Lapsen käsilaukkuostos oli sitova

Va­jaa­val­tai­sen te­ke­mä so­pi­mus on pä­te­vä vain, jos se on ta­van­omai­nen ja vä­hä­mer­ki­tyk­sel­li­nen. Ku­lut­ta­ja­rii­ta­lau­ta­kun­ta on rat­kais­sut usei­ta rii­to­ja, jois­sa alai­käi­sen van­hem­mat ovat vaa­ti­neet ra­ho­ja ta­kai­sin lap­sen te­ke­mis­tä os­tok­sis­ta. Tuo­reim­mas­sa rat­kai­sus­sa kat­sot­tiin, että 14-vuo­ti­aan ty­tön te­ke­mä kaup­pa 135 eu­roa mak­sa­nees­ta kä­si­lau­kus­ta oli si­to­va.

Alaikäiset tekevät yhä enemmän sopimuksia itsenäisesti. Varsinkin etämyynti ja netissä tarjottavien hyödykkeiden kirjo ovat lisänneet lasten tekemiä kauppoja. Yhteiskuntakehityksen myötä yhä arvokkaammat ostokset ovat sellaisia, joita ei voida pitää lapsenkaan tekeminä epätavanomaisina. Sopimus, jonka tekemiseen alaikäisellä ei ole oikeutta, ei sido häntä, jollei hänen vanhempansa (edunvalvojansa) ole antanut siihen suostumustaan etu- tai jälkikäteen.

”Alaikäisten tekemien sopimusten intressit ovat yleensä niin pieniä, ettei niitä koskevia riitoja päädy tuomioistuimiin. Sitovuuden arviointi ja linjaaminen on jäänyt lähes yksinomaan kuluttajariitalautakunnan tehtäväksi,” toteaa kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.

Lautakunta on ottanut vuosien saatossa kantaa useisiin tilanteisiin. Viimeisimpänä on täysistunnossa arvioitu 14-vuotiaan tytön Guess merkkisestä 135 euroa maksaneesta laukausta tehdyn kaupan sitovuutta.

Tapauksessa vanhemmat katsoivat, että myyjän olisi tullut varmistaa lapsen ikä ja onko kauppaan vanhempien suostumus. Kyseinen tuote oli tarpeeton ja kallis suhteessa lapsen käytettävissä oleviin varoihin. Tytön kavereilla ollut vastaava tuotteita. Myyjä taas katsoi, ettei 14-vuotias ole niin nuori, etteikö hän ymmärtäisi toimintansa seurauksia eikä kyse ollut luksusmerkkisestä tuotteesta

Yleisperusteluissaan lautakunta totesi, että tavanomaisuutta ja vähäisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon lapsen iän ja tuotteen hinnan lisäksi tuotteen laatu ja miten se on maksettu. Alaikäinen ei voi ostaa velaksi ja hän voi pääsääntöisesti tehdä vain käteiskauppoja. Lautakunta tarkasteli aiempia ratkaisujaan vastaavissa tilanteissa. Yhteishinnaltaan 72,80 euroa maksaneiden hupparin ja lippalakin kauppaa, jonka oli tehnyt 12-vuotias, oli pidetty pätevänä. Radio-ohjattavan 126,50 euroa maksaneen lennokin kauppaa, jonka oli tehnyt 14-vuotias, ei ollut pidetty sitovana koska lentokoneen asianmukainen ja turvallinen käyttäminen edellytti huoltajan opastusta ja valvontaa. Samasta syystä 144 euroa maksaneiden puhallusputkien kauppa, jonka olivat tehneet 14 ja 16-vuotiaat, ei ollut sitova.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa lautakunta totesi 14-vuotiaan tytön ostaneen lahjaksi saamillaan rahoilla 135 euroa maksaneen olkahihnallisen tilavahkon käsilaukun, joka soveltui erilaisten pienten tavaroiden kuljettamiseen. Lautakunta katsoi, että saman ikäiset lapset usein käyttävät vastaavia, mutta yleensä halvemman hintaluokan laukkuja samaan tarkoitukseen. Toisaalta käsilaukun hinta ei ollut vielä niin korkea, että yksin sillä perusteella kauppaa olisi voitu pitää pätemättömänä. Tavaran luonnekaan ei tukenut sitä, että kyse olisi 14-vuotiaalle epätavanomaisesta ja merkitykseltään vähäistä suuremmasta kaupasta. Lautakunta piti vajaavaltaisen tekemää kauppaa tässä tapauksessa pätevänä ja se sitoi lasta vanhempien vastustuksesta huolimatta.

Ratkaisusta äänestettiin (7-2), mikä kertoo siitä, että kyseessä oli rajatapaus. Kaksi jäsentä katsoi, että tavaran luonne, merkkikäsilaukku, puolsi sitä, että kyse oli 14-vuotiaalle epätavanomaisesta ja merkitykseltään vähäistä suuremmasta kaupasta eikä pitänyt sopimusta pätevänä.

Lisätietoja: puheenjohtaja Pauli Ståhlberg 029 566 5201