Limiittiluotto. Koron ja viivästyskoron kohtuullisuus.

Limiittiluotto Pikaluotto Pikalaina Korko Koron kohtuullisuus

Diaarinumero: 990/39/2014
Antopäivä: 22.10.2019

TS teki 13.6.2013 Get Capital Oy:n kanssa sopimuksen 2 000 euron joustolimiittiluotosta. Asiassa on kysymys sovittujen korko- ja muiden kulujen kohtuullisuudesta.

Vaatimukset TS vaatii, että liikaa perityt luottokustannukset palautetaan viivästyskorkoineen.

Sopimuksen mukainen korko oli 9 prosenttia. Maksun yhteydessä 2.9.2013 luoton korko oli jo 615,30 euroa. Seuraavan noston osalta korkoa ja kuluja veloitettiin 1 000 euroa 17.12.2013 ja vielä tammikuussa 501 euroa. Puolen vuoden korot olivat 2 116 euroa. Luotonantaja vaatii edelleen 100 euron suoritusta uusista koroista.

Koron ja maksujen määräytymisperusteet on esitetty epäselvästi, eivätkä ne vastaa ilmoitettua. Peritty korko on kohtuuton.

Vastaus

Get Capital Oy kiistää vaatimukset.

Sopimusehdoissa mainitaan 9 prosentin korko, joka on kuukausikorko. Internetsivujen www.getcapital.fi etusivulla mainostetaan nimelliskoroksi 108 % ja todelliseksi vuosikoroksi 123 %.

Sopimusehdoissa mainittu vuosikorko 62,50-65,50 prosenttia on laskettu tavanomaiselle määrälle ja takaisinmaksuerille. Vuosikorko riippuu nostettavan luoton määrästä ja takaisinmaksuerien määristä.

Luotonsaaja saa lainaehdot ennen luoton myöntämistä. Sopimusehdoissa mainitaan kuluista seuraavasti: luotonantaja perii luotonsaajalta nostopalkkiona 15 prosenttia kunkin nostettavan erän määrästä. Ehdoissa kerrotaan koroista ja kuluista. Allekirjoittamalla sähköisesti asiakas hyväksyy lainaehdot. Mikäli maksueriä ei makseta viimeistään eräpäivänä, luotonsaaja on velvollinen maksamaan viivästyneelle erälle vuotuista viivästyskorkoa korkolain mukaisesti eräpäivästä maksupäivään.

Ratkaisun perustelut

Kuluttaja on sopinut Get Capital Oy:n kanssa 2 000 euron limiittiluotosta, jossa luotonsaajalla on oikeus nostaa luottoa limiitin puitteissa. Jokaisesta nostosta peritään nostoprovisiota 15 prosenttia kunkin nostettavan erän määrästä.

Kuluttaja on nostanut 13.–18.6.2013 viidessä erässä yhteensä 2 000 euroa ja maksanut luotosta 2 615,30 euroa 2.9.2013. Kuluttaja on suorituksen jälkeen nostanut 5.–6.9.2013 seitsemässä erässä yhteensä 1 988 euroa, josta hän kertoo maksaneensa 3 000 euroa 17.12.2013 ja tammikuussa 2014 vielä 501 euroa. Luotonantaja ei ole kiistänyt maksusuorituksia.

Luottoehtojen kohdassa "Luoton myöntäminen ja käyttö" todetaan seuraavaa: "Myönnettävä joustoluoton määrä on kaksituhatta (2.000) euroa. Luotonantaja perii luotonsaajalta nostopalkkiona 15,00 prosenttia kunkin nostettavan erän määrästä. Joustoluotto myönnetään toistaiseksi ja luotonsaaja maksaa luoton jäljellä olevana pääomaa takaisin luotonantajalle vähintään 20 % lainasta." Luoton takaisinmaksun osalta ehdoissa mainitaan, että luotonsaajan on maksettava kunkin laskutuskauden päättyessä käytössä olevan luoton pääoman määrästä vähintään 20 prosenttia. Luottoehdoissa todetaan korosta seuraavaa: "Luoton korko on 9,0 prosenttia kuukaudessa. Korkoa lasketaan luoton nostopäivästä eräpäivään ja tämän jälkeen keskimääräiselle luottosaldolle kuukausittain." "Luoton todellinen vuosikorko riippuu nostettavan luoton määrästä ja takaisinmaksuerien määristä. Tavanomaiselle määrälle ja takaisinmaksuerille laskettuna todellinen vuosikorko on 62,50 – 65,50 %. Todellinen vuosikorko sisältää Joustoluoton koron ja laskutusmaksun".

TS:lle myönnetyn luoton kuukausikorko on ollut 9 prosenttia, mikä vastaa 108 prosentin suuruista nimellistä vuosikorkoa. Luottolimiitti on sovittu 2 000 euroksi, mikä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n korkokattoa koskevan säännöksen soveltamisalan rajan. Mainitun säännöksen mukaan alle 2 000 euron suuruisissa luotoissa luottosopimuksen mukainen todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä.

Korkokattosäännös ei sovellu TS:lle myönnettyyn täsmälleen 2 000 euron suuruiseen luottoon. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO:2015:60 mukaan kyseisellä pakottavalla säännöksellä on kuitenkin merkitystä arvioitaessa luottokoron kohtuuttomuutta mainitun euromäärän ylittävissä kuluttajaluotoissa. Mainitussa tapauksessa oli kyse vastaavasta 2 000 euron määräisestä limiittiluotosta, jonka nimelliskorko oli 118,80 prosenttia. Korkein oikeus totesi, että sovittu suuri luottokorko yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen, on kuluttajan kannalta kohtuuton. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa kuluttajalta peritty 108 prosentin luottokorko on kohtuuton.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot, ja jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen ja muut seikat.

Korkein oikeus totesi edellä mainitussa ratkaisussaan, että kuluttajansuojalain 4 luvun 1 ja 2 §:ää on tulkittava ja sovellettava kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin (93/13/ETY, sopimusehtodirektiivi) ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Sopimusehdon kohtuuttomuuden seuraukset määräytyvät sen mukaan, onko kysymys sopimusehtodirektiivin mukaan arvioitavasta sopimusehdosta. Sopimusehdon kohtuuttomuudesta seuraa ankarin tavoin sen mitättömyys eli sopimusehdon jättäminen huomiotta, kun kohtuuttomuusarviointi perustetaan sopimusehtodirektiiviin.

TS:n ja Get Capital Oy:n välillä on tehty kulutusluottosopimus, jonka ehdot Get Capital Oy on ennalta laatinut. Kyseiset sopimusehdot kuuluvat siten sopimusehtodirektiivin soveltamisalaan. Luottokorko kuuluu direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksen olennaisiin ehtoihin, jonka kohtuuttomuus tulee arvioitavaksi direktiivin ja unionin tuomioistuimen edellyttämällä tavalla vain, jos sopimusehtoja ei ole laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.

Kuluttajasuojalain 7 luvun 9 §:n 1 momentin kuluttajalle on hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä annettava pysyvällä tavalla "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot" -lomaketta käyttäen tiedot muun muassa luottokustannuksista. Lomakkeessa on annettava tiedot muun muassa luottosopimuksen kestosta, lainakorosta ja todellisesta vuosikorosta sekä kuluttajan maksettavaksi tulevasta kokonaismäärästä.

Tässä tapauksessa Get Capital Oy:n laatimissa luottoehdoissa luottokorko on esitetty epäselvästi ilmaisulla "luoton korko on 9,0 prosenttia kuukaudessa". Nimellisen vuosikoron määrää ei ole ilmoitettu lainkaan. Todellisen vuosikoron määrää ei ole kuvattu esimerkillä vaan ainoastaan viittaamalla tavanomaiseen luoton määrään ja takaisinmaksueriin. Luottoehdoissa ei ole kuluttajansuojalain edellyttämiä tietoja. Luottosopimusehtoja ei ole laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.

Luottokorkoa koskevan ehdon kohtuuttomuus tulee siten arvioitavaksi sopimusehtodirektiivin ja unionin tuomioistuimen edellyttämällä tavalla. Ehdon kohtuuttomuudesta seuraa näin ollen sen mitättömyys eli ehdon jättäminen huomiotta. Tästä seuraa, että kuluttajalta ei voida periä luottoaikaista korkoa lainkaan.

Asiakirja-aineiston perusteella jää epäselväksi, mitä Get Capital Oy:n vielä vaatima 100 euron suoritus koskee. Mikäli edellä lainakorosta lausuttu huomioon ottaen TS:lla on maksamatonta lainapääomaa, johon luotonantaja on kohdistanut viivästyskorkovaatimuksen, määräytyy viivästyskorko seuraavasti.

Korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.

Jos 1 momentin mukaan määräytyvä viivästyskorko on alempi kuin velalle eräpäivää edeltäneeltä ajalta maksettava korko, viivästyskorkoa on lainkohdan 2 momentin mukaan maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää. Jos velallisen sitoumus liittyy kulutusluottosopimukseen tai muuhun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sopimukseen, viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää enintään 180 vuorokauden ajan siitä, kun velka on kokonaisuudessaan erääntynyt.

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene täsmällisesti, miten TS:lta peritty viivästyskorko on määräytynyt. Ilmeisesti kuluttajalta on vaadittu viivästyskorkoa 180 vuorokauden ajalta saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää eli 108 prosentin korkokannan mukaan. Viivästyskorko on siten tosiasiassa perustunut paitsi korkolain määräyksiin myös vakiosopimuksessa sovittuun ehtoon luottoajan korosta. Luottoaikaista korkoa koskeva ehto ei edellä todetusti sido kuluttajaa, vaan se on mitätön. Koska viivästyskoron laskemistapa on 180 vuorokauden ajalta velan erääntymisestä sidoksissa kuluttajaan nähden mitättömään luottoaikaista korkoa koskevaan sopimusehtoon, lautakunta katsoo, että tältä ajalta viivästyskorkoa ei tule maksettavaksi lainkaan. Tämän jälkeen viivästyskorko on korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen.

Lopputulos

TS:lle on edellä esitetyin perustein hyvitettävä luottokorko ja viivästyskorko kokonaisuudessaan 180 vuorokauden ajalta velan erääntymisestä. Tämän jälkeiseltä ajalta viivästyskorko on hyvitettävä siltä osin kuin sitä on peritty korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista määrää enemmän.

Koska on ilmeistä, että TS:n maksusuoritukset ylittävät Get Capital Oy:n laillisen saatavan määrän, on yhtiön saatavan ylittävä osuus palautettava hänelle viivästyskorkoineen. Korkolain 7 §:n mukaan viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa. TS:n vaatimus on tullut Get Capital Oy:n tietoon viimeistään 13.3.2014, jolloin yhtiön on katsottava saaneen tiedon kuluttajariitalautakunnan vastauspyynnöstä. Koronmaksuvelvollisuus alkaa siten 13.4.2014. Koron määrä on korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan 12 §:n mukainen viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Suositus Lautakunta suosittaa, että Get Capital Oy hyvittää TS:lle luottokoron kokonaisuudessaan. Lisäksi lautakunta suosittaa, että Get Capital Oy hyvittää viivästyskoron kokonaisuudessaan 180 vuorokauden ajalta velan erääntymisestä ja sen jälkeen siltä osin kuin sitä on peritty korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista määrää enemmän. TS:lle palautettavalle summalle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 13.4.2014 lukien.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 22.10.2019