Taksikeskus. Taksikuljetus jäi saamatta. Sopimuksen sisältö. Onko tilauksen vastaanottaja ollut välittäjänä vai toimeksisaajana.. Järjestelmävastuu.

K vaatii E:aa maksamaan hänelle vahingonkorvausta puhelinkuluista 78 markkaa (20 minuuttia à 3,90 markkaa), korvaavasta kuljetuksesta 16,64 markkaa (8 kilometriä à 2,04 markkaa), kirjelmien laatimisesta lautakunnalle 1 100 markkaa sekä postikuluista 6,50 markkaa. Vaatimus on yhteensä 1 201,14 markkaa. K vaatii myös viivästyskorkoa.

K katsoo, että E on yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan K:n sopimuskumppanina vastuussa apulaisenaan käyttämän taksinkuljettajan menettelyn vuoksi K:lle aiheutuneesta vahingosta. K:lla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvittää varausnumeron "XX" perusteella taksia, jonka kanssa E väittää K:n olleen sopimussuhteessa.

E on perinyt K:lta aiheettomasti puhelinkuluja, koska sovittua palvelusta ei ole saatu, ja on menettelyllään aiheuttanut sen, että K on joutunut laatimaan asiassa kirjelmiä ja esittämään selvitystä. E on myös tällä perusteella velvollinen korvaamaan K:lle aiheutuneet kulut.

Vastaus

Autoilijat ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, joille E välittää ajotilauksia. E on täyttänyt taksipalvelun välittämistä koskevan toimeksiantonsa sopimuskumppaniinsa K:aan nähden asianmukaisesti. Tämä tapaus tulisi ratkaista yhdenmukaisesti kuluttajavalituslautakunnan täysistuntoratkaisun 88/35/4167 (13.12.1989) kanssa. Taksitilausten välittäjän vastuu rajoittuu vain tilausten välittämiseen.

E:n ja autoilijoiden välisen osakassopimuksen mukaan E:n tehtävänä on välittää kuljetustehtäviä autoilijoille. E on menetellyt tämän sopimuksen mukaisesti välitettyään tilauksen autoilijalle asianmukaisesti.

Asiakas maksaa kyydistä suoraan autoilijalle ja saa kyydin ainoastaan yhdeltä autoilijalta. Välitetyissä tilauksissa ei yksilöidä kyydin antajaa, vaan tilauksen kuittaa ja hoitaa se autoilija, joka tehtävän kullakin hetkellä pystyy parhaiten hoitamaan. Autoilija saa tilausjärjestelmästä saman tilausnumeron, jonka tilausten välittäjä kertoo asiakkaalle. Ongelma on siinä, että reilusti yli puolet asiakkaista ei muista tilausnumeroa enää auton saapuessa paikalle, joten tällöin ei voida mitenkään kontrolloida, onko kyseessä oikea asiakas. Tilaajaa ei voida käytettävissä olevalla tekniikalla yksilöidä tämän tarkemmin. E ei käsitä, miten kehittyneinkään ATK-seurantatekniikka olisi voinut estää riidanalaista tapausta.

Ratkaisu

Lautakunta katsoo selvitetyksi, että K tilasi 6.6.1999 E:lta taksikyydin seuraavaksi aamuksi tarkoituksenaan matkustaa lentokentälle. K ei kuitenkaan saanut tilaamaansa kyytiä, koska taksi oli ottanut kyytiinsä toisen henkilön.

Lautakunnan täysistunto on päätöksessään 88/35/4167 (13.12.1989) katsonut, ettei E ollut vastuussa itse kuljetussopimuksen täyttämisestä, koska taksiautoilijat ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, joilIe E vain välitti tilauksia. Lautakunta katsoo, että tässäkin tapauksessa E:n ja K:n välille on syntynyt sopimus vain kuljetuspalvelun välittämisestä mutta ei kuljetuksesta. Taksi ei toimi tällaisessa tilanteessa E:n apulaisena vaan itsenäisenä yrittäjänä, jolle maksu taksikyydistä suoritetaan.

Sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaan sopimuksen välittäjä ei vastaa sopimuksen täyttämisestä vaan siitä, että se on toiminut välitystoiminnassaan huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Välittäjällä ei ole myöskään oikeutta palkkioon ellei osapuolten välille synny sopimusta.

Täysistuntopäätöksessään 98/39/1833 (21.10.1999) lautakunta katsoi, että kuluttajille jäähallista paikat myynyt lipputoimisto oli ollut vain välittäjänä kuluttajien ja tilaisuuden järjestäjän väliiiä eikä vastannut itse tilaisuudesta. Lautakunnan sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukainen ratkaisukäytäntö on tältä osin vakiintunut. Välittäjä vastaa vain omasta suorituksestaan eikä välittämästään palvelusta, ellei muuta ole säädetty.

E pitää yllä kuluttajille avointa järjestelmää, jonka avulla se maksua vastaan välittää takseja, eli saattaa asiakkaan ja taksin yhteen siten, että ne voivat tehdä sopimuksen taksikyydistä. Vaikka taksin välittäjä ei vastaa itse taksikyydistä, se vastaa siitä, että taksinvälitystehtävä tulee asianmukaisesti suoritetuksi. Järjestelmän ylläpitäjänä taksinvälittäjän on varmistettava, että välitysjärjestelmä toimii riittävän turvallisesti.

Siitä, että tilattu taksi ei saavukaan asiakkaan saataville sillä tavoin kuin asiakkaalla on aihetta olettaa, voi aiheutua hänelle taloudellista vahinkoa. Tällaisen vahingon syntymistä ei voida pitää taksinvälittäjälle ennalta arvaamattomana varsinkaan silloin, kun taksi on tilattu ennakkoon. Järjestelmän ylläpitäjä on vastuussa tällaisesta vahingosta, ellei se voi osoittaa, että järjestelmän turvallisuus on vahinkovaaran varalta varmistettu niin hyvin kuin se kohtuudella on mahdollista. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon, että järjestelmä on yleisin tapa tilata taksikyyti, se on maksullinen ja maksu peritään etukäteen, eikä asiakkaalla ole mahdollisuutta itse vaikuttaa sen turvallisuuteen.

Saadun selvityksen mukaan taksin tilannut henkilö saa tilaamansa taksin hänelle annetun tilausnumeron perusteella. E:n mukaan ongelmana on, että yli puolet asiakkaista ei muista saamaansa tilausnumeroa, jonka tilausten välittäjä kertoo asiakkaalle, eikä tällöin voida kontrolloida, onko kyseessä oikea asiakas. E katsoo, ettei asiakasta voida käytettävissä olevalla tekniikalla yksilöidä tämän tarkemmin.

E:n väitteestä huolimatta lautakunta ei pidä uskottavana sitä, ettei sellaista järjestelmää voitaisi luoda, jossa asiakas voitaisiin tunnistaa myös muun kuin tilausnumeron perusteella. Tunnistaminen voisi tapahtua ilman kohtuuttomia vaikeuksia esimerkiksi siten, että tilausnumeron lisäksi asiakas ilmoittaa taksille nimensä tai puhelinnumeronsa, jonka hän taksia tilatessaan on kertonut taksinvälittäjälle. Ottaen huomioon, että E:n omankin kertoman mukaan asiakkaan tunnistamista pelkän tilausnumeron perusteella ei voida yli puolessa tapauksista käytännössä tehdä, järjestelmää ei voida pitää asiakkaan kannalta riittävän turvallisena. Tämän vuoksi E on velvollinen korvaamaan sen vahingon, joka asiakkaalle tästä järjestelmässä olevasta turvallisuuspuutteesta aiheutuu.

Tässä tapauksessa K ei saanut ennakolta tilaamaansa taksia, koska tilattu taksi otti kyytiin väärän henkilön. Lautakunta pitää ilmeisenä, että tämä on johtunut siitä, ettei asiakasta ole tunnistettu. Tunnistamatta jättäminen on taas todennäköisimmin ollut seuraus siitä, että taksiautoilija ei ole vaatinut väärältä asiakkaalta tilausnumeroa, koska on tavanomaista, ettei asiakas muista sitä. Ottamatta kantaa taksiautoilijan mahdolliseen huolimattomuuteen asiassa lautakunta toteaa, että taksin saamatta jääminen olisi ollut vältettävissä paremmalla tunnistamismenetelmällä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että mahdollinen vahinko on johtunut järjestelmässä olevasta turvallisuuspuutteesta, mistä E on vastuussa.

Taloudellisen vahingon korvaamisen tarkoitus on saattaa vahinkoa kärsinyt taloudellisesti siihen asemaan kuin vahinkoa ei olisi tapahtunut. K:n mukaan hänelle aiheutui puhelinkuluja 78 markkaa ja kuluja korvaavasta kyydistä 16,64 markkaa kilometrikorvauksen mukaan laskettuna.

K:n mukaan taksikyydin hinta olisi ollut suunnilleen sama kuin hänen esittämiensä puhelinkulujen määrä. K ei ole esittänyt selvitystä siitä, miten hän järjesti korvaavan kyydin eikä siitä, että hänelle olisi todella aiheutunut menoja korvaavasta kyydistä. Näillä perusteilla lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että K:lle olisi asiassa aiheutunut korvattavaa vahinkoa.

K on myös vaatinut korvausta kirjelmien laatimisesta lautakunnalle sekä postikuluistaan.

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 9 b §:n mukaan asianosaiset vastaavat itse kustannuksistaan, jotka ovat aiheutuneet asian käsittelystä kuluttajavalituslautakunnassa. Näin ollen K:lla ei ole oikeutta saada vaatimaansa korvausta tältäkään osin.

Lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen.

Katsomme, että asia olisi pitänyt ratkaista seuraavasti:

K tilasi 6.6.1999 E:lta taksikyydin seuraavaksi aamuksi tarkoituksenaan matkustaa lentokentälIe. K ei kuitenkaan saanut tilaamaansa kyytiä, koska taksi oli selvityksen mukaan ottanut kyytiinsä toisen henkilön. Kysymys on siitä, vastaako E K:lle sopimuksen täyttämisestä vai onka se toiminut vain sopimuksen välittäjänä K:n ja tuntemattomaksi jääneen taksiautoilijan välillä.

E katsoo, että sen ja K:n välille on syntynyt sopimus kuljetuspalvelun välittämisestä mutta ei kuljetuksesta.

Sopimusoikeuden periaatteiden mukaan sopimuksen välittäjä ei vastaa sopimuksen täyttämisestä vaan siitä, että se on toiminut välitystoiminnassaan huolellisesti ja ammattitaitoisesti.

Lautakunnan täysistunto on päätöksessään 88/35/4167 (13.12.1989) katsonut, ettei E ollut vastuussa itse kuljetussopimuksen täyttämisestä, koska taksiautoilijat ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, joille E vain välitti tilauksia. Täysistuntopäätöksessään 98/39/1833 (21.10.1999) lautakunta katsoi, että kuluttajille jäähallista paikat myynyt lipputoimisto oli vain välittänyt sopimuksen kuluttajien ja tilaisuuden järjestäjän välille. Lippujen taakse oli painettu mm., että "jrjestäjä vastaa tilaisuudesta". Lautakunnan ratkaisukäytäntö on tältä osin vakiintunut.

Katsomme, että E on tässä tapauksessa toiminut kuljetuspalvelun välittäjänä. Selvityksen mukaan yhtiö on toiminut huolellisesti välitystehtävän hoitamisessa. Se on välittänyt tilauksen eteenpäin ja varmistanut sen perille menon sekä ilmoittanut K:lle tilausnumeron. Yhtiö ei vastaa siitä, että tilauksen vastaanottanut taksiautoilija on erehdyksessä ottanut kyytiin väärän henkilön.