KÄYTETYN VOLKSWAGEN TOURAN –HENKILÖAUTON KAUPPAAN LIITTYVÄ T-TAKUU –LISÄTURVA. AUTON LISÄLÄMMITTIMEN RIKKOUTUMINEN. LISÄTURVAN KATTAVUUS. VAKUUTUS- JA TAKUU -TERMIEN KÄYTTÖ.

Diaarinumero: 1156/33/2013
Antopäivä: 05.03.2014

Kuluttaja M osti 30.3.2012 käytetyn, 11.4.2008 ensirekisteröidyn Volkswagen Touran –henkilöauton. Auton kauppahinta ja matkamittarin lukema kaupan tekohetkellä eivät ilmene valituksesta. Autoon hankittiin kaupan tekohetkellä R Oy:n myöntämä, 24 kuukauden ajan voimassa oleva T-Takuu –lisäturva. Kuntotakuun korvausrajaksi on vakuutusvahvistukseksi otsikoidussa asiakirjassa määritelty 10 000 euroa tai ajoneuvon arvo, jos tämä on alle 10 000 euroa ja omavastuuksi 100 euroa / korvaushakemus. Kyseisessä asiakirjassa on sanan vakuutusvahvistus alla käytetty termiä käytetyn ajoneuvon kuntotakuu.

Auton polttoainekäyttöinen lisälämmitin rikkoutui tammikuussa 2013. R ei myöntänyt korjausta koskevaa laskutuslupaa. Autoa tutkineen Auto Oy:n arvioimat korjauskustannukset ovat R:lle tehdyn, vahinkoilmoitukseksi otsikoidun asiakirjan mukaan 1 000 euroa. Arvio on perustunut tietoihin, joiden mukaan varaosien osuus on 400 euroa, työn osuus 650 euroa ja tehtaan vastaantulo on 650 euroa. Rikkoutumista koskevan kuvauksen mukaan Webasto ei toimi, minkä vuoksi lämmitin on uusittava. Kuvauksen mukaan tehtaan vastaantulo materiaalista on 70 %.

Meskanen ja rallivakuutus ovat eri mieltä siitä, kuuluvatko lisälämmittimen korjauskustannukset Rallivakuutuksen vastuulle.

Vaatimukset

M vaatii, että R antaa Autolle lisälämmittimen korjausta koskevan laskutusluvan.

M:n mukaan rikkoutunut lämmityslaite kuuluu R:n myöntämän käytettyjen autojen takuun piiriin. Tästä huolimatta R ei ole antanut korjaamolle laskutuslupaa. R ei ole käsitellyt tapausta asianmukaisella tavalla, vaan anomuksia on kadotettu eikä yhteydenottoihin ole vastattu.

Vastaus

R:n mukaan huoltoliike lähetti 8.1.2013 lyhyen kyselyn, jossa tiedustellaan, onko kyseiselle ajoneuvolle myönnetty vakuutus. Asian mahdollinen kiireellisyys tai kiireettömyys ei käy ilmi tästä viestistä. Viestiin on vastattu seuraavana päivänä. Seuraavaan asiaa koskevaan viestiin on vastattu M:lle 36 minuutin viiveellä. R kiistää väitteet asiakirjojen kadottamisesta, koska vakuutusedustaja ei voi hävittää dokumentteja. Vahinkoilmoitus on puolestaan toimitettu vasta 22.1.2013 ja kirjallinen korvauspäätös on annettu 5.2.2013. Kielteinen korvauspäätös annettiin suullisesti jo 29.1.2013.

R:n mukaan kielteinen korvauspäätös perustuu vakuutusehtoihin, jotka on toimitettu täydellisinä M:n kotiosoitteeseen 17.4.2012. R viittaa kuntotakuun ehtokohtiin, joissa on todettu, ettei kyseinen turva koske muita kuin siihen erityisesti sisältyväksi lueteltuja osia. Kuntotakuussa ei ole erikseen mainittu lämmitysjärjestelmää tai lisälämmittimiä, jotka eivät myöskään kuulu vakuutuksen piiriin. Niin ikään tuotevastuun, normaalin tehdastakuun tai ajoneuvon myyjän vastuulle kuuluvat viat ja vauriot eivät kuulu kuntotakuun piiriin.

R pitää M:n näkemystä kustannuksista virheellisenä. Kuten vahinkoilmoituksesta käy ilmi, kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 1 000 euroa. Vahinkoilmoituksesta käy ilmi niin ikään se, että valmistaja on jo ottamassa vastuuta asiassa. R kiistää vaatimukset edellä esitetyn perusteella.

Ratkaisun perustelut Lautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan autolle on myönnetty R:n myöntämä Ttakuu, jossa on 100 euron omavastuu. Auton kauppakirjaan on puolestaan merkitty "takuu 1 vuosi, omavastuu 100 euroa. R on toimittanut M:lle vakuutusvahvistukseksi nimetyn asiakirjan, jossa turva on myös nimetty käytetyn auton kuntotakuuksi. Kyseisessä asiakirjassa on myös maininta "ajoneuvossanne on kuntotakuu". Kyseiseen asiakirjaan on merkitty omavastuuksi 100 euroa ja korvausrajaksi 10 000 euroa, tai ajoneuvon arvo, jos tämä alittaa 10 000 euroa.

Lautakunnan käsityksen mukaan R on käyttänyt termiä kuntotakuu, minkä vuoksi M:lle on syntynyt perusteltu käsitys siitä, että kyse on vakuutuksen sijasta nimenomaisesti takuuksi katsottavasta lisäedusta. Mistään lautakunnalle esitetystä selvityksestä ei ilmene, että M:lle olisi missään vaiheessa kerrottu ennen sopimuksen päättämistä, että kyse on takuun sijasta vakuutuksesta. Lautakunnan käsityksen mukaan vakuutusmuotoisessa lisäturvassa ei myöskään voida käyttää termiä takuu. Tämän vuoksi lautakunta arvioi asiaa kuluttajansuojalain takuuta koskevien säännösten ja periaatteiden mukaisesti.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä valinneet olot, ja jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 2 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun säännöksistä ostajan vahingoksi, on mitätön, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:n 1 momentin mukaan jos myyjä on sitoutunut vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan (takuu), tavarassa katsotaan olevan virhe, jos tavara tänä aikana huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla. Virhevastuuta ei kuitenkaan synny, jos myyjä saattaa todennäköiseksi, että huonontuminen johtuu tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta seikasta.

Hallituksen esitys kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977) viittaa siihen, että takuu on myyjän antama lisäsitoumus, eikä myyjä voi antamalla takuun rajoittaa muista säännöksistä aiheutuvaa vastuutaan. Kyseiseen hallituksen esitykseen liittyvistä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevät seikat viittaavat myös siihen, että takuuaikana korjaukset on tehtävä veloituksetta, mikä vastaa myös sekä ostaja- että myyjäpuolella ja viranomaiskäytännössä omaksuttua yleistä käsitystä ja menettelytapaa. Markkinatuomioistuin on kieltänyt käyttämästä takuusitoumuksessa sopimusehtoa, johon sisältyy korvausta rajoittava omavastuu (markkinatuomioistuimen päätökset 1983:2, 1983:12 ja 2000:7).

Jos ostajalle myönnettyä lisäturvaa markkinoidaan takuun nimellä tai lisäturvassa ylipäänsä käytetään termiä takuu, tällaiseen turvaan ei siten edellä esitetyt seikat huomioon ottaen voida pätevästi liittää omavastuuta koskevia ehtoja. Lautakunta katsoo edellä esitetyt seikat huomioon ottaen, että ehto, jonka mukaan ostaja vastaa korjauskuluista siltä osin kuin ne ylittävät tai alittavat tietyn rahamäärän tai että ostajalla on jokin euromääräinen omavastuu/korvaushakemus, on kuluttajan lakisääteisiä oikeuksia rajoittava, joten se on kuluttajansuojalain 5 luvun 2 §:n mukaisesti tehoton.

R on vedonnut sopimusehtoihin, joiden mukaan lisälämmitin ei kuulu kuntotakuun piiriin, koska kyseistä osaa ei ole erikseen mainittu kuntotakuun piiriin kuuluvana. R on niin ikään vedonnut siihen, etteivät tehdastakuun piiriin kuuluvat seikat sisälly kuntotakuuseen.

Lautakunta pitää R:n oman kertomuksen perusteella selvitettynä, että kuntotakuun täydelliset ehdot on toimitettu M:lle 17.4.2012. R ei ole kiistänyt sitä, että auton kauppa, johon kuntotakuu on sisältynyt, on tehty maaliskuussa 2012, joten lautakunta pitää tätä seikkaa riidattomana. Takuuehdot on siten toimitettu M:lle vasta sen jälkeen, kun takuusitoumus on tehty. Asiassa ei ole näytetty tai edes väitetty, että takuuehtojen mukaiset rajaukset olisivat olleet M:n tiedossa sopimusta tehtäessä. M:lla on siten ollut sopimusta tehtäessä perusteltua aihetta edellyttää, että kyse on täystakuusta. Lautakunnalle esitetyissä sopimusehdoissa takuun piiriin kuuluviksi on johdonmukaisesti merkitty kaikki mekaaniset ja elektroniset komponentit. Lautakunta pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomana, että kuluttajan tulisi selvittää erittäin yksityiskohtaisesti määritellyistä muista ehdoista, mitkä osat kuuluvat kuntotakuun piiriin ja mitkä eivät. Lautakunta pitää niin ikään kohtuuttomana, että vastaavat ehdot ovat käytettävissä vasta sen jälkeen, kun sopimus on jo tehty. Sopimusehtoja on siten jo edellä esitettyjen seikkojen vuoksi soviteltava niiden kattavuuden osalta siten, että lisälämmitin kuuluu kuntotakuun piiriin. Lautakunnan näkemyksen mukaan takuuehto, jossa rajataan esimerkiksi tehdastakuun piiriin tai myyjän vastuulle kuuluvaksi virheeksi katsottavat seikat takuun ulkopuolelle, on vastaavanlaiseen takuusitoumukseen perustuvia kuluttajan lakisääteisiä oikeuksia rajoittava. Kyseinen ehto on siten tehoton. Lautakunta toteaa edellä esitetyn perusteella, että autossa on lisälämmittimen rikkoutumisen vuoksi ollut R:n myöntämän takuun piiriin kuuluva, kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:n 1 momentissa tarkoitettu virhe.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi.

Lautakunta toteaa, että autolle kuntotakuun myöntäneen R:n tulee korvata M:lle aiheutuvat korjauskustannukset kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tässä tapauksessa auton valmistaja on tarjonnut 70 %:n hyvitystä varaosakustannuksista, joten lautakunta katsoo, että R:n tulee korvata M:lle ne korjauskustannukset, joita valmistajan vastaantulo ei kata. Lautakunta harkitsee Auto Oy:n antamien tietojen perusteella kustannusten enimmäismääräksi 1 000 euroa, tai jos auton valmistaja ei jostakin syystä hyvitä tarjouksensa mukaista osuutta, 1 650 euroa.

Suositus

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että R Oy maksaa M:lle vahingonkorvauksena M:lle aiheutuvat lisälämmittimen korjauskustannukset niitä koskevaa tositetta vastaan enintään 1 650 euron määrään saakka.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 5.3.2014  Päivitetty 3.6.2014