Vesilaskut ja velan vanhentuminen

Asiaselostus  

Kuluttaja on 15.9.2013 tehnyt elinkeinonharjoittajan kanssa sopimuksen liittymisestä vesi- ja viemärilaitokseen.

Elinkeinonharjoittaja on 5.2.2024 laskuttanut kuluttajalta vedestä ajalta 1.1.2015–31.3.2016 ja 1.4.2016–31.12.2023 sekä jätevedestä ajalta 1.1.2015–31.12.2023 siten, että määristä oli vähennetty kyseisiä ajanjaksoja vastaavat arviolaskuina laskutetut ennakot. Lisäksi on laskutettu perusmaksu ajalta 30.9.–31.12.2023. Laskulle maksettavaa on jäänyt 4 534,51 euroa.

Erimielisyys koskee sitä, onko laskulla peritty velka joltakin osin vanhentunut.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että elinkeinonharjoittaja luopuu perimästä 5.2.2024 kuluttajalta laskuttamaansa yhteensä 4 534,51 euron saatavaa sen määrästä 3/9 eli 1 511,50 euroa ylittävin osin.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Kuluttaja on vaatinut, että elinkeinonharjoittaja luopuu perimästä laskun mukaista vedenkulutukseen perustuvaa velkaa 3/9 sen määrästä ylittävin osin.

Tasauslaskuilla maksettavaksi vaadittu velka oli pääosin vanhentunut. Kyse oli lähes 10 vuotta vanhoista elinkeinonharjoittajan saatavista, eikä tasauslaskua ollut aiemmin esitetty. Arviolaskujen maksaminen ei ollut katkaissut tasauslaskujen vanhentumista. Elinkeinonharjoittajan perimä velka oli jaettava yhdeksän vuoden ajalle vuoden 2015 alusta lähtien, ja kuluttaja oli velvollinen maksamaan sen vain viimeisten kolmen vuoden ajalta.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Elinkeinonharjoittaja on kiistänyt kuluttajan vaatimuksen.

Sopimuksella kiinteistön liittämisestä vesi- ja viemärilaitokseen kuluttaja oli sitoutunut maksamaan toimitetusta vedestä ja jätevedestä kulloinkin voimassa olevan taksan mukaisen käyttömaksun. Kuluttaja oli sitoutunut toimittamaan kiinteistön vesimittarinlukemat kerran vuodessa elinkeinonharjoittajan pyynnöstä. Kuluttaja oli laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuuden ja väittänyt, että yksikään elinkeinonharjoittajan lähettämä lukemakortti ei olisi tullut perille sinä aikana, kun hän oli vettä kuluttanut. Elinkeinonharjoittaja oli kuitenkin lähettänyt lukemakortit sekä tiedotteen lukemien toimittamisesta kerran vuodessa. Lukemakortit lähetettiin vesilaskutusohjelman kautta ja niihin tuli vesilaskun kanssa yhtenevät osoitetiedot. Lukemakortti kuluttajalle oli muodostunut siinä missä muidenkin. Se, että posti ei olisi toimittanut lukemakorttia perille 10 vuoteen, ei ollut uskottavaa. Kuluttaja oli kuitenkin saanut arviolaskut ja maksanut ne muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ajallaan. Oli epäuskottavaa, että posti olisi kadottanut aina juuri lukemakortin ja tiedotteen lukemien toimittamisesta. Mittareita ei kustannussyistä luettu elinkeinonharjoittajan toimesta.

Elinkeinonharjoittajan laskutusohjelma oli vaihtunut vuoden 2024 alussa. Silloin kaikilta kiinteistöiltä oli tullut saada mittarilukema. Kuluttajalta oli saatu tällöin lukema, kun sitä ensin oli häneltä useamman kerran pyydetty.

Kuluttajan väite siitä, että saatavat ajoittuisivat liki 10 vuoden ajalle, oli väärä. Kuluttajalta oli laskutettu arviolaskuina 40 m³ vuodessa. Tästä kertyi 350 m³ koko laskutusajalta. Kuluttaja oli siten maksanut laskennallisesti noin kolmen vuoden kulutuksen, kun kulutus oli ollut nyt kysymyksessä olevalla yhdeksän vuoden ajalla 1 043 m³ eli 115,8 m³ vuodessa.

Elinkeinonharjoittajan saamiset eivät olleet vanhentuneet kolmessa vuodessa, koska osasuorituksen eli arviolaskun maksamisen oli katsottava katkaisevan velan vanhentumisen. Maksaessaan arviolaskut kuluttaja oli ollut tietoinen siitä, että laskutus oli tasattava mittarilukemaan. Kun kuluttaja oli maksanut arviolaskut, eivät tasauslaskulla perittäväksi tulleet saamiset olleet vanhentuneet missään vaiheessa.

Ratkaisun perustelut              

Sekä kuluttaja että elinkeinonharjoittaja ovat esittäneet välisensä liittymissopimuksen ehdot, joiden 2 kohdan mukaan sopijaosapuolet sitoutuvat noudattamaan liittymissopimuksen ehtoja, vesihuoltolaitoksen yleisiä toimitusehtoja ja laitoksen palvelumaksuhinnastoa, 5 kohdan mukaan liittyjä vastaa laitokselle edellä 2 kohdassa tarkoitettujen maksujen suorittamisesta ja 13 kohdan mukaan liittyjä toimittaa laskutusta varten vesimittarin lukematiedot laitoksen kirjallisesta pyynnöstä kerran vuodessa, jollei toisin sovita.

Lisäksi sekä kuluttaja että elinkeinonharjoittaja ovat esittäneet yleiset toimitusehdot, joiden 4 kohdan mukaan laitos perii taksassa tai hinnastossa ja palvelumaksuhinnastossa määrättyjä maksuja ja 5 kohdan mukaan asiakkaan tulee toimittaa laskutusta varten tarvittavat lukematiedot laitoksen määrääminä aikoina. Ellei mittarin lukemaa toimiteta määräajassa tai luennasta erikseen toisin sovita laitoksen kanssa, laitoksella on edelleen viimeksi mainitun kohdan mukaan oikeus suorittaa laskutus arvion perusteella tai periä palvelumaksuhinnaston mukainen kohtuullinen korvaus suorittamastaan luennasta. Vielä mainittujen ehtojen 6 kohdan mukaan laitos laskuttaa asiakasta vähintään kerran vuodessa. Laitos on oikeutettu laskuttamaan käyttömaksut vesimittarin luennan perusteella edellisiin laskutuskausiin tai arviointiin perustuvina erinä, jolloin lopullinen maksu määrätään mittarin luennassa todetun tai laitoksen pyynnöstä tapahtuneen, asiakkaan ilmoittaman mittarinluennan mukaisen todellisen kulutuksen perusteella. Laskut on maksettava viimeistään laskuun merkittynä eräpäivänä ja laskun lähettämisen ja eräpäivän välillä on oltava vähintään kolme viikkoa.

Velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) 4 §:n mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua 5–7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty. Lain 6 §:n mukaan jollei kauppahinnan tai muun vastikkeen suorittamisen eräpäivää ole sitovasti ennalta määrätty, vanhentumisaika alkaa kulua, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa. Lain 7 § koskee vahingonkorvauksen ja muun hyvityksen vanhentumisajan alkamista. Lain 10 §:n mukaan vanhentuminen katkeaa muun muassa silloin, kun velallinen suorittaa velkaa taikka velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. Lain 13 §:n 1 momentin mukaan velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika.

Oikeuskäytännössä (KKO 2018:15) on kiinnitetty huomiota siihen, että velan vanhentumisesta annetun lain 6 §:n soveltamisala on sen esitöiden mukaan tarkoitettu laajaksi. Säännöksen soveltamisalaan kuuluvat useimmat molemminpuolisesti velvoittaviin sopimussuhteisiin perustuvat saatavat silloin, kun osapuolet eivät ole ennalta sopineet eräpäivästä. Säännöksen on siten katsottu soveltuvan laajasti sellaisiin molemminpuolisesti velvoittavan sopimussuhteen osapuolten välisiin sopimuksesta johtuviin velvoitteisiin, jotka eivät kuulu 5 ja 7 §:n soveltamisalaan. Edellytyksenä säännöksen soveltamiselle on, että on osoitettavissa sellainen säännöksessä tarkoitettu ajankohta, jolloin velkojana oleva sopijapuoli on tehnyt oman suorituksensa ja suorituksen vaatiminen velalliselta on tullut mahdolliseksi.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa eräpäivistä ei ole sovittu osapuolten välillä. Eräpäivää koskevana sopimuksena ei ole pidettävä asiassa sovellettavien sopimusehtojen määräystä, jonka mukaan lasku on maksettava eräpäivänä, kun sopimuksessa ei ole määräyksiä itse eräpäivistä. Ottaen huomioon, että asiassa sovellettavien sopimusehtojen mukaan elinkeinonharjoittaja laskuttaa kuluttajaa vähintään kerran vuodessa, voidaan todeta, että sopimuksen voimassaollessa viimeistään kunkin vuoden loppu muodostaa ajankohdan, jolloin elinkeinonharjoittajalle on muodostunut mahdollisuus vaatia maksusuoritusta kuluttajalta koskien sen tälle suorittamaa palvelua. Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan asiassa esittämään nähden aihetta ei ole epäillä elinkeinonharjoittajan antamia tietoja siitä, että kuluttajaa on vuosittain kehotettu tälle lähetetyillä lukemakorteilla ilmoittamaan vesimittarilukemat elinkeinonharjoittajalle. Arviolaskut on myös laskutettu vuosittain ja asiassa esitetyn perusteella ne on myös maksettu. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mihin aikaan vuodesta elinkeinonharjoittaja tosiasiassa on arviolaskutuksen ja lukematietojen pyytämisen jälkeen laskuttanut asiakkailtaan lopullisen kulutukseen perustuvan käytön. Kuluttajariitalautakunta näin ollen katsoo, että asiassa tulee sovellettavaksi vanhentumislain 6 § ja että asiassa esitettyyn selvitykseen nähden kolmen vuoden vanhentumisaika on alkanut kulua aina kunkin vuoden lopussa koskien sitä edeltävän ajanjakson vedenkäyttöä, jolta elinkeinonharjoittaja viimeksi on kuluttajalta vaatinut lukematietoja.     

Vanhentumislain esitöissä (HE 187/2002 vp, s. 57) todetuin tavoin todistustaakka vanhentumisen katkaisemisesta on velkojalla. Vanhentumisen katkaiseminen voidaan sinänsä tehdä vapaamuotoisesti ja monella eri tavalla, ja vanhentumisen katkaisee myös velan tunnustaminen velallisen toimin esimerkiksi maksamalla sitä. Tässä tapauksessa kuluttaja esitetyn selvityksen perusteella on maksanut kuitenkin vain arviolaskuja, mutta ei sen jälkeisiin mittarilukemiin perustuvaa todellista kulutusta. Arviolaskut ovat luonteeltaan tulevaan kulutukseen kohdistuvia ja niiden mukainen laskutus on tarkoitus tasata myöhemmällä todelliseen kulutukseen perustuvalla laskutuksella. Ottaen huomioon se, mitä edellä on todettu elinkeinonharjoittajan mahdollisuudesta vuosittain vaatia mittarilukemia kuluttajalta laskutusta varten sekä laskuttaa kuluttajaa vähintään kerran vuodessa, ei uuden tulevaan kulutukseen kohdistuvan arviolaskun maksamisen ole katsottava katkaisseen vanhentumista koskien sitä jo suoritettuun palvelussuoritukseen perustuvaa saatavaa, joka elinkeinonharjoittajalla on mitatun kulutuksen perusteella katsottava olleen oikeus laskuttaa jo edeltävän vuoden loppuun mennessä.

Elinkeinonharjoittaja ei ole esittänyt muuta selvitystä omista katkaisutoimistaan kuin 5.2.2024 päivätyn laskun numero 25716, jolla on laskutettu mittaukseen perustuva tasoitus vedestä ajalta 1.1.2015–31.3.2016 ja 1.4.2016–31.12.2023 sekä jätevedestä ajalta 1.1.2015–31.12.2023. Edellä todetuin tavoin elinkeinonharjoittajalla on kuitenkin katsottava olleen asiassa sovellettavien sopimusehtojen puitteissa mahdollisuus laskuttaa mittaukseen perustuva tasoitus vuosittain, jolloin vanhentumisaika on alkanut aina vuoden lopussa. Näin ollen vuoden 2020 aikana päättyneen mittausjakson, jolta elinkeinonharjoittaja on kyseisen vuoden aikana pyytänyt kuluttajalta mittauslukemia, käyttö olisi ollut mahdollista laskuttaa kyseisen vuoden lopussa. Siihen perustuva elinkeinonharjoittajan saatava olisi lähtökohtaisesti vanhentunut vuoden 2023 lopussa, joten se ja sitä aikaisempiin mittarilukemajaksoihin perustuvat saatavat olisivat vanhentuneet ennen laskun 5.2.2024 toimittamista kuluttajalle.

Laskulla ei ole voitu eritellä, mikä osuus koko laskutetusta kulutuksesta on miltäkin ajanjaksolta. Näin ollen kuluttajariitalautakunta asiassa esitettyyn selvitykseen nähden suosittaa kuluttajan myöntämän mukaisesti, että elinkeinonharjoittaja luopuu perimästä laskulla esittämäänsä yhteensä 4 534,51 euron saatavaa sen määrästä 3/9 eli 1 511,50 euroa ylittävin osin.     

Päätös oli yksimielinen.