Koulutuspalvelut. Kurssin maksullisuus.

koulutuspalvelut

Diaarinumero: 1460/39/10
Antopäivä: 10.01.2012

Kuluttajan (jäljempänä K) valitus koskee XX-yliopiston järjestämää täydennyskoulutuskurssia.

K sai 23.2.2010 sähköpostitse XX-yliopiston tiedotteen tarjolla olleista täydennyskoulutuskursseista. Hän ilmoittautui 24.2.2010 yliopiston verkkopalvelun kautta kurssille.

K:lle lähetettiin 4.3.2010 kurssia koskeva sähköpostikutsu, jossa mainittiin, että 560 euron kurssimaksusta lähetetään erillinen lasku. Lisäksi sähköpostikutsussa kerrottiin, että peruutuksesta perittäisiin 20 prosenttia kurssimaksusta.

K osallistui kurssille 15.-16.3.2010. Hänelle lähetettiin 23.3.2010 päivätty lasku, jonka eräpäivä oli 6.4.2010.

Hän ilmoitti yliopistolle 3.4.2010, että hän ei hyväksy kurssimaksua. Hän perusteli tätä sillä, että kurssin hintaa ei ollut kerrottu ilmoittautumisvaiheessa ja että hän oli olettanut kurssin olevan jatkoa hänen aiemmin suorittamilleen maksuttomille kursseille.

Erimielisyys koskee sitä, onko kurssin maksullisuudesta sovittu. K on maksanut riidanalaisen kurssimaksun.

VAATIMUKSET

K vaatii, että XX-yliopisto palauttaa hänelle 380 euroa. Summa muodostuu maksetusta 560 euron kurssimaksusta vähennettynä K:n työnantajaltaan saamalla 180 euron koulutusavustuksella. K perustelee vaatimustaan pääpiirteissään seuraavasti.

Edellisenä syksynä K oli ollut täydennyskoulutuskurssilla, joka oli ollut hänelle maksuton. Koulutuksen vetäjä oli kurssin päätteeksi pyytänyt osallistujia ilmoittamaan sähköpostiosoitteensa, jotta he voisivat saada lisätietoja täydennyskoulutuskeskuksen tulevista kursseista. Niiden maksullisuudesta ei mainittu mitään.

K sai keväällä 2010 sähköpostitiedotteen tarjolla olevista koulutuksista. Hän pyysi ja sai lisätietoja sähköpostitse, mutta hinnasta ei kerrottu tuolloin mitään. Verkkopalvelussa, jossa hän ilmoittautui, kyseinen kurssi oli merkitty maksuttomaksi tekstillä "hinta €". Saatuaan myöhemmin tietää kurssin maksullisuudesta K ei halunnut enää peruuttaa osallistumistaan, koska peruuttaminen olisi maksanut 112 euroa ja koska hän oletti saavansa kurssin koko hinnan työantajaltaan koulutusavustuksena.

VASTAUS

XX-yliopisto kiistää vaatimuksen pääpiirteissään seuraavin perustein.

Kurssin hinta oli näkyvillä XX-yliopiston koulutus- ja kehittämispalveluiden verkkosivuilla, kun K ilmoittautui kurssille. Kaikki K:lle lähetetty tiedotus ohjasi verkkosivulle, jossa kerrottiin kurssin hinta ja jossa pystyi myös ilmoittautumaan. Hintatieto poistettiin palvelusta kurssin jälkeen, koska myöhemmän kurssin hintaa oltiin muuttamassa.

K:n esittämä ote verkkopalvelusta on tulostettu vasta hintatiedon poistamisen jälkeen.

K on osallistunut kurssille tietäen, että kyseessä on maksullinen kurssi, eikä hän ole peruuttanut osallistumistaan missään vaiheessa. Muut kurssille osallistujat ovat olleet täysin tietoisia kurssin maksullisuudesta ja hinnasta. K:n aiempi osallistuminen tuettuun, osallistujalle maksuttomaan koulutukseen ei voi millään tavoin luoda olettamaa, että kaikki koulutus olisi maksutonta.

RATKAISU

Lautakunta toteaa, että täydennyskoulutuskurssit ovat yleisen elämänkokemuksen mukaan maksullisia, jollei toisin ilmoiteta. Yksin siitä, että tällaisen kurssin hintaa ei mahdollisesti ole mainittu sopimusta tehtäessä, ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että kurssi olisi maksuton.

Vakiintuneesti on katsottu, että jos palveluksen hinnasta ei ole sovittu, tilaajan on maksettava vaadittu hinta sikäli kuin se ei ole kohtuuton. Kuluttajasopimusten osalta tätä lähtökohtaa ilmentävät muun muassa kuluttajansuojalain 5 luvun 23 § sekä

8 luvun 23 §. Tässä tapauksessa kurssista maksettu hinta on ollut 560 euroa, mitä lautakunta pitää kohtuullisena.

K on kertonut olettaneensa kurssin olevan maksuton, koska hän oli aiemmin osallistunut XX-yliopiston järjestämälle kurssille, josta hänen ei ollut tarvinnut maksaa kurssimaksua. Uutta kurssia oli tarjottu hänelle siksi, että hän oli jättänyt aiemman kurssin yhteydessä yhteystietonsa myöhemmistä kursseista tiedottamista silmällä pitäen. Lautakunta katsoo kuitenkin, että K ei ole pelkästään tällä perusteella voinut perustellusti olettaa kurssin olevan maksuton. K on reklamaatiosähköpostissaan 3.4.2010 kertonut saaneensa aiemmin osallistua ilmaiseen koulutukseen sen vuoksi, että hän oli ollut työttömänä.

K ei ole voinut lähteä siitä, että myös myöhemmät kurssit olisivat hänelle maksuttomia.

Lautakunnalle esitetystä selvityksestä ei ole varmuudella pääteltävissä, kerrottiinko kurssin hinta verkkopalvelussa ilmoittautumishetkellä eli 24.2.2010. K:n edellä mainitun reklamaatiosähköpostin perusteella hintatieto on kuitenkin näkynyt palvelussa ilmoittautumisen jälkeen, mikä viittaa siihen, että asia on ollut näin myös ilmoittautumishetkellä.

K:n mukaan verkkopalvelussa olisi ilmoittautumishetkellä ollut ainoastaan maininta "hinta €", jota K oli pitänyt ilmoituksena kurssin maksuttomuudesta. Lautakunta katsoo kuitenkin, että tällaista tietoa ei kuitenkaan voi tulkita selväksi ilmoitukseksi kurssin maksuttomuudesta. Ei ole normaalin kielenkäytön mukaista, että maksuttomuudesta kerrottaisiin tällä tavalla. Verkkopalvelun käyttäjän pitää ymmärtää, että kyse voi olla esimerkiksi erehdyksen tai teknisen virheen vuoksi puutteellisesta hintatiedosta. Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan erhekirjoituksen vuoksi muuttunut tahdonilmaisu ei sellaisena sido sen antajaa, jos sen, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, oli pitänyt tietää erehdyksestä. Näistä syistä lautakunta katsoo, että K ei olisi voinut perustellusti olettaa kurssin olevan maksuton siinäkään tapauksessa, että hintatiedon tilalla olisi ilmoittautumishetkellä ollut teksti "hinta €", kuten hän on esittänyt.

K on saanut joka tapauksessa tietää kurssin maksullisuudesta viimeistään 4.3.2010, jolloin hän on saanut sähköpostitse kutsun kurssille. Hän ei ole kuitenkaan tuolloin ilmoittanut yliopistolle, että hän olisi käsittänyt kurssin olevan maksuton. Sen sijaan K on osallistunut kurssille ja reklamoinut hinnasta vasta laskun saatuaan. K:n vaatimus on hylättävä myös sillä perusteella, että reklamaatio on tehty liian myöhään.

Edellä kerrotuin perustein lautakunta ei suosita K:n vaatimaa hyvitystä asiassa.

Päätös oli yksimielinen.

 
Julkaistu 10.1.2012