Henkilöauton kauppa. Polttoaineen ruiskutussuutinten rikkoutuminen. Aikaisemman myyntiportaan virhevastuu.

autokauppa
virhevastuu

Diaarinumero: 4376/33/11
Antopäivä: 07.11.2012

Kuluttaja (jäljempänä K) osti 5.10.2007 XX:ltä 30.1.2007 ensirekisteröidyn, elinkeinonharjoittajan (EH) maahantuoman henkilöauton 22 500 eurolla. Auton matkamittarin lukema oli kaupan tekohetkellä 7 000 kilometriä. Auto luovutettiin K:lle 8.10.2007. Liikennetietojärjestelmän mukaan auto on ollut 30.1.2007 ja 8.10.2007 välisenä aikana XX:n omistuksessa.

Auton polttoaineen ruiskutussuuttimet jouduttiin uusimaan syyskuussa 2011, jolloin auton matkamittarin lukema oli

100 251 kilometriä. Auto korjattiin XX:n korjaamolla. K:lta veloitettiin 50 %:n osuus korjauskustannuksista eli 777,45 euroa. K on sittemmin myynyt valituksen kohteena olevan auton. Osapuolet ovat eri mieltä siitä, kuuluvatko korjauskustannukset maahantuojan vastuulle.

VAATIMUKSET

K vaatii hänen maksettavakseen jääneiden auton 777,45 euron korjauskulujen korvaamista sekä 130 euron korvausta auton kuljetuskustannusten vuoksi. Hän vaatii niin ikään 8,5 %:n viivästyskorkoa korvattavalle summalle.

K katsoo, ettei hän ole velvollinen maksamaan moottorin osan laatupoikkeamasta aiheutuneita korjauskuluja. Kysymyksessä ei ole kuluva osa.

VASTAUS

EH:n mukaan kyseinen auto on otettu käyttöön 30.1.2007 ja sen takuu on päättynyt 30.1.2009. K on ostanut auton käytettynä, ja vika on ilmennyt 29.8.2011. Koska auton takuu oli päättynyt virheen syntymishetkellä, eikä maahantuoja ole luovuttanut autoa jälleenmyyntiä varten, K:lla ei ole oikeutta kohdistaa auton takuuseen tai virheeseen perustuvia vaatimuksia maahantuojaa kohtaan. EH kiistääkin vaatimukset edellä esitetyn perusteella.

RATKAISUN PERUSTELUT

Kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus kohdistaa tavaran virheeseen perustuva, tämän luvun säännösten mukainen vaatimuksensa myös elinkeinonharjoittajaan, joka aikaisemmassa myyntiportaassa on luovuttanut tavaran jälleenmyyntiä varten.

EH:n vastauksesta ei lautakunnan mielestä ole pääteltävissä, että se kiistäisi tuoneensa kyseisen autoyksilön maahan. Samoin lautakunta katsoo, ettei EH kiistä sitäkään, että se on luovuttanut kyseisen auton eteenpäin liikkeelle, jolta K on sen ostanut. Sen sijaan EH vetoaa asiassa siihen, ettei se olisi luovuttanut autoa jälleenmyyntiä varten. Lautakunnan käsityksen mukaan on varsin poikkeuksellista, että maahantuoja luovuttaisi jälleenmyyjälle uuden auton siinä tarkoituksessa, ett auto olisi vain liikkeen käytössä. Lautakunta pitääkin tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa perusteltuna, että maahantuoja esittää selvityksen siitä, ettei autoa ollut tarkoitettu luovutettavaksi missään vaiheessa jälleenmyyjältä eteenpäin kuluttajaostajalle. Lautakunnan mielestä esittelyautojenkin osalta maahantuojan tiedossa pitää olla, että ne pääsääntöisesti myydään eteenpäin esittelyajan päätyttyä.

Edellä kerrotun perusteella ja muun selvityksen puuttuessa lautakunta katsoo EH:n luovuttaneen riidan kohteena olevan auton edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla jälleenmyyntiä varten liikkeeseen, josta K on sen ostanut.

Näin ollen EH on vastuussa K:lle auton mahdollisesta virheellisyydestä.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 2 momentin 5-kohdan mukaan jos muuta ei voida katsoa sovitun, tavaran on kestävyydeltään ja muuten vastattava sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.

Saman säännöksen 4 momentin mukaan jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1-3 momentissa säädetään, siinä on virhe.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:n 3 momentin mukaan takuu ei rajoita tässä laissa säädettyä virhevastuuta.

Lautakunta katsoo, että polttoaineen ruiskutussuuttimet kestävät autoa tavanomaisesti käytettäessä selvästi pidempään kuin tässä tapauksessa on tapahtunut. Takuun ajallisilla tai muilla rajauksilla ei myöskään voida kuluttajansuojalain 5 luvun

15 a §:n 3 momentin perusteella rajoittaa tai poistaa myyjän tai kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n 1 momentin perusteella virhevastuussa olevan tahon kuluttajansuojalain mukaista virhevastuuta. Korjauslaskut on myös osoitettu K:lle, joten sillä, että K on myynyt auton sen korjaamisen jälkeen, ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä. Autossa on siten ollut ennenaikaisen rikkoutumisen vuoksi virhe, mitä EH:kaan ei ole vastauksessaan kiistänyt.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan ostajalla on oikeus vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta.

Hinnanalennuksen määrän arviointi perustuu ilmenneen virheen laadun ja korjauskustannusten sekä ostajalle jo myönnetyn alennuksen määrän lisäksi auton ikään ja ajomäärään. Polttoaineen ruiskutussuuttimet kuluvat auton käytön myötä, joten auto on tullut siihen korjausten yhteydessä asennettujen uusien osien myötä iältään ja ajomäärältään vastaavia autoja parempaan kuntoon, miltä osin korjauksista on syntynyt ostajalle hyötyä. Näin ollen lautakunta harkitsee hinnanalennuksen määräksi 250 euroa, joka EH:n tulee suorittaa K:lle.

Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. K on vaatinut 130 euron korvausta auton kuljetuskustannusten vuoksi.

Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan vahinkoa kärsivän asiana on esittää näyttöä aiheutuneesta vahingosta, vahingon määrästä sekä syy-yhteydestä väitettyyn vahingonaiheuttajaan. Tässä tapauksessa lautakunnalle ei kuitenkaan ole esitetty maksukuitteja tai muuta vastaavaa näyttöä hinaus- tai kuljetuskustannuksista. Koska vaatimus jää siten tältä osin riittävästi näyttämättä, ei vahingonkorvauksen maksamiselle ole perusteita.

K on vaatinut 8,5 %:n korkoa korvattavalle summalle. Korkolain

7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle ja muulle vastaavalle saatavalle on maksettava viivästyskorkoa, kun vaatimuksen ja sen riittävien perusteiden esittämisestä on kulunut 30 vuorokautta. Koska muusta vaatimuksen esittämisajankohdasta ei ole esitetty näyttöä, lautakunta katsoo EH:n saaneen tiedon vaatimuksesta seitsemäntenä päivänä vaatimuksen sisältävän lautakunnan vastauspyynnön lähettämisestä eli 7.12.2011. Koronmaksuvelvollisuus on siten alkanut 6.1.2012. Puolivuosittain määrättvä vuotuinen viivästyskorko on ollut 1.1.2012 lähtien 8 prosenttia

SUOSSITUS

Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että EH maksaa K:lle hinnanalennuksena 250 euroa. Summalle on maksettava vuotuista

8 prosentin viivästyskorkoa 6.1.2012 lähtien.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 7.11.2012