PALVELUVIESTIT. ALAIKÄISEN TEKEMÄT OSTOT. LIITTYMÄNHALTIJAN VASTUU.

Vaatimukset KS vaatii, että Netsize IPX AB:n (jäljempänä Netsize IPX) osuus laskuista, yhteensä 169,20 euroa, jätetään veloittamatta.

KS:n puhelinlaskulla on veloitettu Netsize IPX:n toimittamista palveluista, vaikka mitään sopimusta palveluista ei ole tehty. KS:n mukaan laskutus on perusteiltaan epäselvä. Selvittämättä on KS:n mukaan jäänyt myös mistä on veloitettu ja milloin. Alaikäinen ei voi KS:n mukaan sopimusta tehdä.

DNA on KS:n mukaan ollut tietoinen siitä, että liittymä tulee alaikäisen käyttöön ja sen olisi siten tullut hyvän myyntitavan mukaisesti tarjota uudelle asiakkaalle estopalveluita.

KS ei ollut tietoinen, että operaattoria vaihtaessa estot olisi tullut sopia uudelleen.

Vastaus 1

DNA kiistää KS:n vaatimukset. DNA perustelee ratkaisuaan pääosin seuraavasti.

DNA:n yleisten sopimusehtojen kohdan 4.2 mukaan asiakkaalla on oikeus luovuttaa liittymä kolmannen osapuolen käyttöön, mutta asiakas itse vastaa edelleen liittymän käytöstä, sopimusehtojen velvoitteista ja maksuista. Asiakkaan tulee noudattaa palvelun käytössä korostettua huolellisuutta (vertaa luottokortti), koska palveluita voidaan käyttää erilaisiin toimintoihin, kuten digitaalisen sisällön tai tavaroiden ostamiseen.

Sopimusehtojen kohdan 8.1 mukaan teleyritys voi laskuttaa asiakkaalta myös sen palvelun kautta käytettyjen muiden teleyritysten ja palveluntuottajien maksut, jos tästä on kyseisen teleyrityksen tai palveluntuottajan kanssa sovittu. Maksut laskutetaan kyseisen teleyrityksen tai palveluntuottajan hinnaston mukaisesti. Jos liittymällä voidaan käyttää lisämaksullisia palveluita, vastaa asiakas myös näistä maksuista.

DNA:n mukaan palveluiden laskutus perustuu suoritettuihin transaktioihin. Teleyritys näkee viestien suunnat, esimerkiksi viestin, jonka käyttäjä lähettää päätelaitteellaan palveluntarjoajalle tai viestin, jonka palveluntarjoaja lähettää käyttäjän päätelaitteeseen. Matkapuhelinlaskulle ja yhteyskohtaiselle erittelylle muodostuu omat laskutusrivinsä tapahtuneista transaktioista palveluntarjoajan ilmoittaman hinnaston mukaisesti.

Palveluviestit on tilattu KS:n SIM-kortilla ja löytyvät liittymän veloitusaineistosta. DNA vastaa ainoastaan palvelun välittämisestä ja laskutuksesta, eikä kanna vastuuta kuluttajan omista toimista. DNA:n KS:lle toimittama viestintäpalvelu on toiminut moitteettomasti, eikä viestintäpalvelussa ole ollut virhettä.

Liittymän käyttöä on mahdollista rajoittaa estopalveluilla. Sopimus KS:n liittymän numerosiirrosta DNA:lle tehtiin 22.8.2014. Numeronsiirron yhteydessä lakkaavat kaikki luovuttavan operaattorin siirrettävään numeroon liittyvät palvelut ja asiakkaan tulee uuden operaattorinsa sopimuksella valita haluamansa lisäpalvelut. Liittymään ei ole sopimuksen teon yhteydessä tilattu mitään liittymän käyttöä rajoittavia estopalveluja, vaikka liittymä on luovutettu alaikäisen käyttöön. Estot kytkettiin liittymään 7.11.2014 KS:n oltua palveluviestiveloituksista yhteydessä DNA:n asiakaspalveluun.

Vastaus 2

Netsize IPX kiistää KS:n vaatimukset.

Netsize IPX:n näkemyksen mukaan asiaa tulee tarkastella matkapuhelinliittymän haltijan sopimusoikeudellisen vastuun näkökulmasta.

Täysivaltainen liittymänhaltija on liittymäsopimuksessa sitoutunut vastaamaan liittymän käytöstä ja liittymällä tilattujen palveluiden maksamisesta riippumatta siitä, käyttääkö liittymää tosiasiallisesti hän itse vai joku muu.

Lisämaksullisten numeroiden kautta maksettavien hyödykkeiden liiketoiminta perustuu siihen, että järjestelmä tunnistaa SIM-kortin perusteella liittymän ja ostokset veloitetaan liittymänhaltijan puhelinlaskulla. Tavara-automaattien lisäksi taksintilausnumerot, numeropalvelut, TV-äänestykset ja muut vastaavat palvelut toimivat samalla periaatteella. Puhelimen tosiasiallista käyttäjää ei tunnisteta, eikä voida tunnistaa.

Kysymys siitä, voiko alaikäinen henkilö ylipäänsä käyttää liittymällä lisämaksullisia palveluita tai kuinka suuren rahasumman arvosta hän voi niitä käyttää, tulee ratkaista alaikäisen henkilön ja liittymänhaltijan/vanhemman välisessä suhteessa. Liittymänhaltijan vastuulla on määritellä käytön rajat ja valvoa niiden noudattamista. Liittymänhaltijalla on myös maksuvastuunsa vastapainoksi mahdollisuus tehokkaasti suojautua lisämaksullisia palveluita koskevilta veloituksilta oman liittymäoperaattorinsa tarjoamien palveluestojen avulla.

Olisi liittymäsopimuksen ehtojen ja koko tämän liiketoiminnan kannalta kestämätön lähtökohta, että asiallisesti markkinointinsa hoitanutta, tiedonantovelvoitteensa täyttänyttä ja tilatun hyödykkeen sopimuksen mukaan toimittanutta palveluntarjoajaa kohtaan voitaisiin jälkikäteen esittää vaatimuksia sillä perusteella että käyttäjä, jolle liittymänhaltija on tietoisesti luovuttanut maksuvälineen, ei olisikaan ollut oikeutettu sitä käyttämään johonkin tiettyyn ostokseen, jonka tekeminen itse liittymällä oli kuitenkin sinänsä täysin mahdollista.

Koska toimialan pelisäännöt edellyttävät palveluntarjoajien pidättyvän epäasiallisista toimista, on tehtyjen ostosten hyvittäminen toisinaan katsottu aiheelliseksi sellaisissa erityistapauksissa, joissa esimerkiksi tiettyyn verkkopalveluun rekisteröitymisen perusteella käyttäjä on voitu tunnistaa alaikäiseksi ja sen jälkeen palveluun liittyviä puhelimella maksettavia hyödykkeitä on markkinoitu siten, että alaikäiseen on pyritty vaikuttamaan epäasiallisesti.

Nyt puheena olevien Selecta -tavara-automaattien osalta voidaan todeta, että palveluntarjoajan toiminnassa ei ole havaittu mitään puutteellisuutta ja veloitetut ostokset on toimitettu tilauksen mukaisesti.

Näin ollen Netsize IPX:n näkemyksen mukaan ostosten hyvittämiseen ei ole perusteita.

Ratkaisu Maksupalvelulain 53 §:n mukaan maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista. Maksuvälineen haltijan velvollisuus huolehtia maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista alkaa, kun hän vastaanottaa ne.

Palveluntarjoajan on osaltaan varmistettava, että muilla kuin maksuvälineen haltijalla ei ole pääsyä maksuvälineeseen liittyviin tunnistetietoihin.

Lain 62 §:n mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:

1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;

2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka

3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

DNA Oy:n yleisten sopimusehtojen 4.2 kohta:

Asiakkaalla on oikeus luovuttaa liittymä kolmannen osapuolen käyttöön, mutta asiakas itse vastaa edelleen liittymän käytöstä, sopimusehtojen velvoitteista ja maksuista. Asiakas käyttää palvelua omalla vastuullaan. Asiakkaan on huolehdittava palvelun käytön, laitteiden ja ohjelmistojen riittävästä tietoturvasta ja lisäksi tarvittaessa viestintäpalvelunsa käytöstä esto-, käyttöraja- ja saldorajoituspalveluilla … Asiakkaan tulee noudattaa palvelun käytössä korostettua huolellisuutta (vertaa luottokortti), koska palveluita voidaan käyttää erilaisiin toimintoihin, kuten digitaalisen sisällön tai tavaroiden ostamiseen. Erityistä huolellisuutta asiakkaalta edellytetään liittymän säilytyksessä, suojaamisessa ja käytössä.

Asiassa on riidatonta, että KS:n puhelinlaskulla on veloitettu palvelutekstiviesteistä ja että liittymää on käyttänyt KS:n alaikäinen lapsi, jolle KS on liittymän luovuttanut. Asiassa on riitaa siitä, onko Sipiläisellä velvollisuus maksaa palveluista laskutettu määrä.

DNA:n selvityksen mukaan palveluiden laskutus perustuu suoritettuihin transaktioihin. Teleyritys näkee viestien suunnat, esimerkiksi viestin, jonka käyttäjä lähettää päätelaitteellaan palveluntarjoajalle tai viestin, jonka palveluntarjoaja lähettää käyttäjän päätelaitteeseen. Matkapuhelinlaskulle ja yhteyskohtaiselle erittelylle muodostuu omat laskutusrivinsä tapahtuneista transaktioista palveluntarjoajan ilmoittaman hinnaston mukaisesti. DNA:n mukaan palveluviestit on tilattu KS:n SIM-kortilla ja löytyvät liittymän veloitusaineistosta.

Lautakunnalla ei ole syytä epäillä DNA:n selvitystä. Koska asiassa on lisäksi esitetty laskuerittelyt, joista tilatut palvelut on havaittavissa, lautakunta pitää näytettynä, että palvelut on tilattu KS:n SIM-kortilla. Asiassa esitetyn mukaisesti liittymä on ollut KS:n 13-vuotiaan lapsen käytössä. Asiassa ei ole esitetty, että liittymä olisi joutunut pois lapsen hallusta, tai että liittymää olisi luvatta käyttänyt joku muu. Lautakunta pitää näin ollen näytettynä, että palvelut on tilannut KS:n alaikäinen lapsi.

Lautakunnan ratkaisukäytännössä on katsottu, että alaikäisen lapsen tekemän sopimuksen pätevyyttä arvioitaessa ei oteta huomioon sitä, että hänen vanhempansa on antanut liittymän lapsen käyttöön. Lautakunta toteaa, että osapuolet eivät voi pätevästi sopia keskinäisessä suhteessaan sovellettavan holhoustoimesta annetun lain kanssa ristiriidassa olevia ehtoja. Tapauksessa on siten arvioitava, onko alaikäisen tekemiä oikeustoimia pidettävä holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla olosuhteisiin nähden tavanomaisina ja merkitykseltään vähäisinä.

Holhoustoimesta annetun lain 23 §:n mukaan vajaavaltaisella ei ole oikeutta itse vallita omaisuuttaan eikä tehdä sopimuksia tai muita oikeustoimia, jollei laissa toisin säädetä.

Lain 24 §:n mukaan vajaavaltainen voi tehdä oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä.

Kun arvioidaan, onko alaikäisen vajaavaltaisen tekemä oikeustoimi tavanomainen ja merkitykseltään vähäinen, on otettava huomioon muun muassa vajaavaltaisen ikä sekä ostettujen tuotteiden hinta. Myös se, mitä on ostettu, on merkityksellistä arvioinnissa. Olosuhteisiin nähden tavanomaisina ja merkitykseltään vähäisinä hankintoina voidaan pitää tuotteita, joita samanikäiset lapset yleensä käyttäjät ja jotka ovat kohtuuhintaisia. Jos useat pienemmät ostokset muodostavat kokonaisuuden, on niiden taloudellista arvoa tarkasteltava yhdessä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella KS:n alaikäinen lapsi on tehnyt palveluviesteillä tavara-automaattiostoja kahden kuukauden aikana 169,14 euron arvosta. Lokakuussa 2014 kiistanalaisia ostoja on tehty 149,35 euron arvosta ja marraskuussa 19,79 euron arvosta. Selvityksen perusteella kyse on ollut erillisistä ostoksista, jotka ovat vaihdelleet 1,5 eurosta 3,5 euroon. Lautakunta pitää ostoksia tavanomaisina ja merkitykseltään vähäisinä. Oikeustoimet ovat siten Holhoustoimilain mukaan päteviä. NETSIZE IPX:llä on ollut oikeus laskuttaa palvelutilauksista ja KS:llä velvollisuus maksaa tilausten hinta DNA:lle.

Kuluttajariitalautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Päätös oli yksimielinen.