Lentoyhtiön vastuu jatkolennon peruuntumisesta

Asiaselostus

Matkustajat olivat varanneet lentoyhtiöltä lennon Helsinki-Bangkok-Phuket 22-23.12.2022 ja paluulennon Phuket-Helsinki 3.1.2023. Menolennon Bangkok-Phuket välin operoi toinen lentoyhtiö.

Matkustajille ilmoitettiin 21.12.2022, että Bangkok-Phuket lento on peruttu ja heille tarjottiin uutta reittiä lähteväksi samana iltana 21.12.2022 Helsinki-Singapore-Phuket. Matkustajat eivät lähteneet uudelleenreititetyille lennoille.

Osapuolet ovat erimielisiä lentoyhtiön vastuusta matkustajille aiheutuneista vahingoista eli menetetyistä hotelliöistä ja junalipuista Vaasa-Helsinki-Vaasa sekä oikeudesta vakiokorvaukseen EU-asetuksen 261/2004 perusteella.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, lentoyhtiö maksaa matkustajille kullekin 600 euron vakiokorvauksen.

Lautakunta suosittaa lisäksi, että lentoyhtiö maksaa edellä mainituille matkustajille yhteisesti vahingonkorvauksena 2 862,62 euroa.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Matkustajat vaativat lentoyhtiöltä yhteensä 6 462,62 euroa. Vaatimus perustuu lennon peruuntumiseen ja matkustajille aiheutuneisiin kuluihin.

Matkustajat ovat perustelleet vaatimustaan pääpiirteittäin seuraavasti. Matkustajille ilmoitettiin 21.12.2022 noin kello 15, että seuraavan päivän lento on peruttu ja heille tarjottiin uudelleenreititystä lähteväksi samana iltana noin kello 23. Lähtö näin tiukalla aikataululla suunnitelmien vastaisesti oli mahdotonta. Matka päätettiin perua, minkä seurauksena puolet Thaimaassa varatun hotellin hinnasta piti maksaa. Lisäksi junaliput Vaasasta Helsinkiin tulivat hyödyttömiksi.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Lentoyhtiö kiistää matkustajien vaatimukset.

Lentoyhtiö on perustellut kiistämistään pääpiirteittäin seuraavasti. Lentoyhtiö tarjosi matkustajille uudelleenreititystä, jota he eivät ottaneet vastaan. Tarjous tehtiin toisen lentoyhtiön puolesta. Lentoyhtiö ei ole vastuussa toisen lentoyhtiön operoiman lennon peruuntumisesta. Lentoyhtiö voi olla vastuussa tällaisissa tapauksissa ainoastaan, mikäli EU:n ulkopuolella suoritettu lento on tehty EU-lentoyhtiön tunnuksilla, mistä ei ole tässä tapauksessa kysymys.

Ratkaisun perustelut

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

EU-asetuksen 261/2004 2 artiklan b) kohdan mukaan lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla tarkoitetaan lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tai sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen.

Asetuksen 5 artiklan c) kohdan ii) alakohdan mukaan matkustajalla on oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvaus 7 artiklan mukaisesti, paitsi jos lento peruutetaan ja matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta alle seitsemän päivää ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja tarjottu uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa tai hän saapuisi määräpaikkaan alle kaksi tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.

Montrealin yleissopimuksen 29 artiklan mukaan matkustajien kuljetuksessa korvauskanne voidaan nostaa ainoastaan yleissopimuksessa määrättyjen ehtojen ja korvausvastuun rajojen mukaisesti riippumatta siitä, perustuuko kanne Montrealin yleissopimukseen, sopimukseen, sopimuksen ulkopuoliseen korvausvastuuseen tai muuhun perusteeseen. Tällaisen kanteen perusteella ei voida tuomita rangaistusluonteisia, varoittavia tai muita aiheutuneen vahingon määrän ylittäviä korvauksia.

EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu C-502/18 (České aeroline) koski lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan vastuuta ja sitä, miltä lentoyhtiöltä matkustaja voi vaatia asetuksen mukaista korvausta. Asiassa oli kyse yhteen varaukseen perustuvasta lennosta, johon liittyi jatkolento kolmannen maan lentoasemalle kolmannessa maassa sijaitsevan lentoaseman kautta. Tuomioistuin totesi, että tapauksessa matkustaja voi nostaa asetukseen perustuvan vahingonkorvauskanteensa ensimmäisen lennon suorittanutta yhteisön lentoliikenteen harjoittajaa vastaan eli muuta kuin myöhästyneen lennon operoinutta lentoyhtiötä vastaan.

Asian arviointi

Osapuolet ovat erimielisiä lentoyhtiön vastuusta jatkolennon peruuntuessa.

Euroopan komissio on 25.9.2024 antanut asetusta 261/2004 koskevia tulkintaohjeita (C/2024/5687), joiden tavoitteena on ollut muun muassa selventää useita asetuksen säännöksiä erityisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Tulkintaohjeiden mukaan, kun on kyse korvausvelvollisuuden määräytymisestä matkustushäiriön yhteydessä, unionin tuomioistuin on tehnyt selväksi, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, joka on osallistunut vähintään yhden liityntälennon suorittamiseen, on velvollinen maksamaan matkustajalle korvauksen riippumatta siitä, johtuiko matkustushäiriö kyseisen lentoliikenteen harjoittajan suorittamasta lennosta (C-502/18, CS ym. v. České aerolinie, kohdat 20–26).

Tulkintaohjeissa on vielä todettu, että vaikka edellä esitetyt esimerkit koskevat liityntälentoja, joita lentoliikenteen harjoittajat suorittavat yhteisten reittitunnusten käyttöä koskevan sopimuksen perusteella, unionin tuomioistuin on tehnyt selväksi, että asetuksessa ei ole yhtään säännöstä, jossa luokittelu liityntälennon sisältäväksi lennoksi edellyttäisi erityistä oikeussuhdetta niiden lentoliikenteen harjoittajien välillä, jotka suorittavat tällaisen lennon muodostavat eri lennot. Asetusta sovelletaan sen vuoksi myös sellaisen useita liityntälentoja sisältävän lennon matkustajiin, jonka suorittavien eri lentoliikenteen harjoittajien välillä ei ole erityistä oikeussuhdetta, jos lennot on yhdistänyt matkatoimisto, joka on laskuttanut kokonaishinnan ja antanut yhden ainoan lipun kyseistä kuljetusta varten (C‑436/21, flightright GmbH v. American Airlines Inc., kohdat 28 ja 31).

Lautakunta katsoo edellä mainittujen säännösten ja erityisesti EU-tuomioistuimen ratkaisun C-502/18 perusteella, että lentoyhtiö, jonka oli pitänyt suorittaa matkustajien ensimmäinen lento, on tässä tapauksessa lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jolta matkustajat saavat vaatia asetuksen mukaista korvausta. Lautakunta toteaa, ettei asiassa ole merkitystä sillä, että EU:n ulkopuolella suoritettu lento on lennetty ilman EU-lentoyhtiön tunnuksia.

Matkustajien lento peruutettiin lähtöä edellisenä päivänä ja heille tarjottiin uudelleenreititystä, joka olisi lähtenyt päivää aiemmin aikataulun mukaista lähtöaikaa. Lautakunta toteaa, että uudelleenreititys ei näin ollen täytä edellä mainittuja EU-asetuksen 261/2004 5 artiklan mukaisia vaatimuksia, ja matkustajilla on oikeus 7 artiklan mukaisiin vakiokorvauksiin.

Matkustajat vaativat lisäksi vahingonkorvausta menetetystä hotellimajoituksesta sekä junalipuista. Lentoliikennematkustajien vahingonkorvausoikeudesta määrätään Montrealin yleissopimuksessa. Sopimuksen 19 artiklan mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut viivästyksestä matkustajien, matkatavaran tai tavaran ilmakuljetuksessa. Sopimuksen 1 artiklan 3 kappaleen mukaan usean rahdinkuljettajan peräkkäin suorittama kuljetus katsotaan yleissopimusta sovellettaessa yhdeksi ainoaksi kuljetukseksi riippumatta siitä, onko siitä tehty yksi tai useampi sopimus, jos osapuolet ovat pitäneet sitä yhtenä suorituksena, eikä se menetä kansainvälistä luonnettaan pelkästään sen takia, että yksi tai useampi sopimus on määrä kokonaan täyttää saman valtion alueella. Lautakunta katsoo, että lentoyhtiö on tässä tapauksessa yleissopimuksen mukainen vastuullinen rahdinkuljettaja. Asiassa tulee kuitenkin arvioida, onko kyseessä ollut sopimuksessa tarkoitettu viivästys.

Lautakunnan ratkaisukäytännössä vahingonkorvausvelvollisuus on syntynyt myös lennon peruuntumistilanteessa, mikäli matkustajat on uudelleenreititetty ja he ovat saapuneet tosiasiallisesti viivästyneinä määränpäähän. Tässä tapauksessa matkustajille tarjottiin uudelleenreititystä niin, että he olisivat saapuneet määränpäähän ennen aikataulun mukaista saapumisaikaa. Lautakunta katsoo, että kyseessä ei näin ollen ole sopimuksessa tarkoitettu viivästyminen. Matkustajilla ei näin ollen ole oikeutta korvaukseen menetetystä majoituksesta sekä junalipuista Montrealin yleissopimuksen perusteella.

Viivästyksen aiheuttaman vahingon korvaamisesta on säännelty tyhjentävästi Montrealin yleissopimuksessa. Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan kysymys viivästyksen aiheuttaman vahingon korvaamisesta, vaan matkustajien oikeudesta vahingonkorvaukseen ilmakuljetuksen virheen perusteella. Montrealin yleissopimuksen 29 artikla ei sulje pois yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaista oikeutta vahingonkorvaukseen suoritusvirheen perusteella. Korvausvelvollisuutta voidaan täten arvioida yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden nojalla. Palvelus on suoritettava huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Tässä tapauksessa lentoyhtiön suoritusta tulee arvioida EU-asetuksessa 261/2004 säädettyjen velvoitteiden perusteella. Lennon peruuntuessa lentoyhtiön on asetuksen 8 artiklan b) ja c) kohtien mukaan annettava mahdollisuus valita matkan uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla mahdollisimman pian lopulliseen määräpaikkaansa, tai hänelle sopivana myöhempänä ajankohtana edellyttäen, että paikkoja on saatavilla.

EU-asetuksen (EY) N:o 261/2004 soveltamista koskevien komission tulkintaohjeiden C/2024/5687 4.2 kohdan mukaan jos lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on tarjottava mahdollisuus valita hinnan palautuksen ja uudelleenreitityksen välillä, sen on annettava asianomaisille matkustajille täydelliset tiedot kaikista hinnan palauttamista ja uudelleenreititystä koskevista vaihtoehdoista. Asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan matkustajan on saatava lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta tietoa uudelleenreitityksestä, kun hänelle ilmoitetaan peruutuksesta. Asianomaisilla matkustajilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta osallistua aktiivisesti kyseisten tietojen etsimiseen. Lisäksi ohjeen mukaan voidakseen vapautua 7 artiklan mukaisesta korvausvelvollisuudesta lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on käytettävä kaikki käytettävissään olevat keinot varmistaakseen kohtuullisen, tyydyttävän ja mahdollisimman nopean uudelleenreitityksen. Tähän kuuluu myös mahdollisesti muiden lentoliikenteen harjoittajien (riippumatta siitä, kuuluvatko ne samaan lentoyhtiöallianssiin) suorittamien sellaisten suorien tai jatkoyhteyden sisältävien lentojen etsiminen, jotka saapuvat määräpaikkaan lyhyemmällä viivästyksellä kuin kyseessä olevan lentoliikenteen harjoittajan seuraava lento. Lentoliikenteen harjoittajan voidaan ainoastaan seuraavissa tapauksissa katsoa ottaneen käyttöön kaikki käytettävissään olevat keinot, kun kyseessä oleva matkustaja on reititetty uudelleen sen suorittamalle seuraavalle lennolle: yhtään vapaata paikkaa ei ole muulla suoralla tai jatkoyhteyden sisältävällä lennolla, jolla kyseessä oleva matkustaja voisi päästä määräpaikkaansa lyhyemmällä viivästyksellä kuin asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan seuraavalla lennolla, tai tällainen uudelleenreitittäminen on asianomaiselle lentoliikenteen harjoittajalle kestämätön uhraus sen yrityksellä kyseisenä ajankohtana olevaan kapasiteettiin nähden.

Lentoyhtiö ei ole tässä tapauksessa selvittänyt, olisiko uudelleenreititykselle ollut mitään muita mahdollisuuksia kuin se, mitä matkustajille edellä mainitulla tavalla tarjottiin. Lautakunta katsoo, että lentoyhtiö ei ole näyttänyt käyttäneensä kaikkia käytettävissään olevia keinoja matkustajien uudelleenreitittämiseksi kohtuullisesti ja tyydyttävästi. Asetuksen mukaisia velvoitteita ei ole näin ollen noudatettu, jolloin matkustajilla on oikeus korvaukseen lennon peruuntumisesta heille aiheutuneista vahingoista.

Matkustajat ovat vaatineet ja näyttäneet vahingon määräksi 2 862,62 euroa. Lentoyhtiö ei ole kiistänyt vahingon määrää tai sen perusteita. Lautakunta katsoo, että matkustajat ovat oikeutettuja vahingonkorvaukseen vaatimuksen mukaisesti. Lautakunta suosittaa, että lentoyhtiö maksaa matkustajille vakiokorvausten lisäksi vahingonkorvauksena yhteensä 2 862,62 euroa.

Vakiokorvauksen määrä on asetuksen 261/2004 7 artiklan mukaisesti 600 euroa matkustajaa kohden eli yhteensä 3 600 euroa.

Päätös oli yksimielinen.