Luoton maksu. Korko, limiittikorko ja maksumuistutuskulut.

Vaatimukset

K vaatii EH:a oikaisemaan virheellisen menettelynsä ja palauttamaan virheellisesti veloitetun summan.

Limiittiprovisiota on sovittu maksettavan myönnetylle luotolle, joka K:n tapauksessa on 1 500 euroa. EH on kuitenkin laskenut limiittiprovision 1 600 eurolle. Ensimmäisen maksuerän korko on laskettu virheellisesti. Sen pitäisi olla 15,30 euroa, mutta EH vaatii 41,20 euroa.

K on tyytymätön myös siihen, että EH lisää viiden euron maksuhuomautuskulut velkaan, jolloin niillekin kertyy korkoa. Maksusuorituksista huolimatta velka ei ole lyhentynyt.

Vastaus

EH ilmoittaa, että korko lasketaan aina eräpäivään saakka. Ensimmäisen maksuerän korko 41,20 euroa on 44 päivältä (15.8 - 28.9). Se muodostuu 1,8 prosentin kuukausikorosta ja 1,60 euron limiittikorosta. Sen jälkeen limiittikorko lasketaan myönnetylle luotolle. Kun velan määrä on noussut yli 1 500 euron, limiittikorko on laskettu seuraavalle limiitille eli 1 600 eurolle.

EH:n mukaan K on maksanut syyskuun 2002 ja maaliskuun 2003 välisenä aikana limiittikorkoa 39,20 euroa. Jos limiittikorko vastaavalta ajalta olisi laskettu koko ajan 1 500 eurolle, olisi limiittikoron määräksi saatu 42 euroa.

K:n tapauksessa kaksi maksuerää on jäänyt suorittamatta sovitussa ajassa. Tämän vuoksi häneltä on vaadittu viiden euron huomautusmaksukuluja.

Ratkaisun perustelut

K:n ja EH:n välisen luottosopimuksen ehdoissa todetaan luoton kustannuksista seuraavaa:

"Sinulta veloitetaan kuukausittain 1,8 % korko edellisen eräpäivän jälkeiselle velalle ja 0,4 % limiittikorko myönnetylle luotolle…Maksumuistutuksesta veloitamme 5 euroa."

Lautakunta toteaa, että ilmaisu "myönnetylle luotolle" on epätäsmällinen ja tulkinnanvarainen. K katsoo sen tarkoittavan hänen alunperin hakemaansa lainasummaa eli 1 500 euroa. EH puolestaan katsoo sen tarkoittavan summaa, jonka asiakas kulloinkin on velkaa EH:lle. Yhtiö on myös laskenut limiittikoron sadan euron välein määritellylle velkasummalle. Toisaalta asiakkaalta ei ole luottoajan ensimmäisen kuukauden ajalta veloitettu sovitun mukaista limiittikorkoa ja limiittikorko on myöhemmin luottosuhteen kestäessä laskettu alenevalle velkasummalle.

Menettely ei perustu luottosopimuksen ehtoihin, vaan EH:n noudattamaan käytäntöön. Vaikka EH:n menettely limiittikoron määräytymisen suhteen ei ole kaikilta osin vastannut kirjallisia luottoehtoja, ei K:lle ole aiheutunut asiassa vahinkoa. Jos limiittikorko olisi laskettu K:n näkemyksen mukaisesti 1 500 eurolle, limiittikoron määrä olisi muodostunut korkeammaksi kuin EH:n käyttämällä laskutavalla. Tämän vuoksi lautakunta ei suosita hyvitystä limiittikoron osalta.

Lautakunta toteaa limiittikorosta vielä seuraavan. K on luottoehdoissa sitoutunut maksamaan myönnetylle luotolle limiittikorkoa. Osapuolet eivät kuitenkaan ole sopineet luottolimiitistä, jonka rajoissa velallisella olisi oikeus käyttää luottoa, vaan kyseessä on määräajaksi tehty luottosopimus, jonka ehtojen mukaan luottoa voi lyhennysten jälkeen hakea lisää. Luottoehdot ja käytetty nimitys "limiittikorko" ovat tältäkin osin epätäsmälliset eivätkä kuvaa luottosopimuksen luonnetta. Koska luoton kokonaiskorko on kuitenkin selkeästi ilmoitettu luottoehdoissa ja K on sen hyväksynyt luottoa ottaessaan, lautakunta katsoo, ettei limiittikoron hyvittämiselle ole tälläkään perusteella aihetta.

Lautakunta on tarkastanut luoton ensimmäisen maksuerän korkoa koskevan EH:n laskelman ja toteaa, että korko on laskettu oikein.

EH:lla on luottoehtojen mukaisesti oikeus periä K:lta viiden euron maksumuistutuskulut. Luottoehdoissa ei kuitenkaan ole mainittu, että maksumuistutuskulut voitaisiin lisätä velkapääomaan. EH ei ole esittänyt selvitystä joka osoittaisi yhtiön sopineen lainansaajan kanssa muistutuskulujen lisäämisestä velkapääomaan. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että maksumuistutuskuluja ei olisi saanut lisätä luoton pääomaan siten, että K on joutunut maksamaan kuluille korkoa ja limiittikorkoa. Toisaalta EH:lla on oikeus saada maksumuistutuskuluille korkolain mukainen viivästyskorko.

EH on joulukuussa 2002 ja huhtikuussa 2003 lisännyt velkapääomaan viiden euron kulut eli yhteensä 10 euroa, joille K on kyseisistä ajankohdista lähtien maksanut luottoehtojen mukaista korkoa. K:n maksaman luottokoron ja korkolain mukaisen viivästyskoron välinen ero huomioon ottaen lautakunta arvioi, että K:lle aiheutuneen vahingon määrä on yksi euro.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että EH antaa K:lle yhden euron hyvityksen korosta, jonka K on maksanut maksumuistutuskuluille.