Käytetyn rivitalohuoneiston kauppa. Vika rakennuksen sokkelissa. Homevauriot. Asunnon virhe.

Kuluttaja (K) osti 9.6.1998 paritalohuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. Kauppahinta oli 1 200 000 markkaa. Rakennukset ovat valmistuneet 1980.

Keväällä 1999 tehtiin ostajien toimeksiannosta kaupan kohteena olleessa asunnossa kuntotarkastuksen. Tarkastuksessa todettiin, että asunnon ulkoseinien puurakenteet olivat alkaneet homehtua ja osittain myös lahota alaosistaan. Rakennuksessa oli ns. valesokkeli ja ulkoseinien alasidepuut olivat rakennuksen ulkopuolisen maanpinnan kanssa samalla tai jopa alemmalla tasolla. Puurakenteissa todetun kosteuden voitiin päätellä johtuvan kyseessä olevasta rakenneratkaisusta. Vaurioihin oli myötävaikuttanut osaltaan myös rakenteen tuulettumattomuus.

Ostajat ilmoittivat myyjälle vaurioista ja vaativat häntä korvaamaan korjauskulut. Myyjä ei katsonut olevansa velvollinen korvaamaan kuluja.

Yhtiöön kuuluu yhteensä neljä asuntoa. Yhtiöjärjestyksen mukaan myydyn asunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet muodostavat 27 prosenttia yhtiön osakekannasta. Vian korjauktuli ostajien maksettavaksi 25 720 markkaa.

Vaatimukset

Ostajat vaativat, että myyjä maksaa heille korjauksesta aiheutuneet kulut, 25 720 markkaa. Ostajat olivat asuntoa ostaessaan ymmärtäneet, että asunnon rakenteet olisivat kunnossa. Tätä tuki erityisesti se seikka, että asunnossa A oli suoritettu keväällä 1998 kuntotarkastus, jossa rakenteiden kunto oli todettu hyväksi. Myöhemmin kuitenkin ilmeni, että yhtiön kahdessa eri talossa oli samanlaisesta ulkonäöstä huolimatta erilaiset sokkelirakenteet.

Valittajat olivat maksaneet asunnosta pyydetyn hinnan, minkä katsovat nyt kohtuuttomaksi.

Vastaus

Myyjä kiistää valittajien vaatimuksen.

Kysymys oli talon rakenteesta johtuvasta viasta, jonka korjaamisesta vastaa yhtiö asunto-osakeyhtiölain 78 §:n mukaisesti. Tässä tapauksessa myydyn asunnon osalle oli tullut korjauskustannuksista maksettavaa 25 720 markkaa.

Todettu rakennevika oli ostajienkin mukaan piilevä. Asunnon kauppahinta oli 1 200 000 markkaa, joten korjauskustannukset muodostivat vain noin 2 % asunnon kauppahinnasta. - Asunnon virhettä ei näissä olosuhteissa voi myyjän käsityksen mukaan pitää merkittävänä eikä ostajille siten ole oikeutta asuntokauppalain 6 luvun 16 §:n mukaiseen hinnanalennukseen.

Ostajilla ei ole myöskään oikeutta vahingonkorvaukseen, koska virhe ei ole johtunut myyjän huolimattomuudesta.

Ratkaisun perustelut

Asuntokauppalain 6 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan asunnossa on virhe, jos

1) se ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun;

2) se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut asunnosta ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;

3) myyjä on ennen kaupantekoa jättänyt antamatta ostajalle tiedon sellaisesta asuntoa koskevasta erityisestä seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa havaita kyseinen seikka 12 §:ssä tarkoitetussa asunnon tarkastuksessa, myyjän tietoisuus ostajan asettamista erityisvaatimuksista sekä muut seikat, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai

4) se on varustukseltaan, kunnoltaan tai muilta ominaisuuksiltaan merkittävästi huonompi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää ottaen huomioon asunnon hinta, sen ikä, alueella tavanomainen varustetaso, kohtuullista asumistasoa koskevat yleiset vaatimukset sekä muut seikat.

Asuntokauppalain 6 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus virhettä vastaavaan tai muuten virheeseen nähden määrältään kohtuulliseen hinnanalennukseen.Ostajalla on oikeus purkaa kauppa, jos virheestä aiheutuu hänelle olennaista haittaa eikä muuta seuraamusta voida pitää kohtuullisena. Asuntokauppalain 6 luvun 17 §:n mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii asunnon virheen vuoksi, jollei myyjä osoita, ettei virhe johdu huolimattomuudesta hänen puolellaan.

Lautakunta katsoo asiassa selvitetyksi, että kaupan kohteena olleen asunnon ulkoseinien alasidepuissa on todettu kaupan jälkeen kosteusvaurio, joka on johtunut virheellisestä rakenneratkaisusta rakennuksen sokkeliosassa. Asunto-osakeyhtiölain 78 §:n mukaan rakenteesta johtuvista vioista asunto-osakeyhtiön omistamassa rakennuksessa vastaa yhtiö.

Asunnon virheellisyyttä on lautakunnan ratkaisukäytännössä arvioitu asunnon kauppahinnan, iän, varustetason ja asumistasoa koskevien vaatimusten ohella niiden korjauskustannusten perusteella, jotka asunnon piilevästä viasta on ostajalle aiheutunut.

Nyt kyseessä olevan asunnon kauppahinta on ollut 1 200 000 markkaa. Asunto oli valmistunut vuonna 1980 eli se oli kaupantekohetkellä 18 vuotta vanha. Vian korjaamisesta aiheutui ostajille 25 720 markan määräinen kustannus.

Rakennuksen iästä huolimatta kaupan jälkeen ilmenneet viat ovat olleet lautakunnan käsityksen mukaan sellaisia, etteivät ostajat ole voineet niihin kauppaa tehdessään varautua. Lahovauriot ovat ulottuneet paitsi alasidepuihin myös asunnon seinärakenteisiin. Ne ovat olleet rakennusvirheen aiheuttamia ja varsin laajat.

Kun otetaan huomioon edellä oleva, erityisesti se, että vauriot ovat ulottuneet asunnon rakenteisiin, sekä asunnon kauppahinta ja ostajien maksettavaksi tulleet korjauskustannukset sekä korjauksen laajuus, lautakunta katsoo, että asunto on ollut kunnoltaan merkittävästi huonompi kuin ostajilla on ollut perusteltu aihe edellyttää ja siinä on ollut asuntokauppalain 6 1uvun 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu virhe. Ostajilla on virheen vuoksi tämän vuoksi oikeus hinnanalennukseen. Heill ei ole oikeutta vaatimaansa korjauskulujen korvaukseen, koska selvityksen mukaan virhe ei ole johtunut myyjän puolella olevasta huolimattomuudesta eikä myöskään ole selvitetty, että myyjät olisivat tienneet siitä.

Lautakunta arvioi virhettä vastaavaksi hinnanalennukseksi 10 000 markkaa. Summa perustuu lautakunnan arvioon siitä, missä määrin tieto asiasta olisi vaikuttanut kohteen kauppahintaan.

Suositus

Lautakunta suosittaa, että myyjä suorittaa ostajille yhteisesti hinnanalennusta 10 000 mk.

Päätös oli yksimielinen.

Julkaistu 16.8.2002