Asianajopalvelu. Etämyynti. Etämyyntijärjestelmä. Sopimuksen syntyminen.

etämyynti sopimuksen syntyminen

Antopäivä: 13.05.2019

TK teki vuoden 2014 loppupuolella toimeksiantosopimuksen Asianajotoimisto K Oy:n (jäljempänä asianajotoimisto) kanssa. Toimeksiannon hoitamisesta laskutettiin 28.9.2015 päivätyllä laskulla yhteensä 7 774,80 euroa, mistä TK:n osuus oli 1 166,22 euroa. TK on maksanut laskun, mutta ilmoittanut 15.10.2015 peruuttavansa sopimuksen ja vaativansa maksun palauttamista. Asiassa on riitaa siitä, onko asianajopalvelua koskevaan sopimukseen sovellettava etämyyntiä koskevia säännöksiä ja onko kuluttajalla oikeus peruuttaa sopimus.

Vaatimukset TK vaatii, että hänelle palautetaan 1 166,22 euroa viivästyskorkoineen. Lisäksi hän vaatii asianajotoimistoa palauttamaan oikeusturvavakuutuksen perusteella vakuutusyhtiöltä saadun 6 608,58 euron korvauksen laillisine korkoineen.

Sopimus asianajotoimeksiannosta syntyi TK:n mukaan puhelimitse etämyyntisopimuksena 20.10.2014. Samassa yhteydessä alkoi sovitun palvelun suorittaminen. Puhelinnumeron TK oli löytänyt toimiston omalta verkkosivulta. Verkkosivuilla kerrottiin perhe- ja perintöoikeudellisten asioiden sisältyvän toimiston palveluihin ja annettiin toimiston ja sen henkilöstön yhteystietoja.

Kun TK peruutti sopimuksen 15.10.2015, palvelun suorittamisen lopputoimet olivat vielä kesken. Peruutus on tapahtunut kuluttajansuojalain 6 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa. Peruuttaessaan sopimuksen TK on samalla todennut kiistävänsä asianajolaskun perusteeltaan ja määrältään. TK on kuitenkin kertonut maksavansa laskun olematta siihen velvollinen ja on lopuksi vaatinut maksun palauttamista. Maksu on tapahtunut samana päivänä. Peruuttamisen vuoksi K:lla ei ole ollut maksuvelvollisuutta peruuttamisaikana kokonaan tai osittain suoritetusta palvelusta, kun elinkeinonharjoittaja on laiminlyönyt antaa hänelle kuluttajansuojalain 6 luvun 9 §:n 1 momentin 10 tai 12 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Kuluttajansuojalain 6 luvun 17 §:n 3 momentin mukaan elinkeinonharjoittajan on viivytyksettä ja viimeistään 14 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen saatuaan tullut palauttaa kuluttajan taholta saadut suoritukset. Osaakaan suorituksista ei ole palautettu eikä korkoja palautettaville määrille ole maksettu.

TK huomauttaa, että hänellä on ollut oikeus sopimuksen peruuttamiseen siinäkin tapauksessa, että palvelu katsottaisiin peruutushetkellä kokonaan suoritetuksi, koska hänelle ei ole ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta tällaisessa.

Peruuttamisen taustalla on valittajan tyytymättömyys saamaansa asianajopalveluun ja sen laskutukseen.

Toimeksiantosopimus ei ole voinut lakata 14.9.2015, kun asianajotoimiston maksuvaatimus oli tuolloin vielä avoin ja laskussakin mainitut lopputoimet olivat pääosin tekemättä. Asianajotoimisto ei ollut myöskään täyttänyt omaa suoritusvelvollisuuttaan muun ohessa siltä osin kuin sen olisi tullut antaa ennen sopimuksen tekemistä kuluttajansuojalain 6 luvun 9 §:n 1 momentin 10 ja 12 -kohdissa säädetyt tiedot.

Asianajotoimiston olisi tullut palauttaa saamansa suoritukset määräajassa peruutusilmoituksen saatuaan. Kaikki suoritukset, myös vakuutusyhtiöltä saadut, olisi pitänyt palauttaa korkoineen. Palautusvelvollisuus ei lain mukaan ole kohtuullistettavissa.

Vastaus Asianajotoimisto K Oy kiistää vaatimukset.

Asiassa ei ole kyse etämyynnistä, koska osapuolet ovat olleet yhtä aikaa läsnä neuvottelussa asianajotoimistossa. TK valtuutti isänsä EK:n neuvottelemaan kyseisessä perintöasiassa. Sähköpostissa 25.11.2014 on viitattu 5.12.2014 neuvotteluun. Näin ollen asianajopalvelua koskeva sopimus tehtiin neuvottelussa eikä pelkästään etäviestintä käyttäen. Toisaalta etämyynnissäkin kuluttajan on peruuttamistapauksessa maksettava peruuttamisilmoituksen tekemiseen mennessä tehdystä asianajopalvelusta kohtuullinen korvaus. Palauttamisvelvollisuutta ei siis ole.

TK:n toimeksianto päättyi 14.9.2015. Sovintosopimus allekirjoitettiin 14.9.2015 ja samana päivänä käräjäoikeus antoi asiassa päätöksen. Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 24.9.2015 ja omavastuulasku toimitettiin TK:lle 28.9.2015. Nämä seikat osoittavat, että toimeksianto on päättynyt ennen TK:n 15.10.2015 antamaa ilmoitusta peruutuksesta. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä 14.3.2015 todetaan, että vakuutettu eli TK vastaa omavastuuosuuden maksamisesta asiamiehelle. Omavastuuosuuden määrä ilmenee korvauspäätöksestä 24.9.2015. TK:lle lähetettiin tämän korvauspäätöksen mukainen lasku 28.9.2015.

Ratkaisu Asiassa on erimielisyyttä siitä, soveltuvatko kuluttajansuojalain etämyyntisäännökset kuluttajan hankkimaan asianajopalveluun.

Kuluttajansuojalain 7 §:n (1211/2013) mukaan etämyyntisopimuksella tarkoitetaan etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä tehtävää kulutushyödykesopimusta, joka tehdään ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä ja jonka tekemiseen käytetään vain yhtä tai useampaa etäviestintä. Etäviestimellä tarkoitetaan puhelinta, postia, televisiota, tietoverkkoa ja muuta välinettä, jota voidaan käyttää sopimuksen tekemiseen ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä.

Lainkohdan esitöissä todetaan, että etämyyntisopimuksen määritelmä perustuu direktiivin 2 artiklan 7 kohtaan ja se vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 6 luvun 4 §:ään sisältyvää etämyynnin määritelmää. Määritelmään ehdotetaan kuitenkin tehtäväksi eräitä direktiivin mukaisia teknisiä muutoksia. (HE 157/2013 vp. s. 34–35). Koska etämyynnin määritelmään tehtiin nykyisessä, 13.6.2014 voimaan tulleessa lain muutoksessa vain teknisiä muutoksia, lainkohdan soveltamisessa voidaan tukeutua aikaisemmin voimassa olleen lain esitöihin.

Etämyynnin määritelmästä on aikaisemmin voimassa olleen lain esitöissä (HE 79/2000 vp. s. 27) todettu, että etämyynnillä tarkoitetaan kulutushyödykkeen tarjoamista kuluttajalle elinkeinoharjoittajan järjestämän etätarjontamenetelmän avulla niin, että sopimuksen tekemiseen ja sitä edeltävään markkinointiin käytetään yksinomaan yhtä tai useampaa etäviestintä. Etätarjontamenetelmällä tarkoitetaan esitöiden mukaan markkinointi- tai myyntitapaa, joka on järjestetty niin, että sen pääasiallisena tavoitteena voidaan katsoa olevan sopimusten tekeminen etäviestimen avulla. Etämyynnille on ominaista ensinnäkin se, että elinkeinonharjoittaja on järjestänyt toimintansa tai osan siitä etäsopimusten tekemistä silmällä pitäen. Tällaisesta järjestelystä on kysymys, jos elinkeinonharjoittaja on varautunut vastaanottamaan etäviestimellä markkinoitujen tuotteidensa tilauksia niin ikään etäviestimellä ja toimittamaan tilatut tuotteet kuluttajille. Tyypillisiä etämyyntitapoja ovat postimyynti, puhelinmyynti, television ostoskanavat ja sähköinen verkkokauppa. HE 79/2000 vp. s. 28)

Esitöiden mukaan säännöksessä tarkoitettua etämyyntiä ei sen sijaan ole esimerkiksi se, että kuluttaja ottaa puhelimitse tai sähköpostitse yhteyttä lähikauppaan, pyytää toimittamaan tuotteita kotiinsa ja myyjä asiakaspalvelusyistä suostuu näin tekemään. Tällaisessa tilanteessa ei esitöiden mukaan ole kysymys myyjän erityisesti organisoimasta etätarjontamenetelmästä. Etämyyntinä ei esitöiden mukaan pidetä myöskään tavanomaista lehti-ilmoittelua, vaikka se sisältäisi riittävät tiedot sopimuksen tekemiseksi, ellei elinkeinonharjoittaja ole muuten järjestänyt toimintaansa etäsopimusten tekemistä varten. (HE 79/2000 vp. s. 28)

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa sopimus on kuluttajan kertoman mukaan syntynyt puhelimitse asianajotoimiston verkkosivumarkkinoinnin perusteella. Lautakunta toteaa edellä esitetyn perusteella, että pelkästään etäviestimen käyttäminen ei tee sopimuksesta etämyyntiä. Jotta kyseessä olisi kuluttajansuojalaissa tarkoitettu etämyynti, edellytetään lisäksi, että sopimus on tehty elinkeinonharjoittajan luomassa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä. Järjestelmän pitää olla sellainen, että sen pääasiallisena tavoitteena on sopimusten tekeminen etäviestimien avulla.

Lautakunnalle ei ole esitetty selvitystä siitä, miten asianajotoimiston palvelujen myynti ja sopimusten tekemisen mahdollisuus etäviestintä käyttäen oli järjestetty silloin, kun sopimus tehtiin. Nykyisin sivuilla esitellään toimiston palveluja ja asianajajia. Verkkosivuilla on myös toimiston yhteystiedot sekä yhteydenottolomake. Verkkosivuilla ei kuitenkaan tarjota mahdollisuutta toimeksiannosta sopimiseen puhelimitse tai sähköpostitse.

Näin ollen saadun selvityksen perusteella ei voida todeta, että asianajotoimistolla olisi ollut käytössään laissa tarkoitettu etämyyntijärjestelmä, jonka pääasiallisena tavoitteena on sopimusten tekeminen etäviestimen avulla. Kysymys on ollut asianajotoimiston ja sen palveluiden markkinoinnista sekä yhteystietoja koskevien tietojen antamisesta verkkosivuilla. Tällainen tietojen antaminen ei muodosta laissa tarkoitettua etämyyntiä varten luotua myynti- tai palveluntarjontajärjestelmää.

Tässä tapauksessa on jäänyt epäselväksi, onko sopimus asianajopalvelusta syntynyt puhelinkeskustelussa 20.10.2014 vai vasta osapuolten henkilökohtaisessa neuvottelussa 5.12.2014. Tällä epäselvyydellä ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä, sillä etämyyntiä koskevat säännökset eivät etämyyntijärjestelmän puuttuessa tule asiassa sovellettavaksi siinäkään tapauksessa, että sopimus toimeksiannosta olisi syntynyt jo puhelinkeskustelussa. Kuluttajalla ei siten ole oikeutta peruuttaa sopimusta etämyyntisäännösten perusteella.

Lautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 13.5.2019