KÄYTETTYNÄ MAAHANTUODUN HENKILÖAUTON KAUPPA. VIRHEILMOITUS. VAIHTEISTON RIKKOUTUMINEN. AUTON KUNTO. VIRHEEN VÄHÄISYYSARVIOINTI. KAUPAN PURKU.

Diaarinumero: 2036/33/2013
Antopäivä: 28.03.2014

K osti 27.7.2012 autokauppias A:lta käytetyn, 10.8.2006 ensirekisteröidyn Volkswagen Passat -henkilöauton 14 800 eurolla. Auton matkamittarin lukema oli kaupan tekohetkellä 146 000 kilometriä.

Auton vaihteisto rikkoutui maaliskuussa 2013, minkä vuoksi autoa tutkittiin VV-Autotalot Oy:n korjaamolla, kun auton matkamittarin lukema oli 163 028 kilometriä. VV:n mukaan vaihteiston uusimisesta aiheutuu noin 6 100 euron kustannukset. Lisäksi auton polttoainekäyttöisessä lisälämmittimessä, ilmastointilaitteessa ja peruutustutkassa ilmeni vikaa. Autosta oli aiemmin korjattu valojen ohjainlaitteen vika, mistä aiheutui K:lle 839,39 euron korjauskustannukset. Kuluttajariitalautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan muita autossa ilmenneitä vikoja ei ole korjattu. K:n kuluttajariitalautakunnalle puhelimitse 20.1.2014 antaman tiedon mukaan auton matkamittarin lukema oli kyseisenä päivänä 183 700 kilometriä

K ja A ovat eri mieltä siitä, onko autossa ollut siinä ilmenneiden vikojen vuoksi kaupan purkamiseen oikeuttava virhe.

Vaatimukset

K vaatii kaupan purkamista siten, että menetetyt korjauskustannukset otetaan huomioon. K vaatii vaihtoehtoisesti vikojen korjaamista A:n kustannuksella. Lisäksi K vaatii auton käyttöhyödyn menetyksen ja asian selvittämiseen kuluneen ajan korvaamista 500 eurolla ja 356,57 euron korvausta autolainan korkokustannusten vuoksi.

K:n mukaan autossa on ilmennyt useita vikoja, joista suurin osa on havaittu kuuden kuukauden kuluessa auton ostoajankohdasta. K pitää vikojen määrää kohtuuttomana. Korjauskustannukset voivat ylittää 10 000 euroa. K mainitsee auton vikoina automaattivaihteiston, massavauhtipyörän, polttoainekäyttöisen lisälämmittimen, valojen ohjainlaitteen sekä peruutustutkan viat. VV:n arvioimat vaihteiston korjauskustannukset ovat 6 100 euroa. K:n mukaan autoa ei ole korjattu ja siitä on rikkoutu-nut käytännöllisesti katsoen kaikki arvokkaimmat osat. Suullisten korjausarvioiden mukaan auton korjaaminen maksaisi lähes auton kauppahinnan verran. Auton ikä ja ajomäärä eivät antaneet aihetta olettaa vastaavaa määrää vikoja, eikä auton korjaamisessa ole kyse sen kuntotason paran-tamisesta.

Vastaus

A:n mukaan ostajan tulee ilmoittaa kaupan purkuvaatimuksestaan tai vahingonkorvausvaatimuksestaan kohtuullisessa ajassa. Niin ikään tavaran virheeseen on vedottava kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja on tullut tietoiseksi virheestä. Auto on tässä tapauksessa ostettu heinäkuussa ja myyjään on otettu ensimmäisen kerran yhteyttä maaliskuussa 2013 eli noin kahdeksan kuukauden kuluttua ostopäivästä. Jos autossa olisi ollut huomattavia vikoja, nämä olisi pitänyt havaita kahden kuukauden kuluessa. Kohtuullinen reklamaatioaika on joka tapauksessa kulunut.

Kaupan kohteena on ollut noin kuusi vuotta vanha, käytettynä maahantuotu auto, jossa ei ole ollut asianmukaisesti täytettyä huoltokirjaa. A:n käsityksen mukaan viat ovat johtuneet pääosin auton tavanomaisesta kulumisesta. Vaadittujen korjausten kustannukset eivät myöskään käy tästä tapauksesta selvästi ilmi, mutta valituskirjelmässä mainitaan jopa 10 000 euroa ylittävät korjauskulut, joita on pidettävä kohtuuttoman korkeina. Ostajan vaatimien korjausten myötä auto olisi uusien osien ja tehtyjen huoltojen vuoksi vastaavia autoja paremmassa kunnossa, eikä myyjällä ole velvollisuutta osallistua auton kuntotasoa olennaisesti myyntihetkeen nähden parantaviin korjauksiin.

A huomauttaa, että ostaja on kauppasopimuksessa ilmoittanut tutustuneensa kaupan kohteeseen ja hän ilmoittaa todenneensa, että auto saattaa olla huonommassa kunnossa kuin sen ikä ja ajomäärä edellyttävät. Ostaja ilmoittaa saaneensa tiedon tästä seikasta ja siitä, että asia on otettu huomioon auton kauppahinnassa.

Ratkaisun perustelut

Osapuolet ovat eri mieltä siitä, onko K:n A:lta heinäkuussa 2012 ostamassa, käytettynä maahantuodussa ja elokuussa 2006 ensirekisteröidyssä autossa ollut siinä ilmenneiden vikojen ja auton korjauskustannusten vuoksi kaupan purkamiseen oikeuttava virhe. A on vedonnut kauppasopimukseen, jonka ehtojen mukaan ostaja on todennut, että auto saattaa olla huonommassa kunnossa kuin auton ikä ja sillä ajetut kilometrit huomioon ottaen on aihetta edellyttää. Kauppakirjan ehtojen mukaan ostaja sitoutuu itse kustannuksellaan korjaamaan myös kaupan jälkeen havaitut viat. A on niin ikään vedonnut virheilmoituksen ajankohtaan. K on puolestaan vedonnut siihen, että suuri osa vioista on ilmennyt kuuden kuukauden kuluessa auton luovutuksesta.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 2 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun säännöksistä ostajan vahingoksi, on mitätön, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 §:n 2 momentin mukaan virheen oletetaan olleen olemassa vaaranvastuun siirtyessä ostajalle, jos se ilmenee kuuden kuukauden kuluessa tästä ajankohdasta, jollei toisin osoiteta tai oletus ole virheen taikka tavaran luonteen vastainen.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan ostaja ei saa vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Virheilmoitus voidaan kuitenkin aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja havaitsi virheen.

Kuluttajariitalautakunnan käsityksen mukaan kauppakirjassa tarkoitettu huonompi kunto on ollut ylimalkainen ja täsmentämätön ilmaus, jonka pääasiallisena tarkoituksena on ollut rajata myyjän virhevastuuta. Jotta tällainen varauma olisi pätevä, varauman on koskettava selvästi yksilöityä ja yksittäistä vikaa, joka on kauppaa tehtäessä yksiselitteisesti ostajan tiedossa. Sama koskee myös ehtoja, joissa auton kauppahintaa ilmoitetaan alennetun vikojen vuoksi. Sen sijaan auton kuntoa koskevat yleiset ja yksilöimättömät varaumat ovat kuluttajan asemassa olevan ostajan lakisääteisiä oikeuksia rajoittavia. Tällaiset rajoitukset ovat kuluttajansuojalain 5 luvun 2 §:n perusteella mitättömiä, eikä tällaisilla kauppakirjaan tehdyillä varaumilla siten ole myyjän virhevastuun kannalta merki-tystä. Virheilmoitusta koskevan ajan kohtuullisuuden arviointi perustuu puolestaan siihen, milloin ostajan voidaan kohtuudella olettaa havainneen vaatimuksen perusteena olevan ja mahdolliseksi virheeksi katsottavan seikan, eikä auton myyntiajankohdan ja rikkoutumisajankohdan välinen aika yksinomaan osoita, että virheilmoitus olisi tehty liian myöhään. Lautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan auton vaihteiston vika on ilmennyt maaliskuussa 2013 ja siitä on ilmoitettu myyjälle suhteellisen pian sen jälkeen. A ei myöskään ole kiistänyt sitä ajankohtaa, milloin auton ilmastointilaitteen ja lisälämmittimen viat on havaittu. Lautakunnan käsityksen mukaan virheilmoitus on tässä tapauksessa tehty kohtuullisessa ajassa siitä, kun K on tosiasiassa tullut tietoiseksi auton mahdollisesta virheestä.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 §:n 2 momentin tarkoituksena ei ole määritellä myyjän virhevastuun kestoaikaa tai sitä, milloin vikojen tulee ilmetä, jotta voitaisiin puhua auton virheestä. Kyseisen säännöksen tarkoituksena ei myöskään ole määritellä sitä, mitä pidetään auton virheenä, vaan ainoastaan näyttötaakka virheen olemassaoloajankohdasta niissä tilanteissa, joissa tavarassa ilmenee jokin kuluttajansuojalaissa tarkoitetuksi virheeksi katsottava vika tai puute. Sen sijaan se, mitä pidetään tavaran virheenä, määritellään käytetyn auton kaupassa kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n perusteella. Asiassa on siten edellä esitetyt seikat huomioon ottaen arvioitava, onko autossa ollut Automestan vastuulle kuuluva virhe.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 3 kohdan mukaan jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Käytetyn auton kaupassa virhettä arvioidaan paitsi auton hinnan, myös erityisesti sen perusteella, mitä ostaja voi odottaa auton kunnolta, kun otetaan huomioon auton ikä, ajomäärä ja huoltohistoria.

A ei ole kiistänyt sitä, että valituksen kohteena olevassa autossa on ilmennyt vaatimusten perusteena olevat viat. Lautakunta pitää tältä osin asiaa riidattomana. Lautakunta arvioi tässä tapauksessa auton kuntoa kokonaisuutena ilmenneiden vikojen laadun ja todennäköisten korjauskustannusten perusteella.

Lautakunnan käsityksen mukaan VV:n esittämä arvio auton vaihteiston korjauskustannuksista on luotettava. Lisäksi autossa on ilmennyt muita vikoja, ja auton todennäköiset kokonaiskorjauskustannukset ovat auton käyttöikään ja lähes 15 000 euron kauppahintaan perustuviin ostajan aiheellisiin odotuksiin nähden kohtuuttomat. Viat ovat lisäksi auton tavan-omaisen käytettävyyden ja arvon kannalta olennaisia. Auto on siten ollut selvästi huonommassa kunnossa kuin K:lla on ollut aihetta edellyttää, joten siinä on ollut virhe.

K on vaatinut kaupan purkamista siten, että jo maksetut korjauskustan-nukset otetaan huomioon. K on vaihtoehtoisesti vaatinut auton korjaamista A:n kustannuksella.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus vaatia, että myyjä korjaa virheen tai toimittaa virheettömän tavaran. Tällainen oikaisu on suoritettava kohtuullisessa ajassa ja siten, ettei ostajalle aiheudu siitä kustannuksia tai olennaista haittaa. Myyjä ei kuitenkaan ole velvollinen oikaisemaan virhettä, jos siitä aiheutuisi hänelle kohtuuttomia kustannuksia. Tässä tulee erityisesti ottaa huomioon virheen merkitys ja tavaran arvo, jos se olisi sopimuksen mukainen, sekä se, voidaanko oikaisu suorittaa muulla tavalla aiheuttamatta ostajalle huomattavaa haittaa.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan jollei virheen korjaaminen tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ostaja saa:

1) vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta; tai

2) purkaa kaupan, paitsi jos virhe on vähäinen.

Lautakunnalle esitettyjen tietojen mukaan valituksen kohteena oleva auto on ollut kaupan tekohetkellä lähes kuusi vuotta vanha ja sen kauppahinta on ollut 14 800 euroa. Auton vaihteiston todennäköiset korjauskustan-nukset ovat yli 6 000 euroa, minkä lisäksi auto vaatii muitakin korjauksia. Lautakunnan käsityksen mukaan auton korjaamisesta aiheutuu sen oletettavissa olevaan taloudelliseen arvoon nähden kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla myyjän kannalta kohtuuttomat korjauskustannukset. Virheen korjaaminen ei siten tule tässä tapa-uksessa kysymykseen. Autossa ilmennyt virhe on kohtuuttomien korjauskustannusten sekä auton tavanomaisen käytettävyyden kannalta selvästi vähäistä suurempi, joten ostajalla on kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:ssä tarkoitettu oikeus purkaa kauppa.

Kauppalain 65 §:n 1 momentin mukaan jos kauppa puretaan, ostajan on luovutettava myyjälle tavarasta saamansa tuotto sekä maksettava kohtuullinen korvaus, mikäli hänellä on ollut tavarasta muuta hyötyä.

Kauppalain 65 §:n 2 momentin mukaan jos myyjän on maksettava kauppahinta takaisin, hänen on maksettava sille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisesti korkoa siitä päivästä lukien, jona hän vastaanotti kauppahinnan.

Korkolain 3 §:n 2 momentin mukaan jos velasta on sovittu maksettavaksi korkoa korkokantaa kuitenkaan määräämättä, velallisen on maksettava vuotuista korkoa kulloinkin voimassa olevan 12 §:ssä tarkoitetun viitekoron mukaisesti.

Korkolain 12 §:n mukaan laissa tarkoitettu viitekorko on Euroopan keskuspankin viimeisimpään perusrahoitusoperaatioon ennen kunkin puolivuotiskauden ensimmäistä kalenteripäivää soveltama korko pyöristettynä ylöspäin lähimpään seuraavaan puoleen prosenttiyksikköön. Kyseisen puolivuotiskauden ensimmäisenä kalenteripäivänä voimassa olevaa viitekorkoa sovelletaan seuraavien kuuden kuukauden ajan.

Lautakunta toteaa kauppalain 65 §:n 1 momentin perusteella, että ostajan on kaupan purkutilanteessa maksettava tavarasta saamastaan käyttöhyödystä kohtuulliseksi katsottava korvaus. Toisaalta, myyjän tulee saman säännöksen 2 momentin perusteella maksettava palautettavalle kauppahinnalle korkolain säännösten mukaisesti määräytyvää tuottokorkoa kauppahinnan vastaanottopäivästä lukien.

Käyttöhyödyn määrittelyä koskevaa erityistä sääntelyä ei ole, vaan käyttöhyöty on määriteltävä tapauskohtaisesti huomioon otettavien seikkojen perusteella. Lautakunta toteaa, että käyttöhyödyn määrittely perustuu tässä tapauksessa siihen aikaan, jonka auto on ollut ostajan käytettävissä sekä auton todennäköiseen ajomäärään sitä myyjälle takaisin luovutettaessa. Auton ajovalojen ohjainlaitteen korjaamisesta aiheutuvat kustannukset jäävät kuitenkin kaupan purkamisen myötä ostajan kannalta hyödyttömiksi, ja ostajalla olisi siten oikeus vahingonkorvaukseen kyseisistä kuluista. Lautakunta vähentää tämän vuoksi ajovalojen ohjainlaitteen korjauskustannuksiin liittyvän, korjauskustannuksia vastaavan vahingonkorvauksen määrän myyjän hyväksi luettavan käyttöhyödyn määrästä. Lautakunta harkitsee edellä esitetyn perusteella valojen ohjainlaitteen korjauskustannusten vähentämisen jälkeen ostajan maksettavaksi jäävän käyttöhyödyn määräksi 3 000 euroa. A:n tulee siten palauttaa auton kauppahinnasta 11 800 euron osuus lisättynä Suomen Pankin korkolain 12 §:n mukaisesti puolivuosittain määrittämän korkokannan mukaisesti määräytyvällä tuottokorolla kauppahinnan vastaanottopäivästä lukien. K:n tulee puolestaan palauttaa kaupan kohteena ollut auto A:n osoittamaan paikkaan.

K on vaatinut 500 euron korvausta auton käyttöhyödyn menetyksen ja asian selvittämiseen kuluneen ajan vuoksi sekä autolainan korkojen korvaamista 356,57 eurolla.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 10 §:n 3 momentin 2-kohdan mukaan välil-lisenä vahinkona pidetään vahinkoa, joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta.

Saman säännöksen 3-kohdan mukaan välillisenä vahinkona pidetään niin ikään tavaran käyttöhyödyn olennaista menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa sekä muuta tähän rinnastettavaa haittaa, joka on olennainen.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Edellä 10 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun välillisen vahingon myyjä on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan taikka jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut.

Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan vahinkoa kärsineen asiana on esittää näyttöä aiheutuneesta vahingosta, vahingon määrästä sekä syy-yhteydestä väitettyyn vahingonaiheuttajaan.

Lautakunta toteaa, että auton käyttöhyödyn menetys ja autolainan korkokustannukset ovat välillistä vahinkoa, jonka myyjä on velvollinen korvaamaan vain huolimattomuutensa perusteella. Lautakunnalle ei ole esitetty näyttöä siitä, että auton virheeksi katsottavat viat tai auton korjauskustannukset olisivat tässä tapauksessa aiheutuneet myyjän tuottamuksesta. Välillisen vahingon korvaamiselle ei siten ole tässä tapauksessa näytetty olevan edellytyksiä. K ei myöskään ole esittänyt näyttöä siitä, että hänelle olisi ajankäytön vuoksi aiheutunut taloudellisia menetyksiä, eikä pelkkä oman ajan käyttäminen tai vaivannäkö yksinomaan ole korvaukseen oikeuttavaa. Lautakunta ei edellä esitetyn perusteella suosita korvausta käyttöhyödyn menetyksen, lainan korkomenojen tai asian selvittämiseen kuluneen ajan vuoksi

Suositus Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että kauppa puretaan siten, että A maksaa kaupan kohteena olevan auton palautusta vastaan K:lle 11 800 euron osuuden kauppahinnasta lisättynä Suomen Pankin puolivuosittain määrittämän korkokannan mukaisesti määräytyvällä tuottokorolla.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen.

Eriävä mielipide

Katson, että asia olisi pitänyt ratkaista seuraavasti:

Kyseinen ajoneuvokauppa on tehty 27.7.2012. Ajoneuvo on ollut aikaisemmin käytössä Saksassa, eikä siellä ajetuista kilometreistä tai huolloista ole selvitystä. Ostajalla on ollut tieto näistä puutteista kauppaa tehtäessä ja hän on näin ollen hyväksynyt sen mahdollisuuden, että ajoneuvo voi olla huonommassa kunnossa kuin hänellä on syytä olettaa.

Ajoneuvossa on valittajan ilmoituksen mukaan ilmennyt vikaa eri vaiheissa seuraavissa laitteissa (suluissa valittajan ilmoittamat korjauskustannusarviot): Peruutustutka (117 euroa), valojen ohjainlaite (839,39 euroa), polttoainekäyttöinen lisälämmitin (622 euroa + 500 euroa?), vaihdelaatikko (6 300 euroa) ja automaatti-ilmastointi (korjauskustannusarvio ei perustu vika-analyysiin). Näin ollen muut kuin vaihteiston korjauskustannukset ovat hieman yli 2 000 euroa. Vaihdelaatikon korjauskustannusarviota ei voi pitää kuluttajansuojalain mukaisena, koska ehdotus vaihtaa nyt jo 180 000 kilometriä ajettuun autoon uusi vaihdelaatikko ei ole kohtuullisessa suhteessa ajoneuvon ajomäärään ja arvoon. Vastuullisen kustannusarvion antajan olisi tullut ottaa huomioon asiakkaan etu ja ehdottaa joko vaihdelaatikon korjaamista tai vaihtamista käytettyyn vaihdelaatikkoon.

Ajoneuvolla oli ajettu kaupanteon ja vaihteistovaurion ilmenemisen väli-senä aikana noin 17 000 kilometriä (matkamittarilukema kaupantekohetkellä 146 000 kilometriä ja vaurion ilmenemishetkellä 163 000 kilometriä) ja senkin jälkeen vielä 20 000 kilometriä ilman, että vikaa tai vikoja on korjattu. Siten ne eivät ole estäneet tai haitanneet huomattavasti auton käyttöä. Ottaen huomioon ajoneuvon korjauskustannukset ja ajoneuvon tosiasiallinen käyttö, ilmenneet viat ovat siinä määrin vähäisiä, että edellytyksiä kaupan purkamiselle ei ole. Kun lisäksi otetaan huomioon ajetut kilometrit, vikoja on pidettävä normaalina kulumisena, johon ovat vaikuttaneet vielä myös huollossa mahdollisesti olleet puutteet.

Koska ilmenneet viat ovat vähäisiä ja ne on katsottava auton ikä ja ajetut kilometrit huomioon ottaen normaalista kulumisesta johtuviksi, ei asiassa ole perusteita myöskään hinnanalennukselle.

.

1)

2)

.

KULUTTAJARIITALAUTAKUNTA ERIÄVÄ MIELIPIDE Dnro 2036/33/2013

TÄYSISTUNTO I 5.2.2014 Liite 9

Pekka Niemi

Katson, että asia olisi pitänyt ratkaista seuraavasti:

Kyseinen ajoneuvokauppa on tehty 27.7.2012. Ajoneuvo on ollut aikaisemmin käytössä Saksassa, eikä siellä ajetuista kilometreistä tai huolloista ole selvitystä. Ostajalla on ollut tieto näistä puutteista kauppaa tehtäessä ja hän on näin ollen hyväksynyt sen mahdollisuuden, että ajoneuvo voi olla huonommassa kunnossa kuin hänellä on syytä olettaa.

Ajoneuvossa on valittajan ilmoituksen mukaan ilmennyt vikaa eri vaiheissa seuraavissa laitteissa (suluissa valittajan ilmoittamat korjauskustannusarviot): Peruutustutka (117 euroa), valojen ohjainlaite (839,39 euroa), polttoainekäyttöinen lisälämmitin (622 euroa + 500 euroa?), vaihdelaatikko (6 300 euroa) ja automaatti-ilmastointi (korjauskustannusarvio ei perustu vika-analyysiin). Näin ollen muut kuin vaihteiston korjauskustannukset ovat hieman yli 2 000 euroa. Vaihdelaatikon korjauskustannusarviota ei voi pitää kuluttajansuojalain mukaisena, koska ehdotus vaihtaa nyt jo 180 000 kilometriä ajettuun autoon uusi vaihdelaatikko ei ole kohtuullisessa suhteessa ajoneuvon ajomäärään ja arvoon. Vastuullisen kustannusarvion antajan olisi tullut ottaa huomioon asiakkaan etu ja ehdottaa joko vaihdelaatikon korjaamista tai vaihtamista käytettyyn vaihdelaatikkoon.

Ajoneuvolla oli ajettu kaupanteon ja vaihteistovaurion ilmenemisen välisenä aikana noin 17 000 kilometriä (matkamittarilukema kaupantekohetkellä 146 000 kilometriä ja vaurion ilmenemishetkellä 163 000 kilometriä) ja senkin jälkeen vielä 20 000 kilometriä ilman, että vikaa tai vikoja on korjattu. Siten ne eivät ole estäneet tai haitanneet huomattavasti auton käyttöä. Ottaen huomioon ajoneuvon korjauskustannukset ja ajoneuvon tosiasiallinen käyttö, ilmenneet viat ovat siinä määrin vähäisiä, että edellytyksiä kaupan purkamiselle ei ole. Kun lisäksi otetaan huomioon ajetut kilometrit, vikoja on pidettävä normaalina kulumisena, johon ovat vaikuttaneet vielä myös huollossa mahdollisesti olleet puutteet.

Koska ilmenneet viat ovat vähäisiä ja ne on katsottava auton ikä ja ajetut kilometrit huomioon ottaen normaalista kulumisesta johtuviksi, ei asiassa ole perusteita myöskään hinnanalennukselle.

 
Julkaistu 28.3.2014