Kuluttajaluoton ehtojen selkeys ja kohtuullisuus

Limiittiluotto Pikaluotto Korko Koron kohtuullisuus

Diaarinumero: 3319/39/2017
Antopäivä: 22.10.2019

Asiaselostus TSi teki 14.3.2017 Euro24 Finance Oy:n kanssa sopimuksen 2 000 euron limiittiluotosta. Luottotilisopimuksen ehtojen mukaan luotonsaaja sitoutui maksamaan nostoprovision, jonka määrä on 14,9 prosenttia nostetun luoton määrästä sekä kulloinkin avoinna olevalle pääomalle, nostoprovisiolle sekä korolle 9,9 prosentin suuruista kuukausikorkoa. Asiassa on kysymys luottoehtojen selkeydestä sekä luottokustannusten kohtuullisuudesta.

Lautakunnan ratkaisu

Lautakunta suosittaa, että Euro24 Finance Oy hyvittää TS:lle luottokoron kokonaisuudessaan. Sikäli kuin viivästyskorkoa on peritty, lautakunta suosittaa, että Euro24 Finance Oy hyvittää viivästyskoron kokonaisuudessaan 180 vuorokauden ajalta velan erääntymisestä ja sen jälkeen siltä osin kuin sitä on peritty korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista määrää enemmän.

Kuluttajan vaatimukset perusteluineen

TS vaatii, että luottokustannukset hyvitetään kokonaisuudessaan, jolloin hänen maksuvelvollisuutensa rajoittuu luoton pääoman määrään.

Luottoehdot ovat epäselvät, esimerkiksi koron määrä on ilmoitettu vain kuukausikorkona eikä nostoprovision määrää ole ilmoitettu. Todellisen vuosikoron määrästä kertova esimerkki on annettu 800 euron luotosta, vaikka luottoraja on 2 000 euroa.

Luotonantajan vastaus perusteluineen

Euro24 Finance Oy ilmoittaa, että luottoehdot ovat näkyvillä internetsivuilla tehtävässä hakemuksessa. Niistä käy ilmi luoton nostosta maksettava 14,9 prosentin nostoprovisio, 9,9 prosentin kuukausikorko. Kuluttajansuojalain mukainen todellinen vuosikorko 2 000 euron luotolle on 133,70 prosenttia, mikä on myös ilmoitettu internetsivuilla olevissa luottoehdoissa. Kuluttajan on luottoa hakiessaan pitänyt ilmoittaa hyväksyvänsä luottoehdot. Luottoehdot sekä Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottoehdot -lomake on lähetetty hänelle sähköpostitse. Todellisen vuosikoron on ilmoitettu riippuvan nostettavasta summasta sekä takaisinmaksuerien määrästä. Esimerkki on tarkoitettu kuluttajalle laskemisen avuksi ja tukemaan luottopäätöstä.

Euro24 Finance Oy toteaa, että ratkaisupyynnön mukaan TS on havainnut virheen 23.5.2017 ja valittanut asiasta ensimmäisen kerran 7.6.2017. Asiakkaalle on lähetetty kolme laskua (14.4.2017, 12.5.2017 ja 14.5.2017) ennen 23.5.2017. Hän on ollut yhteydessä useaan otteeseen ja pyytänyt selvitystä luotonannon perusteista. Asiakkaan mukaan luotonantaja ei ole noudattanut hyvää luotonantotapaa myöntäessään hänelle luottoa, sillä hänellä oli entuudestaan paljon velkaa. TS:lle on selvitetty, ettei positiivista luottotietorekisteriä ole eikä yhtiöllä näin ollen ole ollut tietoa hänen muista veloistaan.

TS on lyhentänyt luottoaan ensimmäisen kerran 5.6.2017. Korkokustannukset ovat nousseet viivästyskoron ja huomautuskulujen vuoksi. Seuraavan lyhennyksen hän on tehnyt 23.6.2017 eli kuukausi virheen havaitsemisen jälkeen. Luottoehdot on saatettu asiakkaan nähtäville lain edellyttämällä tavalla. Koska TS on maksanut hänelle lähetetyt laskut virheen huomaamisen jälkeen, hänen voidaan katsoa hyväksyneen luottoehdot.

Ratkaisun perustelut

Luottoehdot

Kuluttaja on sopinut Euro24 Finance Oy:n kanssa 2 000 euron tililuotosta, jossa luotonsaajalla on oikeus nostaa luottoa tililleen 2 000 euron limiitin puitteissa.

Luottotilisopimuksen mukaan luotosta peritään nostopalkkiona 14,9 prosenttia nostettavan luoton määrästä. Sopimuksessa todetaan, että kuluttajansuojalain mukainen vuotuinen korko tyypilliselle 800 euron luotolle on 98,87 prosenttia. Luoton takaisinmaksu tapahtuu sopimuksen mukaan kerralla tai erissä ja minimilyhennys on 20 prosenttia laskutushetken avoimesta saldosta.

Luottosopimukseen liittyvissä luottotilisopimuksen yleisissä sopimusehdoissa todetaan luoton myöntämisestä seuraavasti: "Luottosopimus on voimassa toistaiseksi¬. [– –] Luotonantajan luotonhakijalle myöntämä luoton määrä on kaksituhatta (2 000 euroa). Luotonantaja perii luotonsaajalta nostoprovisiota 14,9 prosenttia kunkin nostettavan erän määrästä." Luoton minimilyhennys on yleisten sopimusehtojen mukaan 20 prosenttia laskutushetken avoimesta saldosta.

Edellä mainittujen yleisten sopimusehtojen mukaan luotonsaaja on velvollinen maksamaan kulloinkin avoimena olevalle pääomalle, nostoprovisiolle sekä korolle lainasopimuksen mukaista kuukausikorkoa, joka on 9,9 prosenttia.

TS on sopimuksenteon yhteydessä saanut myös Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -nimisen lomakkeen. Lomakkeen kohdassa "Maksettava kokonaismäärä" todetaan seuraavaa: "Lainapääoman määrä, nostoprovisio, korko sekä muut mahdolliset luottoon liittyvät kulut". Kohdassa "Lainakorko" ilmoitetaan koroksi 9,9 prosentin kuukausikorko. Todellisen vuosikoron todetaan riippuvan nostettavasta summasta sekä takaisinmaksuerien määrästä. Esimerkkinä mainitaan todellisen vuosikoron olevan 800 euron lainalle 98,87 prosenttia.

Koron kohtuuttomuus

TS:lle myönnetyn luoton kuukausikorko on ollut 9,9 prosenttia, mikä vastaa 118,80 prosentin suuruista nimellistä vuosikorkoa. Luottolimiitti on sovittu 2 000 euroksi, mikä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n korkokattoa koskevan säännöksen soveltamisalan rajan. Mainitun säännöksen mukaan alle 2 000 euron suuruisissa luotoissa luottosopimuksen mukainen todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä.

Korkokattosäännös ei sovellu TS:lle myönnettyyn täsmälleen 2 000 euron suuruiseen luottoon. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO:2015:60 mukaan kyseisellä pakottavalla säännöksellä on kuitenkin merkitystä arvioitaessa luottokoron kohtuuttomuutta mainitun euromäärän ylittävissä kuluttajaluotoissa. Tapauksessa oli kyse vastaavasta 2 000 euron limiittiluotosta, jonka nimelliskorko oli 118,80 prosenttia. Korkein oikeus totesi, että sovittu suuri luottokorko yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen, on kuluttajan kannalta kohtuuton. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa kuluttajalta peritty 118,80 prosentin luottokorko on kohtuuton.

Kohtuuttomuuden seuraamukset

Kuluttajariitalautakunta on vastaavaa kuluttajaluottoa koskevassa täysistuntoratkaisussaan D/1501/35/2016 (annettu 19.9.2017) pitänyt luottokorkoa koskevaa ehtoa epäselvänä, kun korko on esitetty ilmoittamalla ainoastaan kuukausikoron määrä. Yleinen tapa ilmoittaa lainan korko on vuosikorko. Korko saadaan näyttämään alhaiselta kun se ilmoitetaan kuukausikorkona, vaikka esimerkiksi 10 prosentin kuukausikorko tarkoittaa 120 prosentin vuosikorkoa. Tässä tapauksessa luottoehdoissa ilmoitetaan kuukausikoron määräksi 9,9 prosenttia, mikä vastaa 118,80 prosentin suuruista nimellistä vuosikorkoa. Vaikka todellisen vuosikoron määrä tyypilliselle 800 euron luotolle on ilmoitettu kuluttajalle, lautakunta ei täysistuntoratkaisunsa mukaisesti pidä luottokorkoa koskevia ehtoja tässäkään tapauksessa riittävän selkeinä, koska nimellisen vuosikoron määrää ei ole ilmoitettu lainkaan. Se, että TS on maksanut luotonantajan lähettämät laskut, ei merkitse, että hän olisi hyväksynyt epäselvät ja kohtuuttomat luottoehdot.

Lautakunta totesi edellä mainitussa täysistuntoratkaisussaan, että luottokorkoa koskevan epäselvän ehdon kohtuuttomuudesta seuraa ehdon mitättömyys eli ehdon jättäminen huomioon ottamatta. Tästä seuraa, että kuluttajalta ei voida periä luottoaikaista korkoa lainkaan. Lautakunnalla ei ole syytä arvioida epäselvän ehdon kohtuuttomuuden seurauksia tässä tapauksessa toisin. Euro24 Finance Oy:llä ei edellä sanotun perusteella ole oikeutta periä TS:ltä luottoaikaista korkoa lainkaan.

Lautakunta toteaa viivästyskoron määräytymisestä seuraavan.

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella on ilmeistä, että kuluttajalta vaaditaan viivästyskorkoa 180 vuorokauden ajalta saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää eli 118,80 prosentin korkokannan mukaan. Viivästyskorko perustuu tosiasiassa paitsi korkolain määräyksiin, myös vakiosopimuksessa sovittuun ehtoon luottoajan korosta. Luottoaikaista korkoa koskeva ehto ei edellä todetusti sido kuluttajaa, vaan se on mitätön. Koska viivästyskoron laskemistapa on 180 vuorokauden ajalta velan erääntymisestä sidoksissa kuluttajaan nähden mitättömään luottoaikaista korkoa koskevaan sopimusehtoon, lautakunta katsoo, että tältä ajalta viivästyskorkoa ei tule maksettavaksi lainkaan. Tämän jälkeen viivästyskorko on korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen.

 
Julkaistu 22.10.2019