Uuden Toyota henkilöauton kauppa. Ajoneuvoveron maksaminen

K vaatii E:aa palauttamaan maksamansa ajoneuvoveron, 460 markkaa, viivästyskorkoineen 10.6.1999 lukien sekä korvaamaan puhelinkulut 50 markalla.

K maksoi auton liikkeelle 6.5.1999 ja nouti sen sovitun mukaisesti vapaasatamasta samana päivänä. Auto rekisteröitiin 10.5.1999 siten, että K:sta tuli auton haltija.

Muutama päivä sen jälkeen kun K oli saanut auton, myyjäliike lähetti hänelle ajoneuvoverolipun, johon vastaanottajaksi ja verovelvolliseksi oli merkitty E. K:n mukaan hänelle kerrottiin ajoneuvohallintokeskuksesta, että rekisteriin merkitty ensimmäinen omistaja tai haltija on verovelvollinen. Liike ei suostunut maksamaan veroa. K katsoo liikkeen rikkovan kauppasopimuksen 14. kohtaa.

Vastaus

E ilmoittaa sopineensa K:n kanssa siitä, että auto on noudettavissa Hangosta Tuusulaan ilman toimituskuluja. Sopimukseen kuuluu myös ajoneuvovero. Liike on toiminut sopimuksen mukaan ja pitää siitä kiinni. Ajoneuvoveron maksusta ovat sopineet automyyjä NN ja K puhelimitse.

Ratkaisun perustelut

Ajoneuvoverosta annetun lain (1111/96) 3 §:n mukaan ajoneuvon omistaja tai rekisteriin merkitty haltija on velvollinen suorittamaan ajoneuvosta ajoneuvoveroa. Verovelvollinen ensi kertaa rekisteriin merkittävästä ajoneuvosta on se, joka tulee tällaisen ajoneuvon omistajaksi tai haltijaksi kesken verokautta.

Tilaus- ja kauppasopimuksen kohdan 14 mukaan myyjä vastaa siitä, että kaikki myytävää ajoneuvoa ja sen käyttöä koskevat verot ja maksut on maksettu luovutushetkeen saakka. Ostaja vastaa kaikista ajoneuvon käyttöön liittyvistä veroista ja maksuista sen jälkeen kun ajoneuvo on hänelIe luovutettu.

E ilmoittaa sopineensa K:n kanssa auton noutamisesta Hangosta Tuusulaan ilman toimituskuluja. Samaan sopimukseen kuului E:n mukaan myös ajoneuvoveron maksaminen. Liike ei kuitenkaan ole antanut lähempää selvitystä väittämästään sopimuksesta K:n kanssa ajoneuvoveron maksusta. K kiistää, että liike olisi sopinut hänen kanssaan verosta.

Lautakunta katsoo, että E:n, joka on asiassa verovelvollinen, pitäisi näyttää, että ajoneuvoveron maksamisesta on sovittu toisin kuin kirjallisissa sopimusehdoissa. Tällaista näyttöä liike ei ole esittänyt. Tämän vuoksi se on velvollinen maksamaan veron kirjallisen sopimuksen mukaisesti. Koska K on maksanut veron, E:n korvattava se hänelIe. Lisäksi liikkeen on korvattava asian selvittämisestä K:lle aiheutuneet kulut.

Korkolain 6 §:n mukaan velalle, jonka eräpäivää ei ole velallista sitovasti ennalta määrätty, on maksettava viivästyskorkoa kuukauden kuluttua korkovaateen sisältävän vaatimuksen esittämisestä. Tässä tapauksessa vaatimus on esitetty E:lle viimeistään lautakunnan 10.8.1999 lähettämän vastauspyynnön yhteydessä. Viivästyskoron maksuvelvollisuus alkaa näin ollen 17.9.1999. Viivästyskoron vuotuinen määrä oli vuonna 1999 11 prosenttia, vuonna 2000 10 prosenttia ja vuonna 2001 se on 11 prosenttia.

Suositus

Kuluttajavalituslautakunta suosittaa, että E maksaa K:lle 460 markkaa edellä mainittuine viivästyskorkoineen.