Maksukortin oikeudeton käyttö. Kuluttajan vastuu. Törkeä huolimattomuus.

VAATIMUKSET

Kuluttaja (jäljempänä K) vaatii, että pankki muuttaa päätöstään ja vastaa 4.6.2010 tapahtuneesta K:n maksukortin oikeudettomasta käytöstä.

K matkusti 4.6.2010 laivalla Helsingistä Tallinnaan tarkoituksenaan jatkaa Puolaan. Laivamatkan jälkeen linja-autossa hän huomasi lompakkonsa ja sen mukana korttinsa kadonneen. K soitti heti sulkupalveluun kortin katoamisesta ja sai tiedon, että tili on suljettu. Kuitenkin vielä 8.6.2010 pankkitililtä oli nostettu Virossa yhteensä 592,29 euroa, jotka K vaatii pankkia korvaamaan. Luotolla tapahtumia oli 1617,25 euroa, josta luottokunta hyvitti 155,11 euroa. Pankki ei luvannut korvata mitään.

K viittaa muun muassa tekemäänsä rikosilmoitukseen, jonka mukaan hän oli noussut Helsingissä laivaan 4.6.2010 kello 11.30. Tallinnassa laiva oli ollut kello 14. Lompakko oli joko anastettu tai kadonnut laivassa tai Tallinnan satamassa. K ei tiedä tarkemmin, missä lompakko katosi. Lompakossa oli muun muassa maksukortti ja käteistä rahaa, mutta ei tunnuslukua.

K kävi ennen lompakon katoamista ostoksilla laivan kahviossa, mutta siellä hän maksoi käteisellä.

VASTAUS

Pankki kiistää valittajan vaatimukset seuraavin perustein.

K:n valitus koskee pankin yhdistelmäkortin käyttöä. K:n kiistämät debit-puolen korttitapahtumat ovat syntyneet 4.6.2010 kello 14.34-14.37 välisenä aikana.

K:n kortin credit-puolta on 4.6.2010 käytetty veloituksiin, joiden yhteissumma on 1.570,46 euroa. Tästä summasta K:lle on hyvitetty luottorajan ylittävät tapahtumat 58,13 euroa ja 50,43 euroa. Myös kortilla tehdyistä käteisnostoista muodostuneet käteisnostomaksut 46,55 euroa on hyvitetty. Siten K:n vastattavaksi on jäänyt kortin credit-puolen tapahtumista 1.461,90 euroa. Kaikki credit-puolen tapahtumat ovat kortin salaisella tunnusluvulla kuitattuja sirutapahtumia ja ne on tehty ennen K:n tekemää kortin sulkuilmoitusta.

Kortinhaltijan vastuu ilmenee K:n kortin oikeudettoman käytön aikaan voimassa olleista pankin korttiehdoista 6/2008.

Pankin korttiehtojen mukaan kortinhaltija sitoutuu säilyttämään korttiaan ja tunnuslukuaan huolellisesti. Kortinhaltijan on säilytettävä tunnuslukua erillään kortista siten, ettei sivullisen ole mahdollista saada tunnuslukua tietoonsa eikä yhdistää sitä korttiin. Kortinhaltija on korttiehtojen nojalla velvollinen toteuttamaan kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimet säilyttääkseen kortin ja tunnusluvun turvallisesti erillään toisistaan, jotta kortti tai tunnusluku ei joutuisi sivullisen haltuun tai tietoon.

Pankki katsoo, että K:n maksukortin joutuminen sivullisen haltuun K:n selvityksessä kuvatuissa olosuhteissa johtuu hänen huolimattomuudestaan. Pankki katsoo K:n toiminnan osoittavan törkeää huolimattomuutta, sillä K:n kortin haltuunsa saanut sivullinen on saanut tietoonsa myös kortin tunnusluvun ja osannut yhdistää sen korttiin.

Koska muuta ei tunnusluvun joutumisesta sivulliselle ole esitetty, pankki katsoo olevan hyvin todennäköistä, että K:n on täytynyt säilyttää korttinsa tunnuslukua lompakossaan kirjattuna helposti tunnistettavaan muotoon. Tästä syystä pankki katsoo, että K vastaa riidanalaisista tapahtumista myös 150 euroa ylittävältä osalta.

Kortin sulkemisajankohdan osalta pankki toteaa, että korttiehtojen mukaan kortinhaltijan on viipymättä ilmoitettava pankille kortin katoamisesta, kortin joutumisesta sivullisen haltuun, kortin jäämisestä ulkomailla automaattiin sekä tunnusluvun joutumisesta sivullisen tietoon. Kortinhaltijan vastuu kortin oikeudettomasta käytöstä lakkaa, kun sulkupalvelu on vastaanottanut ilmoituksen kortin sulkemisesta. K:n yhdistelmäkortti on suljettu 4.6.2010 kello 15.08. K on selvityksessään kuluttajariitaLautakunnalle todennut, että kortilla olisi tämän ajankohdan jälkeen tehty vielä kolme automaattinostoa. Korttitapahtumaotteesta kuitenkin ilmenee, että riidanalaiset debit-nostot on tehty kortilla 4.6.2010 kello 14.34, 14.35 ja 14.37. Vaikka tapahtumat on tehty ennen sulkemisajankohtaa, ne on veloitettu tililtä vasta 8.6.2010. Tosiasialliset nostot ovat tapahtuneet siis jo 4.6.2010, vaikka nostotapahtumat ovat vasta 8.6.2010 välittyneet kyseistä automaattia hoitavalta pankilta.

Pankki toteaa, että kaikki vaatimuksen kohteena olevat korttitapahtumat on tehty ennen sulkemisajankohtaa, joten ne jäävät K:n vastattaviksi. Pankki katsoo, ettei K ole esittänyt korvausvaatimuksensa tueksi sellaisia perusteita, joiden mukaan pankki olisi velvollinen korvaamaan hänelle kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneen vahingon.

RATKAISU

KORTINHALTIJAN HUOLIMATTOMUUS

K:n korttia on käytetty 4.6.2010. Näin ollen asian arvioinnissa on sovellettava 1.5.2010 voimaan tullutta maksupalvelulakia (290/2010).

Maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista. Maksuvälineen haltijan velvollisuus huolehtia maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista alkaa, kun hän vastaanottaa ne.

Maksupalvelulain 62 §:n 1 momentin mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:

1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;

2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt

53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka

3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Säännöksen 2 momentin mukaan maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa.

Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

Säännöksen 3 momentin mukaan maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä:

1) siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle on ilmoitettu maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä;

2) jos palveluntarjoaja on laiminlyönyt huolehtia siitä, että maksuvälineen haltijalla on mahdollisuus tehdä milloin tahansa

1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus; tai

3) jos maksunsaaja ei ole maksuvälinettä käytettäessä asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä.

Maksupalvelulain esitöiden (HE 169/2009 vp.) mukaan arvioitaessa sitä, millaisia varotoimia maksuvälineen haltijalta voidaan kohtuudella edellyttää, on otettava huomioon, että tavanomaiset maksuvälineet on yleensä tarkoitettu käytettäviksi päivittäisessä maksamisessa ja että niitä on sen vuoksi voitava kuljettaa mukana. Toisaalta taas voidaan odottaa maksuvälineen haltijan säilyttävän maksuvälineitä vähintään yhtä huolellisesti kuin käteistä rahaa. Esitöiden mukaan törkeäll huolimattomuudella tarkoitetaan sellaista erittäin vakavaa varomattomuutta, joka osoittaa selvästi piittaamatonta suhtautumista maksuvälineen hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin. Jotta huolimattomuutta voitaisiin pitää törkeänä, maksuvälineen haltijan toiminnan on kuitenkin selvästi ja olennaisesti poikettava siitä, mitä huolelliselta menettelyltä vaaditaan. Arviointi on kokonaisharkintaa, jossa voidaan kiinnittää huomiota erityisesti vahinkoriskin suuruuteen ja varotoimenpiteiden toteuttamismahdollisuuteen. Törkeästä huolimattomuudesta voi esitöiden mukaan olla kysymys esimerkiksi silloin, kun maksukortin haltija on säilyttänyt maksukorttia ja siihen liittyvää tunnuslukua samassa lompakossa.

Lautakunta toteaa, että huolimattomuuden asteilla ei välttämättä ole samaa sisältöä kaikissa niissä vahingonkorvaus- ja sopimusoikeudellisissa tilanteissa, joissa huolimattomuuden laatuun joudutaan ottamaan kantaa. Huolimattomuuden asteita koskeva harkinta on tehtävä sen sopimussuhteen valossa, mistä kulloinkin on kysymys.

Tässä tapauksessa lautakunnan arvioitavana on ensinnäkin se, onko K:n maksukortin joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun ja oikeudeton käyttö johtunut siitä, että K on huolimattomuudesta laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa. Mikäli katsotaan näin olevan, arvioitavaksi tulee se, onko huolimattomuus ollut törkeää ottaen huomioon maksuvälineen hallintaan ja käyttöön liittyvät turvallisuusriskit.

Lautakunta toteaa, että arvioitaessa sitä, onko maksuvälineen haltija kohtuullisin toimenpitein huolehtinut maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista, maksuvälineen haltijalta voidaan edellyttää jonkinlaista selvitystä siitä, mitkä tapahtumat johtivat kortin ja tunnusluvun päätymiseen toisen haltuun.

Lautakunta on erikseen pyytänyt K:lta lisäselvitystä siitä, missä ja miten tämä säilytti kortin tunnuslukua. K ei kuitenkaan ole toimittanut häneltä pyydettyä selvitystä. Asiassa jää jossain määrin epäselväksi, miten kortti ja tunnusluku ovat joutuneet toisen henkilön käyttöön. Pankki on pitänyt todennäköisenä, että K olisi säilyttänyt sekä tunnuslukua että korttia lompakossaan. K on kiistänyt, että tunnusluku olisi ollut lompakossa. K:n korttia on kuitenkin käytetty oikeudettomasti nimenomaan tunnusluvun kanssa.

K:n toimittamista korttitapahtumatositteista ei ilmene, että samana päivänä olisi ollut muita tapahtumia kuin K:n kiistämät. Selvityksen perusteella ei siten ole pidettävä mahdollisena tunnusluvun joutumista toisen henkilön tietoon esimerkiksi siten, että tämä olisi nähnyt K:n näppäilevän tunnusluvun maksupäätteeseen juuri ennen lompakon katoamista. K on myös itse kertonut maksaneensa laivalla ostamansa kahvit käteisellä. Lautakunnan käsityksen mukaan sitä, että tunnusluku olisi joutunut toisen henkilön haltuun muulla kuin pankin esittämällä tavalla on saadun selvityksen perusteella pidettävä erittäin epätodennäköisenä. Kun K ei ole esittänyt tunnusluvun säilyttämisestä mitään selvitystä, lautakunta katsoo, ettei hän ole osoittanut säilyttäneensä korttia ja tunnuslukua korttiehdoissa edellytetyin tavoin huolellisesti ja erillään toisistaan. Muun selvityksen puuttuessa lautakunta katsoo, että kortti ja tunnusluku ovat päätyneet sivullisen haltuun samassa yhteydessä. Lautakunta pitää törkeän huolimattomana maksukortin ja tunnusluvun säilyttämistä samassa lompakossa. Tästä seuraa, että K vastaa kortin oikeudettomasta käytöstä myös 150 euroa ylittävältä osalta.

SULKUILMOITUKSSEN JÄLKEISET VELOITUKSET

Asiassa on vielä arvioitava, vapautuuko K kuitenkin vastuusta maksupalvelulain 62 §:n 3 momentissa säädetyillä perusteilla. Tässä tapauksessa arvioitavaksi tulee se, onko korttia käytetty sen jälkeen, kun pankille oli ilmoitettu sen katoamisesta.

K:n kortilla tehdyt debit-tapahtumat ovat olleet automaattinostoja. Myös credit-tapahtumat ovat K:n toimittamien tositteiden perusteella olleet automaattinostoja kahta tapahtumaa lukuun ottamatta. Nämä kaksi tapahtumaa ovat 58,13 euron ja 50,43 euron suuruiset ostot. Pankin selvityksen mukaan kyseiset kaksi tapahtumaa on kuitenkin jo hyvitetty K:lle, koska ne oli veloitettu, vaikka luottoraja oli ylittynyt.

K on vedonnut siihen, että debit-nostot olisi veloitettu vasta 8.6.2010 eli kortin sulkemisen jälkeen. Pankki on ilmoittanut kortin käytön tapahtuneen ennen kortin sulkemista 4.6.2010, vaikka debit-nostot onkin veloitettu tililtä vasta 8.6.2010. Lautakunta katsoo, että pankin selvitystä asiasta on pidettävänä uskottavana, eikä K siten vapaudu vastaamasta kortin tapahtumista tälläkään perusteella.

YHTEENVETO

Edellä sanotusta seuraa, että K:n vastattavaksi jää hänen korttinsa oikeudeton käyttö kokonaisuudessaan.

Kuluttajariitalautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.