Ilmakuljetuksen viivästyminen useita kuukausia tiedossa olleen ilmatilarajoituksen johdosta

Asiaselostus

Matkustaja oli matkalla Sydneystä Dohan ja Helsingin kautta Geneveen. Lennon toiselle osuudelle Doha-Helsinki 25.8.2024 tuli 36 minuutin viivästys. Lentoyhtiö ilmoitti matkustajalle Doha-Helsinki lennon aikana, että hänet uudelleenreititetään Pariisin kautta Geneveen. Matkustaja saapui Geneveen 3 tuntia 45 minuuttia alkuperäistä saapumisaikaa myöhemmin. Asiassa on kyse matkustajan oikeudesta EU-asetuksen 261/2004 mukaiseen vakiokorvaukseen sekä huolenpitokorvaukseen.

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että lentoyhtiö maksaa matkustajalle 300 euron vakiokorvauksen sekä huolenpitokorvauksena 3,50 euroa.

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Matkustaja vaatii, että lentoyhtiö maksaa EU-asetuksen 261/2004 mukaisen 400 euron vakiokorvauksen sekä huolenpitokorvauksena 3,50 euroa.

Lento Doha-Helsinki viivästyi, minkä takia matkustaja kiirehti jatkolentonsa Helsinki-Geneve lähtöportille. Portilla hänelle ilmoitettiin, ettei matkustajalla ollut varausta lennolle, vaikka matkustajalla oli maihinnousukortti mukanaan. Useat ihmiset pääsivät vielä koneeseen matkustajan jälkeen. Matkustaja ohjattiin asiakaspalvelupisteelle, jossa ei tiedetty, mitä matkustajan varaukselle oli tapahtunut. Matkustaja huomasi kuitenkin sähköpostistaan, että uudelleenreitityksestä oli ilmoitettu lennon Doha-Helsinki aikana klo 11:27 siten, että matkustaja uudelleenreititettäisiin Pariisin kautta Geneveen uuden saapumisajan ollessa klo 21:55 (alkuperäinen saapumisaika klo 18:10).

Lisäksi, vaikka ateriakuponki oli aktivoitu matkustajan maihinnousukortille, matkustaja ei voinut sitä käyttää, koska asiasta ilmoitettiin vain sähköpostilla, jota matkustaja ei nähnyt. Tämän vuoksi matkustaja joutui itse maksamaan kahvista 3,50 euroa.

Lentoyhtiö vetoaa poikkeuksellisena olosuhteena Iranin ilmatilaa koskevaan rajoitukseen, joka alkoi 12.4.2024 ja jonka vuoksi Iranin ilmatila oli kierrettävä. Matkustaja kiinnittää huomiota siihen, että matka oli varattu samalla varauksella 12.7.2024, joten lentoyhtiön viittaama poliittinen konflikti oli ollut tiedossa jo useita kuukausia matkaa varattaessa. Lentoyhtiöllä olisi ollut runsaasti aikaa korjata lentosuunnitelmaa ja informoida matkustajaa tilanteesta ottaen huomioon, että viivästys oli väistämätön. Lentoyhtiö ei ole selvittänyt, miksei se informoinut matkustajaa viivästyksestä sekä tarjonnut uudelleenreititystä jo etukäteen.

Elinkeinonharjoittajan vastaus perusteluineen

Lentoyhtiö kiistää matkustajan vaatimukset.

Matkustaja oli matkalla Sydneystä Dohan ja Helsingin kautta Geneveen. Lennon toiselle osuudelle Doha-Helsinki 25.8.2024 tuli 36 minuutin viivästys, minkä seurauksena matkustaja ei ehtinyt jatkolennolleen Geneveen, johon hänet uudelleenreititettiin muutamaa tuntia myöhemmin. Matkustaja saapui Geneveen 3 tuntia 45 minuuttia alkuperäistä saapumisaikaa myöhemmin.

Viivästys johtui pidemmästä lentoreitistä Iranin ilmatilassa vallinneiden rajoitusten takia, jotka johtuivat vallitsevasta Iranin ja Israelin välisestä turvallisuustilanteesta. Iran ampui 13.4.2024 ohjuksia Israeliin, mihin Israel vastasi 19.4.2024. Riskianalyysissään lentoyhtiö seuraa eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten ilmailuviranomaisten suosituksia. Saksan ilmailuviranomaiset julkaisivat 12.4.2024 ilmoituksen (NOTAM), jossa kehotettiin välttämään Iranin ilmatilaa, jonka voimassaoloa on jatkettu sen julkaisemisesta lähtien. Ilmatilan rajoituksesta johtuen Iranin ilmatila oli kierrettävä, mikä johti pidempään lentoreittiin Dohasta Helsinkiin. Tämä aiheutti matkustajan lennolle 36 minuutin viivästyksen, joka oli väistämätön seuraus Iranin ilmatilan rajoituksesta. Mikäli Iranin ilmatilaa ei olisi tarvinnut kiertää, matkustaja olisi ehtinyt jatkolennolleen Geneveen. Kysymys oli asetuksessa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista.

Lentoyhtiö haluaa kuulla todistajina Operations Control Centerinsä asiantuntijoita koskien yleistilannetta sekä matkustajan lennon viivästymistä.

Lentoyhtiö viittaa lautakunnan päätökseen D/4627/35/2024, jossa lautakunta katsoi, että Iranin ilmatilan rajoitus muodosti lentoyhtiölle poikkeukselliset olosuhteet. Samoin muut ilmatilan rajoitukset on usein katsottu poikkeuksellisiksi olosuhteiksi lentoyhtiölle.

Matkustaja vaatii 400 euroa asetuksen 261/2004 perusteella. Matkustaja vaikuttaa erehtyneen korvauksen määrästä. Viivästys Genevessä oli alle 4 tuntia. Tämän seurauksena oikea korvauksen määrä asetuksen 7 artiklan 2c kohdan mukaan on 50 prosenttia 600 eurosta eli 300 euroa.

Lentoyhtiö kiistää olevansa velvollinen maksamaan vakiokorvausta asetuksen 261/2004 perusteella. Lennon viivästyminen johtui poikkeuksellisista olosuhteista. Viivästys johtui seikoista, jotka olivat lentoyhtiön vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Lentoyhtiö on myös ryhtynyt vallinneessa tilanteessa kaikkiin kohtuudella edellytettäviin toimenpiteisiin ja muihin toimenpiteisiin ryhtyminen olisi ollut mahdotonta.

Ratkaisun perustelut

Lentoyhtiö on ilmoittanut haluavansa kuulla asiassa henkilötodistajia. Lautakunta toteaa, että sen menettely on kirjallista, eikä suullista todistelua voida ottaa vastaan. Lautakunta katsoo asian olevan kuitenkin ratkaistavissa kirjallisen asiakirja-aineiston perusteella ja käsittelee asian.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 ja EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan lennon viivästyessä matkustajalla on lähtökohtaisesti oikeus vakiokorvaukseen, jos hän saapuu määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin. Lentoyhtiön ei kuitenkaan tarvitse maksaa vakiokorvausta, jos se osoittaa, että viivästyminen on johtunut asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Näyttötaakka poikkeuksellisista olosuhteista on lentoyhtiöllä.

EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan poikkeuksellisten olosuhteiden käsite koskee tapahtumia, jotka eivät luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eivätkä ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa. Nämä kaksi edellytystä ovat kumulatiivisia ja niiden täyttyminen on arvioitava tapauskohtaisesti (tuomio 23.3.2021, C-28/20 Airhelp, 23 kohta ja tuomio 7.7.2022, C-308/21 SATA International-Azores Airlines, 20 kohta).

Asetuksen johdanto-osan mukaan poikkeuksellisia olosuhteita saattaa syntyä erityisesti esimerkiksi poliittisesti epävakaissa oloissa sekä turvallisuusriskien ja odottamattomien lentoturvallisuuteen vaikuttavien puutteiden ilmetessä. Asetusten johdanto-osat eivät ole sellaisenaan sovellettavia oikeusohjeita, mutta niitä voidaan käyttää tulkinnan tukena.

Lautakunnan aiemmassa ratkaisukäytännössä (esimerkiksi päätös D/2849/35/2022, annettu 31.5.2024) ilmailuviranomaisten asettamien rajoitusten tai suositusten, joiden vuoksi tietyn valtion ilmatila on täytynyt turvallisuussyistä kiertää, on usein katsottu muodostavan lentoyhtiölle asetuksessa tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet. Mikäli kyseiset rajoitukset ovat kuitenkin olleet voimassa pitkään ennen matkustusajankohtaa ja vakiintuneet siinä määrin, että lentoyhtiön voidaan kohtuudella edellyttää ottavan ne toiminnassaan huomioon, tilannetta ei välttämättä voida pitää poikkeuksellisena. Tällaisessa tilanteessa lentoyhtiön tulee korvausvastuulta välttyäkseen esittää perusteltu selvitys niistä syistä, joiden takia se ei ole etukäteen voinut ilmoittaa lennon aikataulun muutoksesta tai matkustajan uudelleenreitityksestä. Poikkeuksellisten olosuhteiden arviointi on kuitenkin aina tehtävä tapauskohtaisesti.

Lentoyhtiön mukaan Saksan ilmailuviranomaiset ovat 12.4.2024 julkaisseet ilmoituksen (NOTAM), jossa kehotettiin välttämään Iranin ilmatilaa. Ilmoituksen voimassaoloa on jatkettu sen julkaisemisesta lähtien. Matkustaja on 12.7.2024 eli kolme kuukautta rajoituksen voimaantulon jälkeen ostanut käsiteltävänä olevan ilmakuljetuksen reitillä Sydney-Doha-Helsinki-Geneve. Ilmakuljetuksen ajankohta on ollut 24.-25.8.2024 eli noin neljä ja puoli kuukautta ilmatilarajoituksen voimaantulon jälkeen. Lentoyhtiö on uudelleenreitittänyt matkustajan Helsingistä Geneveen vasta ilmakuljetuksen alettua, koska lento Doha–Helsinki on viivästynyt Iranin ilmatilan kiertämisen vuoksi. Matkustaja on saapunut Geneveen 3 tuntia 45 minuuttia myöhässä.

Lentoyhtiö on vastauksensa liitteenä toimittanut lautakunnalle edellä mainitun Saksan ilmailuviranomaisten 12.4.2024 julkaiseman ilmoituksen, jossa suositellaan Iranin ilmatilan välttämistä ja joka on ollut voimassa 17.5.2024 saakka, sekä lisäksi suositukselle jatkon 14.6.2024 asti. Tämän jälkeiseltä ajalta ja lennon ajankohdalta lautakunnalle ei ole toimitettu kyseisen tahon suosituksia, mutta lentoyhtiön selvityksestä käy ilmi, että USA:n ilmailuviranomaiset ovat kieltäneet Iranin ilmatilan käytön Yhdysvaltojen lentoyhtiöiltä jo 20.9.2022 ja kyseinen suositus on ollut voimassa myös lennon ajankohtana. Lautakunnalla ei ole saatu selvitys huomioon ottaen syytä epäillä, että Iranin ilmatila on täytynyt turvallisuussyiden vuoksi kiertää myös matkustajan ilmakuljetuksen suorittamisen aikana.

Asiassa on kuitenkin jäänyt näyttämättä, etteikö lentoyhtiö olisi kohtuudella voinut varautua jo pitkään tiedossa olleeseen Iranin turvallisuustilanteeseen esimerkiksi uudelleenreitittämällä matkustajan viimeistään viikkoa ennen matkustusajankohtaa, eikä vasta matkustuspäivänä, jolloin vakiokorvausta ei asetuksen 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan nojalla olisi tullut maksettavaksi. Näillä perusteilla lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että ilmakuljetuksen viivästys olisi johtunut asetuksessa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Matkustajalla on siten oikeus asetuksen mukaiseen vakiokorvaukseen.

Vakiokorvauksen määrä olisi lähtökohtaisesti ilmakuljetuksen kokonaispituuden perusteella 600 euroa, mutta koska viivästys on jäänyt alle 4 tuntiin, lentoyhtiöllä on asetuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla oikeus alentaa korvausta 50 prosentilla, jolloin korvauksen määräksi tulee 300 euroa.

Lisäksi lautakunta katsoo asetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, että lentoyhtiön tulee maksaa matkustajan vaatima 3,50 euron huolenpitokorvaus.

Päätös oli yksimielinen.