Taajamajunaliikenne. Kausilippu. Viivästymiset. Matkustajan oikeus hinnanalennukseen.

VAATIMUKSET

Kuluttaja (jäljempänä K) vaatii 20 % hinnanalennuksen kausilipun hinnasta ajalta 15.8.2011−16.2.2012 eli yhteensä 155,58 euroa.

Juna kello 7.38 viivästyi kyseisellä aikavälillä joka päivä keskimäärin 15 minuuttia. Palvelu ei vastannut odotettua. Työ- ja vapaa-aikaa on kulunut viivästysten vuoksi yli 30 tuntia. Ko. juna on ainoa nopea junayhteys. Työmatkaan menisi yli puoli tuntia enemmän aikaa, jos matkan kulkisi bussilla, metrolla ja junalla. Nopeimmallakin vaihtoehtoisella reitillä matka kestää 16 minuuttia pidempään. Matkustajalla täytyy olla oikeus valita millä kulkuvälineellä kulkee.

Myöhästymiset eivät olleet vähäisiä. Aikataulun mukainen matka-aika reitillä on 26 minuuttia, joten myöhästyminen on ollut keskimäärin 58 %. Myöhästyminen on merkittävä matka-aikaan nähden. Jos juna kulkisi ajoissa, matka kestäisi 41 minuuttia. Bussiyhteydellä matka-aika lisääntyisi 83 % eli lisäys olisi merkittävä.

VASTAUS

EH:n liikenne kiistää vaatimuksen perusteiltaan ja määrältään.

Päivittäinen 15 minuutin myöhästyminen ei ole sellainen olennainen myöhästyminen, joka oikeuttaisi korvaukseen. Reittioppaan mukaan K:n työmatka joukkoliikennevälineillä kotiosoitteesta kohteeseen kestää noin 55−75 minuuttia ja kuljettava matka on pitkä. Yksittäiset myöhästymiset ovat kokonaismatka-aikaan suhteutettuna olleet vähäisiä, joten oikeutta korvaukseen ei ole, vaikka myöhästymiset ovat K:n mukaan olleet toistuvia. Palvelu on vastannut sitä, mitä asiakas on perustellusti voinut odottaa.

K:n käytettävissä on ollut junan ohella muuta joukkoliikennettä. Muu joukkoliikenne ei tässä tapauksessa ole niin olennaisesti hitaampaa, että korvausvelvollisuus voisi syntyä. Muut reittivaihtoehdot eivät ole pääsääntöisesti yli 30 minuuttia hitaampia kuin junan. EH on esittänyt täsmällisemmän selvityksen vaihtoehtoisista reiteistä. EH ei myy lippuja tiettyyn vuoroon tai joukkoliikennevälineeseen ja lippujen hinnoittelu perustuu tähän. Monet EH:n työmatkayhteydet sisältävät useita vaihtoja eikä korvausvelvollisuus voi perustua tähänkään. K:n kotiosoitteesta 300 metrin päästä liikennöi useita bussilinjoja suoraan kaupungin keskustaan ja bussiterminaalista on helppo sekä nopea vaihtaa metroon ja metrosta junaan. Vaihtoehtoinen joukkoliikenneyhteys täyttää alueelle vahvistetun joukkoliikennelain mukaisen palvelutason. Virhekynnystä on arvioitava myös suhteessa palvelusta maksettuun hintaan. Hinta olisi kalliimpi, jos K ostaisi bussiyhtiöltä bussilipun ja XX:ltä vyöhykelipun.

Koska juna liikennöi EH:n toimivalta-aluetta laajemmalla alueella, toimivaltainen viranomainen on liikenne- ja viestintäministeriö. Junan liikennöinti ei perustu EH:n ja XX:n väliseen sopimukseen, vaan junan liikennöinti perustuu sopimukseen, jolla liikenne- ja viestintäministeriö ostaa valtaosan ko. junan liikennöintipalvelusta XX:ltä. Jotta EH voisi täydentää itse järjestämäänsä joukkoliikennettä, EH:n matkakortin käyttäjät voivat matkustaa EH-alueella myös junalla. EH maksaa tämän johdosta XX:lle korvausta siitä, että EH-liput kelpaavat myös junissa. EH ei voi vaikuttaa junan liikennöintiin. EH ei ole vastuussa junan myöhästelyistä eikä XX ole EH:n alihankkija.

RATKAISUN PERUSTELUT

K on sopinut EH:n kanssa joukkoliikenteen käyttämiseen oikeuttavasta kausilipusta. K on ostanut lipun EH:ltä ja EH on siten asiassa oikea vastapuoli. EH ei ole kiistänyt sitä, että juna on aikavälillä 15.8.2011−16.2.2012 viivästynyt jokaisena päivänä keskimäärin 15 minuuttia. Asiassa on kyse siitä, onko EH:n tarjoamassa liikennepalvelussa virhe ja onko matkustajalla tällä perusteella oikeus hinnanalennukseen. EH on vedonnut siihen, että matkustajalla olisi ollut mahdollisuus junaliikennettä korvaavien yhteyksien käyttämiseen ja siihen, ettei se ole vastuussa XX:n junien liikennöinnistä.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (EY) N:o 1371/2007 koskee rautatieyrityksen velvollisuuksia. EH ei ole rautatieyritys. Joka tapauksessa asetuksen vakiokorvaussäännöksen soveltaminen on rautatievastuulain 8 §:n 3 momentin mukaan suljettu pois pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen taajamajunaliikenteessä. Rautatiekuljetuslainkin säännökset koskevat vain rautatiekuljetusyritystä eivätkä nekään siten tule sovellettavaksi asiassa.

Matkustajan oikeutta hinnanalennukseen tulee erityissäännösten puuttuessa arvioida yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden nojalla. EH on K:n sopijakumppanina vastuussa palvelun asianmukaisuudesta myös siltä osin kuin on kyse sopimuksen täyttämisessä käytetyn apulaisen, tässä tapauksessa XX:n, suorituksesta.

Matkustajan tulee varautua siihen, että talviaikaan sääolot, kuten poikkeuksellisen kova pakkanen tai voimakas lumentulo, vaikuttavat junavuorojen aikataulun mukaiseen liikennöintiin. Nyt myöhästymiset kausilipun aikana ovat olleet toistuvia ja ne ovat jatkuneet pitkään. Vuorot ovat olleet sellaisia, joita K:n oli ollut tarkoitus käyttää. Matkustajan ei voida kohtuudella edellyttää varautuneen päivittäin toistuviin suhteellisen pitkäkestoisiin viivästyksiin. Vaikka kausilippu sisältää mahdollisuuden myös muiden liikennevälineiden käyttöön, palvelu ei ole junaliikenteen häiriötilanteiden vuoksi vastannut sitä, mitä kuluttajalla on ollut perusteltua aihetta olettaa. Liikennepalvelussa on virhe, jonka perusteella matkustajalla on oikeus hinnanalennukseen. Lautakunta arvioi virhettä vastaavaksi hinnanalennukseksi 10 %. Arvioinnissa on otettu huomioon se, että lippu mahdollistaa myös muiden joukkoliikennevälineiden käyttämisen.

SUOSITUS

Lautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle hinnanalennuksena 10 % kausilipun hinnasta ajalla 15.8.2011−16.2.2012 eli yhteensä 77,79 euroa.

Päätös oli yksimielinen.