Vapaa-ajan kiinteistön kauppa. Rantaviiva. Kiinteistönvälitysliikkeen ja myyjän vastuu. Hinnanalennus. Vahingonkorvaus.

Vaatimukset

K vaatii, että myyjät ja välitysliike maksavat yhteisvastuullisesti hänelle hinnanalennuksena 6 727 euroa. Lisäksi hän vaatii asian hoitamisesta aiheutuneina kuluina 200 euroa.

Perusteluinaan K esittää, että hänelle selvisi vasta kaupanteon jälkeen (12.5.2003) tilalla käytyään ja rajapyykit tarkastaessaan, että rantaviivaa ei ole lähelläkään luvattua 40 metriä. Tämän jälkeen hän hankki maanmittauslaitokselta tilan kartat ja varmistui asiasta. Ennen loppukauppahinnan maksamista K oli tiedustellut välitysliikkeeltä, miksi kartan perusteella näytti siltä, että rantaviivaa olikin ainoastaan noin 20 metriä, jolloin hänelle vakuutettiin, että tilaan oli ostettu lisää rantaviivaa, ja että erehdyksessä ostajalle oli annettu väärä kartta.

Valitusasiakirjoihin on liitetty valokuvia rannasta.

Vastaukset

Myyjät kertovat ilmoittaneensa välitysliikkeelle ennen toimeksiantosopimuksen tekemistä, että rantaviiva saattaa olla noin 40 metriä pitkä, vaikka karttaan oli merkitty 18 metriä. Syynä tähän oli se, että tilaan oli myöhemmin ostettu lisää rantaviivaa. Ostajalle kerrottiin ennen kaupantekoa, että rantaviivan pituus perustuu arvioon. Ostajan olisi pitänyt itsekin huomata kohdetta tarkastaessaan näin huomattava poikkeama ilmoitetun ja todellisen rantaviivan välillä. Ostaja ei ole kertonut, että hän olisi pyrkinyt ennen kaupantekoa tarkistamaan rantaviivan rajat. Ostaja ei siten kiistä laiminlyöneensä selonottovelvollisuuttaan. Myyjät katsovat, että välitysliike on laiminlyönyt asiassa oman huolellisuusvelvollisuutensa. Välittäjän olisi pitänyt hankkia selvitys, josta alueen rajat käyvät ilmi.

Vastuu välitysliikkeen selonottovelvollisuuden laiminlyönnistä jää yksin sille. Näin ollen mahdollisesti myyjän maksettavaksi määrätty korvaus on viime kädessä määrättävä välitysliikkeen vastuun piiriin.

Välitysliikkeen mukaan ostaja sai tonttikartan ja muut asiankuuluvat paperit ennen kaupantekoa. Välittäjän toiminnassa ei ole ollut virhettä.

Ratkaisun perustelut

Maakaaren 2 luvun 17 §:n mukaan kiinteistössä on laatuvirhe muun muassa, jos myyjä on ennen kaupan tekemistä antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon kiinteistön pinta-alasta taikka muusta kiinteistön laatua koskevasta ominaisuudesta ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Pykälän 2 momentin mukaan ostajalla on virheen perusteella oikeus hinnanalennukseen.

Asiassa on riidatonta, että K:n ostaman vapaa-ajan kiinteistön rantaviiva oli noin 20 metriä lyhyempi kuin ostajalle ennen kaupantekoa kerrottiin. Myyjät ovat kertomansa mukaan otaksuneet rantaviivan olevan noin 40 metriä pitkä ja kertoneet tämän arvion kiinteistönvälittäjälle.

Lautakunta toteaa, että rantaviivan pituus on yksi niistä seikoista, joka on omiaan vaikuttamaan vapaa-ajan kiinteistön kauppahintaan. Myyjät ovat antaneet tästä ostajalle virheellistä tietoa. Myyjät ovat kuitenkin vedonneet siihen, että ostajan olisi pitänyt tarkistaa rajapyykkien paikka ennen kaupantekoa.

Maakaaren 2 luvun 22 §:n mukaan ostaja ei saa laatuvirheenä vedota seikkaan, joka olisi voitu havaita kiinteistön tarkastuksessa ennen kaupantekoa tai josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä. Ostajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta ilman erityistä syytä tarkistaa myyjän kiinteistöstä antamien tietojen paikkansapitävyyttä.

Tässä tapauksessa ostaja on voinut saamiensa tietojen perusteella luottaa siihen, että rantaviivaa on noin 40 metriä. Sitä on ollut vain runsaat 20 metriä, mitä ostajan ei valokuvista ilmenevä rannan laatu huomioon ottaen ole tarvinnut havaita. Kiinteistössä on maakaaren 2 luvun 17 §:ssä tarkoitettu virhe. Virheen johdosta ostajalla on oikeus hinnanalennukseen. Maakaaren 31 §:n mukaan hinnanalennus määrätään vähentämällä sovitusta kauppahinnasta virheellisen kiinteistön arvo kaupantekohetkellä. Kun otetaan huomioon kiinteistö kokonaisuutena, lautakunta arvioi hinnanalennuksen määräksi tässä tapauksessa 3 000 euroa.

Myyjät ovat katsoneet, että välitysliike on yksin vastuussa mahdollisen hyvityksen maksamisesta ostajalle.

Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan välitysliikkeen on suoritettava välitystehtävä ammattitaitoisesti, huolellisesti ja hyvää välitystapaa noudattaen sekä ottaen huomioon toimeksiantajan ja myös tämän vastapuolen edut.

Lain 9 §:n 2 momentin mukaan välitysliikkeen on välityskohdetta tarjotessaan annettava toimeksiantajan vastapuolelle kaikki ne tiedot, joiden välitysliike tietää tai sen pitäisi tietää vaikuttavan kaupasta päättämiseen. Jos välitysliikkeellä on aihetta epäillä, että välitysliikkeen saamat 9 §:ssä tarkoitetut tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia, välitysliikkeen on lain 11 §:n mukaan varmistuttava tiedon oikeellisuudesta ja oikaistava mahdollinen virheellinen tai puutteellinen tieto. Jos tiedon oikeellisuuden varmistaminen ei ole mahdollista ilman kohtuutonta vaivaa, välitysliikkeen on ilmoitettava toimeksiantajan vastapuolelle, ettei tietoa ole voitu tarkistaa.

Lain 14 §:n mukaan toimeksiantajan vastapuolella on oikeus saada välitysliikkeeltä korvaus vahingosta, jonka välitysliikkeen virheellinen menettely on hänelle aiheuttanut.

Asiassa esitetyn materiaalin perusteella lautakunta katsoo näytetyksi, että välitysliike ei ole joko hankkinut oikeaa karttaa, josta rantaviivan oikea pituus olisi selvinnyt tai osannut tulkita oikein hallussaan olevaa karttaa rantaviivan pituuden osalta. Välitysliikkeen toiminnassa on ollut virhe, mistä on aiheutunut ostajalle vahinkoa, jonka liike on velvollinen korvaamaan.

Myyjät katsovat, että ostajan olisi pitänyt kiinteistön tarkastuksessa havaita rantaviivan olevan vain noin puolet ilmoitetusta, koska sen pituus on ollut silmin havaittavissa. Pituutta ei kuitenkaan merkitty asiakirjoihin, esimerkiksi karttaan, tai ainakaan se ei ole ollut niistä helposti luettavissa. Lautakunta katsoo myyjien ilmoituksen rantaviivan pituudesta olleen vailla asiallisia perusteita, mistä syystä myös heidän puolellaan on ollut huolimattomuutta. Tämän vuoksi myyjät ovat yhteisvastuussa välitysliikkeen kanssa hyvityksen maksamisesta ostajalle.

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 9 b §:n mukaan lautakunnan asuntokauppaosasto voi vain erityisestä syystä suosittaa korvausta lautakuntamenettelyn aiheuttamista kustannuksista. Lautakunta katsoo, että K:n esittämä 200 euron erittelemätön kuluvaatimus perustuu lautakuntakäsittelyn aiheuttamiin toimenpiteisiin. Lautakunta ei katso olevan lain edellyttämiä erityisiä syitä korvata sitä.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että kuolinpesä hinnanalennuksena ja EH vahingonkorvauksena maksavat yhteisvastuullisesti K:lle 3 000 euroa.