu sekä pumpun korjauskustannukset lautakunta katsoo, että autossa on pumpun kuluneisuuden vuoksi ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe. Asiassa ei ole osoitettu, että pumpun kuluneisuus olisi aiheutunut K:n puolella olevasta seikasta. Sen sijaan hän on osaltaan vaikuttanut pumpun rikkoutumiseen.

EH katsoo, että K on tehnyt virheilmoituksensa liian myöhään. Yhtiö on myös vedonnut siihen, ettei se saanut tilaisuutta korjata tai todeta virhettä, koska K korjautti autonsa ulkopuolisella korjaamolla ennen virheilmoituksen tekemistä.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 16 §:n mukaan ostaja ei saa vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Virheilmoitus voidaan kuitenkin aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja havaitsi virheen.

Säännöksen sanamuodon mukaan kohtuullinen aika virheilmoitukselle alkaa siis siitä, kun kuluttaja havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita, ja kahden kuukauden aika alkaa siitä, kun ostaja havaitsi virheen. Säännöksen sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella voisi käydä niin, että ostaja joka ei esim. huolimattomuuttaan huomaa tavarassa virhettä ennen kuin useiden vuosien kuluttua kaupanteosta, saisi vielä kahden kuukauden kuluttua havaitsemisestaan reklamoida.

Säännöksen kahden kuukauden vähimmäisreklamaatioaika perustuu EY direktiiviin (1999/44/EY). Direktiivin sanamuoto ei edellytä sitä, että kahden kuukauden aika laskettaisiin virheen tosiasiallisesta havaitsemisesta. Tämän ajankohdan selvittäminen olisi myös usein vaikeaa. Lisäksi kuluttaja voisi aina esittää selvityksenä subjektiivisen käsityksensä siitä, milloin hän havaitsi virheen. Lautakunta katsookin, että säännöksen ilmaisua "kun ostaja havaitsi virheen", on tulkittava objektiivisesti.

Kuluttajansuojalain muissa reklamaatiosäännöksissä reklamaatioajan alkamisaikaa ei ole sidottu virheen tosiasialliseen havaitsemiseen. Myös KSL 5:16 §:n kohtuullinen reklamaatioaika, joka voi olla kahta kuukautta pidempi, alkaa siitä, kun kuluttajan on pitänyt havaita virhe.

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi lautakunta tulkitsee säännöstä siten, että kahden kuukauden reklamaatioaika alkaa kulua jo siitä, kun kuluttajan olisi pitänyt havaita virhe.

K:n mukaan hän ilmoitti pumpun rikkoutumisesta EH:lle joulukuun lopussa 2002. EH:n mukaan ilmoitus tapahtui vuodenvaihteessa 2002. Virhe ilmeni vasta pakkasten alettua. Lautakunta katsoo, että virheilmoitus on tehty kuluttajansuojalain 5 luvun 16 §:ssä edellytetyssä ajassa.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:n mukaan myyjällä on oikeus korjata virhe, jos hän ostajan ilmoitettua virheestä viipymättä tarjoutuu tekemään sen. Oikaisemalla virheen myyjä voi välttyä sopimuksen purkamiselta tai hinnanalennukselta. Virheen oikaiseminen saattaa vähentää ostajalle aiheutuvan, myyjän korvattavaksi tulevan vahingon määrää, usein siihen, mitä kustannuksia myyjälle olisi aiheutunut, jos hän olisi saanut korjaustilaisuuden. Lautakunta katsoo, että K:n on pitänyt ymmärtää viimeistään saatuaan tietää korjaamolta pumpun rikkoutuneen, että kysymyksessä on mahdollisesti myyjän vastuulle jäävä virhe ja ottaa siitä myyjäliikkeeseen yhteyttä, jotta sillä olisi ollut tilaisuus todeta mahdollinen virhe ja tarjoutua korjaamaan se. Koska K on laiminlyönyt tämän hänellä ei ole oikeutta korvaukseen koko siitä vahingosta, mikä muutoin olisi myyjän vastattava, kun otetaan huomioon myös hänen oma myötävaikutuksensa.

Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että EH:n on korvattava K:lle aiheutuneista pumpun korjauskuluista 900 euroa.

K ei ole varannut myyjälle tilaisuutta todeta virhe. Sen sijaan hän on hankkinut asiantuntijalausunnon, josta hän maksoi 416,50 euroa. Selvittämättä on jäänyt, olisiko lausunto lainkaan ollut tarpeen, jos myyjä olisi saanut todeta virheen. Tästä syystä lautakunta ei suosita lausunnosta aiheutuneita kuluja korvattavaksi.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH korvaa K:lle 900 euroa