LENNON VIIVÄSTYMINEN. HELSINKI-MOMBASA. VAKIOKORVAUS. TEKNINEN VIKA. NEB-LISTAUS POIKKEUKSELLISISTA OLOSUHTEISTA. YKSINKERTAINEN MENETTELY.

Vaatimukset Matkustajat K ja A vaativat 600 euron vakiokorvauksen kummallekin.

Vastaus Lentoyhtiö E (jäljempänä E) kiistää vakiokorvausvaatimukset pääpiirteissään seuraavin perustein.

Lento Helsinki-Mombasa 5.2.2013 myöhästyi 21 tuntia 55 minuuttia teknisen ongelman vuoksi. Koneen kapteeni ei onnistunut koneen ajallaan portilta työnnön jälkeen käynnistämään koneen moottoria numero 2, jonka vuoksi koneen oli palattava portille. Teknisen vian syyksi jäljitettiin hydromekaaninen yksikkö (Hydro Mechanical Unit), joka oli vaihdettava.

Tämän jälkeen kävi selväksi, että lentokone oli vaihdettava ja vaihtokone lennätettävä paikalle Manchesterista. Lisäksi miehistön oli saatava minimilepoaika.

Moottorin käynnistysongelmaa ei ollut havaittu normaalien huoltotoimien yhteydessä eikä ollut seurausta puutteellisesta huollosta. E ryhtyi kaikkiin kohtuullisiin toimiin estääkseen viivästyksen, joka oli sen vaikutusalueen ulkopuolella ja vika alkuperäisessä lentokoneessa oli yllättävän turvallisuuspuutteen määritelmän mukainen.

Kansallisten valvontaelinten (NEB) korvausvaatimuksiin liittyvän suosituslistan kohdan 26 mukaan tekniset ongelmat, jotka havaitaan juuri ennen lähtöä, lukeutuvat poikkeuksellisiksi olosuhteiksi. Kyse oli poikkeuksellisesta olosuhteesta suosituslistan mukaisesti.

Ratkaisun perustelut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (261/2004) 4 ja 5 artiklan nojalla matkustajalla voi olla oikeus korvaukseen, kun hänen pääsynsä lennolle evätään tai kun lento peruutetaan. Asetuksessa ei ole nimenomaisesti säädetty matkustajan oikeudesta korvaukseen lennon viivästyessä. Lautakunta on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisuihin (yhdistetyt asiat C-402/07 ja C-432/07 Sturgeon sekä yhdistetyt asiat C-581/10 ja C-629/10 Nelson) perustuen, että viivästyneiden lentojen matkustajilla on oikeus korvaukseen asetuksen 7 artiklan perusteella, kun he saapuvat lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin. Vakiokorvauksen määrä on tässä tapauksessa asetuksen 7 artiklan mukaan 600 euroa matkustajaa kohden, kun kyseessä on yli neljä tuntia viivästynyt yhteisön ulkoinen lento, jonka pituus on yli 3500 kilometriä.

Asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan lentoliikenteen harjoittajan ei kuitenkaan tarvitse maksaa vakiokorvausta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Sturgeon- ja Nelson-ratkaisujen mukaan sama vapautumisperuste koskee myös lennon viivästymistä.

Poikkeuksellisilla olosuhteilla, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu, tarkoitetaan olosuhteita, jotka eivät ole lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa. EU:n tuomioistuimen 22.12.2008 asiassa C-549/07 (Wallentin-Hermann) antaman ennakkoratkaisun mukaan lentokoneessa ilmennyt tekninen vika, josta seuraa lennon peruuttaminen, ei kuulu poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen alaan, jollei tämä vika johdu tapahtumista, jotka eivät luonteensa tai alkuperänsä perusteella liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tavanomaiseen toiminnan harjoittamiseen ja jotka eivät ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa.

Wallentin-Hermann-ennakkoratkaisusta ilmenevät oikeusohjeet eivät muuta sitä asetuksen lähtökohtaa, että lentoyhtiö voi vapautua korvausvelvollisuudesta osoittamalla peruutuksen tai riittävän pitkän viivästyksen johtuneen poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei ole voitu kohtuullisin toimenpitein välttää. Teknisen vian ollessa peruutuksen tai viivästyksen syy, lentoyhtiön on kuitenkin näytettävä ensinnäkin, että vika johtuu tapahtumista, jotka eivät luonteensa tai alkuperänsä perusteella liity lentoyhtiön tavanomaiseen toiminnan harjoittamiseen ja toiseksi, että tapahtumat eivät ole olleet lentoyhtiön tosiasiallisesti hallittavissa. Lautakunta toteaa, että sen arviointi, kuuluuko teknisen vian aiheuttanut tapahtuma lentoyhtiön tavanomaiseen toimintaan, on usein ongelmallista. Lentotoiminnassa on tavanomaista, että lentokoneisiin tulee teknisiä vikoja. Toisaalta tekniset viat voivat laadultaan olla epätavanomaisia ja vaikeasti ennakoitavia.

Myös sen arviointi, onko tapahtuma ollut lentoyhtiön tosiasiallisesti hallittavissa, voi olla vaikeaa. Jos kyse on esimerkiksi piilevästä valmistusviasta, ei kyse ole yleensä lentoyhtiön hallittavissa olevasta seikasta. Sen sijaan, jos tekninen vika johtuu pelkästä kulumisesta tai se kohdistuu osaan, joka ei kuulu huolto-ohjelman piiriin, voi kyse olla tapahtumasta, joka olisi ollut lentoyhtiön tosiasiallisesti hallittavissa.

Tässä tapauksessa lennon viivästyminen johtui koneen hydromekaanisessa yksikössä ilmenneestä viasta, joka havaittiin vasta koneen portilta työnnön jälkeen. Vika esti koneen moottorin numero 2 käynnistyksen ja vaati lopulta vaihtokoneen lennättämisen paikalle Manchesterista. E on vedonnut kansallisten valvontaelinten (NEB) korvausvaatimuksiin liittyvän suosituslistan kohtaan 26, jonka mukaan tekniset ongelmat, jotka havaitaan juuri ennen lähtöä lukeutuvat poikkeuksellisiksi olosuhteiksi. Lautakunta toteaa kyseisen listan olevan ohjeellinen ja suuntaa-antava ja sitä voidaan käyttää ratkaisutoiminnan tukena. Lentoyhtiön korvausvelvollisuutta arvioidaan kuitenkin ylivarausasetuksen ja EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisujen perusteella. Listaus ei vaikuta lentoyhtiöiden näyttövelvollisuuteen siitä, että lennon peruuttaminen tai viivästyminen on ollut seurausta poikkeuksellisista olosuhteista, jotka ovat lentoyhtiön vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella.

EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisut eivät anna selvää johtoa siihen, milloin tekninen vika muodostaa asetuksessa tarkoitetun poikkeuksellisen olosuhteen. Lautakunta on kuitenkin aiemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että arvioinnissa voidaan ottaa huomioon se, onko tekninen vika kohdistunut juuri huollettuun osaan tai sellaiseen osaan, joka on vioittunut elinkaarensa alussa.

E:n mukaan vikaa ei ollut havaittu normaalin huolto-ohjelman yhteydessä. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että pelkästään se, että vika ilmenee huolto-ohjelman ulkopuolella, ei osoita sitä, että kyseessä olisi poikkeuksellinen olosuhde. Lautakunta toteaa, ettei E ole myöskään väittänyt, että moottorissa havaitun vian olisi aiheuttanut esimerkiksi piilevä valmistusvika. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että kyse olisi ollut esimerkiksi viasta, joka olisi kohdistunut elinkaarensa alussa olevaan osaan tai juuri huollettuun osaan tai että vika olisi ollut seurausta valmistusvirheestä. Lautakunta katsoo, että lentoyhtiön esittämää selvitystä ei voi pitää riittävänä osoittamaan, että lennon viivästys olisi johtunut asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista.

Lautakunta on lisäksi samaa lentoa koskevassa jaostoratkaisussaan 16.1.2014 (dnro 3567/35/2013, annettu 14.2.2014) katsonut, ettei lentoyhtiö esittänyt riittävää selvitystä siitä, ettei kyseinen vika luonteensa tai alkuperänsä perusteella liittyisi lentoyhtiön tavanomaiseen toiminnan harjoittamiseen tai joka ei olisi ollut sen tosiasiallisesti hallittavissa. Lautakunnalla ei ole syytä arvioida asiaa tässä tapauksessa toisin.

Suositus Lautakunta suosittaa, että E maksaa asetuksen mukaiset 600 euron vakiokorvaukset K:lle ja A:lle.