Matkustajan oikeus vakiokorvaukseen, kun lento viivästyi teknisen vian vuoksi ja lentoyhtiö vetoaa virheilmoituksen viivästymiseen

Viivästys

Antopäivä: 24.09.2019

Lautakunnan ratkaisu

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että Finnair Oyj maksaa RF:lle 600 euron vakiokorvauksen.

Lento AY89 Helsinki–Bangkok 11.7.2016

Viivästys Lennon viivästymisen seurauksena matkustajan saapuminen lopulliseen määräpaikkaan Kuala Lumpuriin viivästyi noin viisi tuntia 20 minuuttia.

Hakijan vaatimukset

RF vaatii EU-asetuksen 261/2004 mukaista vakiokorvausta.

Lentoyhtiön vastaus

Finnair Oyj ilmoittaa, että matkustaja on esittänyt vaatimuksensa vasta 4.10.2017 eli lähes vuoden ja kolmen kuukauden kuluttua viivästyksestä. Lentoyhtiö katsoo, että matkustaja ei ole reklamoinut kohtuullisessa ajassa eikä ole sen vuoksi oikeutettu vakiokorvaukseen. Lentoyhtiön mukaan kuluttajansuojalain mukainen enimmäisaika reklamaation esittämiselle on kaksi kuukautta. Reklamaation laiminlyönti osoittaa, että viivästys ei ole enää matkustajalle merkityksellinen.

Viivästyksen syynä oli Finnairin uuden Airbus A350 -lentokoneen äkillinen vikatilanne, joka ilmeni juuri ennen lennon lähtöä Helsingistä Bangkokiin. Lentokoneen lennonohjausjärjestelmästä tuli yllättäen vikailmoitus polttoaineen määrämittausjärjestelmään kohdistuvasta viasta. Vika oli sellainen, että se esti koneella operoinnin ja sitä oli heti ryhdyttävä korjaamaan. Kun oli selvää, että vian korjaaminen ei valmistu nopeasti, Finnair päätti operoida lennon varakoneella. Viivästys lennolle oli kuitenkin väistämätön.

Lentokonevalmistaja Airbusin tekemissä tarkemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että vika johtui järjestelmän sisäisestä heikkoudesta. Kysymyksessä oli aivan uuden lentokoneen piilevä suunnitteluvirhe.

Ratkaisun perustelut

Sovellettavat säännöt

Lennon viivästyessä matkustajalla on oikeus vakiokorvaukseen, jos hän saapuu määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin. Vakiokorvausta ei tarvitse maksaa, jos lentoyhtiö osoittaa viivästyksen aiheutuneen poikkeuksellisista olosuhteista. (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 ja EU-tuomioistuimen tuomio asioissa C-402/07 ja C-432/07 Sturgeon)

Kuluttajansuojalain mukaan tavaran kaupassa virheilmoitus on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Virheilmoitus voidaan kuitenkin aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja havaitsi virheen. Myös palvelusuorituksen virheestä tulee ilmoittaa kohtuullisessa ajassa. Kuluttajan ei reklamoidessaan tarvitse esittää yksilöityjä vaatimuksia, vaan riittää, että hän ilmoittaa virheestä. Jos virheilmoitus on tehty ajoissa, vaatimukset voi esittää myöhemmin. (Kuluttajansuojalaki 5 luvun 16 § ja 8 luvun 16 §)

Lentoliikenteen harjoittajalla on velvollisuus ilmoittaa matkustajille heidän oikeuksistaan. (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 artikla 14)

Virheilmoituksen tekeminen ja vaatimusten esittäminen

EU-tuomioistuimen 22.11.2012 asiassa C-139/11 (Moré) antaman ennakkoratkaisun mukaan asetusta on tulkittava siten, että asetuksen 5 ja 7 artiklassa säädetyn korvauksen saamiseksi nostettavien kanteiden määräaika määräytyy kunkin jäsenvaltion kanneoikeuden vanhentumista koskevien sääntöjen perusteella.

Suomen kansallisessa laissa ei ole erityissäännöksiä asetukseen perustuvien saatavien vanhentumisesta tai kanneajoista eikä myöskään siitä, onko virheilmoituksen tekeminen kohtuullisessa ajassa edellytyksenä asetukseen perustuvan vakiokorvausoikeuden säilyttämiselle. Kansallinen oikeus ei saa tehdä yhteisöoikeuteen vetoamista mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. Asetuksella pyritään varmistamaan matkustajien suojelun korkea taso. Lisäksi on otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 16 §:stä ja 8 luvun 16 §:stä ilmenevän mukaan kuluttajan ei reklamoidessaan tarvitse esittää yksilöityjä vaatimuksia, vaan riittää, että hän ilmoittaa virheestä. Pelkkä reklamointi ei näin ollen vielä mahdollista erimielisyyden ratkaisemista neuvottelemalla. Jos virheilmoitus on tehty ajoissa, vaatimukset voi esittää myöhemmin. Tätä voidaan pitää kuluttajaoikeudessa yleisesti vallitsevana periaatteena.

Finnair on ollut tietoinen lennon viivästymisestä ja viivästymisen syistä sekä siitä, että sille voi asetuksen perusteella syntyä velvollisuus vakiokorvauksen maksamiseen. Yhtiöllä on siten ollut mahdollisuus varautua odotettavissa oleviin korvausvaatimuksiin ja siihen, että se voi joutua esittämään selvitystä viivästymisen syistä.

Finnair ei ole osoittanut tiedottaneensa matkustajille edellyttävänsä virheilmoituksen tekemistä tietyssä ajassa uhalla, että kuluttaja menettää mahdollisuutensa vedota asetuksen mukaiseen oikeuteensa saada vakiokorvaus.

Edellä mainituista syistä lautakunta katsoo, että virheilmoituksen tekeminen kohtuullisessa ajassa ei tässä tapauksessa ole edellytyksenä asetukseen 261/2004 perustuvan vakiokorvausoikeuden säilyttämiselle, vaan ilmoitus on voitu esittää yleisen kolmen vuoden vanhentumisajan kuluessa.

Ottamatta kantaa siihen, onko Finnair vedotessaan reklamaatioajan kulumiseen vedonnut samalla myös vakiokorvausoikeuden vanhentumiseen, lautakunta toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa sekä virheilmoitus että vaatimukset on esitetty yhtä aikaa (4.10.2017) ja yleisen vanhentumisajan (kolme vuotta lennon viivästymisestä) puitteissa. Näin ollen matkustaja ei ole menettänyt oikeuttaan vaatia vakiokorvausta.

Oikeus vakiokorvaukseen

EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun C-257/14 (van der Lans) ja kuluttajariitalautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaisesti lautakunta toteaa, että tekniset viat liittyvät lähtökohtaisesti lentoliikenteen harjoittajan tavanomaisen toiminnan harjoittamiseen.

Kuluttajariitalautakunnan täysistunto on päätöksessään 1365/35/2016 (esitelty 24.10.2017) ratkaissut samankaltaista kysymystä koskevan asian. Tapauksessa lentoyhtiö osoitti kuluttajariitalautakunnalle toimittamallaan lentokonevalmistajan huoltotiedotteella, että lentokoneessa on piilevä valmistusvirhe. Selvityksen perusteella ei kuitenkaan ollut todettavissa, että lentokoneen valmistaja olisi määrännyt koneita maahan tai korjattavaksi. Asiassa katsottiin jääneen näyttämättä, että kyse olisi ollut muusta kuin asetuksen mukaan tavanomaisena pidettävästä teknisestä viasta, joka liittyy lentoyhtiön tavanomaiseen toiminnan harjoittamiseen, ja joka oli ollut tosiasiallisesti lentoyhtiön hallittavissa. Piilevän valmistusvirheen ei katsottu muodostavan sellaista poikkeuksellista olosuhdetta, joka vapauttaisi lentoyhtiön korvausvastuusta.

Tässä tapauksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden vuoksi kyseessä olevaa teknistä vikaa tulisi arvioida toisin. Koska lentoyhtiö ei ole näyttänyt lennon viivästymisen aiheutuneen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitusta poikkeuksellista olosuhteista, se on velvollinen maksamaan matkustajalle asetuksen 7 artiklan mukaisen korvauksen.

 
Julkaistu 24.9.2019